2000-luku: kohti kaikille avointa liikuntaa

Suomalaisten elintaso nousee paremmaksi kuin koskaan. Ihmisten vuorovaikutus sähköistyy. Tietovaje vaihtuu infoähkyksi. Maailma on aina kylässä ja kylä aina maailmalla. Huomio siirtyy elintasosta elämänlaatuun ja yhteiskunnasta yksilöön. Kehityksen kääntöpuolena on polarisoituminen: hyvinvointi ja pahoinvointi kasautuvat. Elintapasairaudet uhkaavat työ- ja toimintakykyä. Suuret ikäluokat alkavat poistua työelämästä ja maahanmuuttajat saapuvat. Vuosikymmen päättyy finanssikriisiin.

Liikuntakulttuuri laajenee terveysliikuntaan. Harrastajien ikähaitari venyy vauvaan ja vaariin. Liikunta on yhä suomalaisten suosituin harrastus, mutta arkiliikkuminen vähenee ja ruutuaika huolestuttaa. Seuroissa sitoutuminen talkootyöhön vähenee ja ammattilaiset astuvat seuroihin. Huippu-urheilu on edelleen liikuntakulttuurin näkyvin, mutta nyt myös kiistellyin osa-alue, kiitos etenkin dopingin ja vedonlyöntirikollisuuden.

Tasa-arvo ymmärretään samanlaisuuteen pyrkimisen sijaan oikeutena erilaisuuteen. Kaikille avoimen liikunnan edistäminen korostuu. Esille nousee sanapari ”yhdessä ja erikseen”. Erityisliikunta-käsitteen rinnalle nousee soveltava liikunta.

Pitkisleiriläisiä vuonna 2004. Kuva: Nina Jakonen.

Julkishallinnon osalta erityisliikunnan perusrakenteet on jo luotu. Valtionhallinnon määrärahat erityisliikuntaan kasvavat. Uusia kansanterveys- ja vammaisjärjestöjä hyväksytään valtionapukelpoisiksi liikuntajärjestöiksi. Järjestöt palkkaavat lisää liikuntatoimintaan keskittyviä työntekijöitä.

Ensimmäinen alan ulkopuolinen arviointi valmistuu (2002). Arviointeja kuntien erityisliikunnasta toistetaan neljän vuoden välein. Kunnissa erityisliikunnan palvelut kehittyvät tasaisesti.

Alaa kehitetään yhä enemmän hankkeilla. SOLIA-hankkeen (2001–2003) tuloksena syntyy koko maata palveleva liikunnan apuvälineiden vuokrausjärjestelmä.

SOLIA:n toimintaa vuonna 2007. Kuva: Markus Pitkänen.

Erityisliikuntaa kuntiin -hankkeilla (2004–2006, 2007–2009) kehitetään kuntien palveluita ja lisätään erityisliikunnanohjaajien määrää. Soveltavaan liikuntaan liittyvän materiaalien määrä kasvaa.

SIU Sportti 3/2003.

Mielenterveysongelmat ja ikääntyminen nousevat teemoina yhä enemmän esille. Käynnistetään Valtakunnallinen Mielenterveyskuntoutujien liikunnan kehittämishanke (2003–2005) sekä Voimaa Vanhuuteen -ohjelman ensimmäinen viisivuotiskausi (2005–2009).

Liikunnan ja urheilun integraatioprosessit käynnistyvät toden teolla Liikuntaa kaikille lapsille -hankkeen (2002–2008), Paralympiakomitean integraatiohankkeen (2005–2007) sekä Kaikille Avoin -ohjelman (2007–2010) myötä. Erityistä tukea tarvitsevia liikkujia ja vammaisurheilijoita siirtyy lajiliittoihin ja seuroihin.

Inkluusioseminaari vuonna 2004. Kuva: Nina Jakonen.

Paralympialaisissa osallistujamaiden määrä nousee jatkuvasti ja Suomen mitalimäärä laskee. Leo-Pekka Tähden kaksi kelauskultaa Ateenan paralympialaisista (2004) on käännekohta: Media kiinnostuu vammaisurheilusta.

Leo-Pekka Tähti Ateenassa vuonna 2004. Kuva: Nina Jakonen.

Esteettömyyden edistämisessä keskitytään rakennetun ympäristön esteettömyyden lisäksi myös sosiaaliseen esteettömyyteen, saavutettavuuteen ja osallisuuteen.

Esteetön laituri vuonna 2005. Kuva: Mikkelin Seudun Invalidit ry.

Tietoa historianäyttelystä

Historianäyttely pohjautuu Saana Anttilan ja Aino Heikkilän soveltavan liikunnan kurssityöhön 2018, Jyväskylän yliopisto.

Keskeiset lähteet:

• Outi Kaurala ja Anu Väärälä: Erityisestä kaikille avoimeen liikuntaan. Suomalaisen erityisliikunnan juuret ja kehittyminen. Jyväskylän yliopisto 2010.
• Leena Kummu: Kummajaisesta huippu-urheiluksi. Suomen vammaisurheilun historia 1960–2005. Jyväskylän yliopisto 2006.
• Linjoja liikuntaan vuodesta 1920 (teksti Teijo Pyykkönen). Valtion liikuntaneuvosto 2010.

Yhteistyössä:
Liikuntatieteellinen Seura, Jyväskylän yliopisto, Suomen Vammaisurheilu ja -liikunta VAU ry ja opetus ja kulttuuriministeriö.