1980-luku: erityisliikunta saa tunnustetun aseman

Suomessa eletään ennen kokematonta nousukautta ja vahvan hyvinvointivaltion aikaa. Kekkosen valtakausi päättyy. Vuosikymmenen lopulla Neuvostoliitto heikkenee ja Suomi lähentyy Eurooppaa. Helsinki saa metron ja MTV omat uutiset, paikallisradiot aloittavat toimintansa ja Kolmoskanava tuo formulaviikonloput kotisohvan ääreen. Suuret ikäluokat ovat ketterässä keski-iässä.

Ensimmäinen liikuntalaki tulee voimaan (1980) keskeisenä tavoitteenaan tasa-arvon edistäminen. Liikunnan luokkarajat murtuvat ja järjestöjen voimat hajaantuvat. Väestön liikuntamahdollisuudet laajenevat, liikunta sirpaloituu ja lajikirjo kaksinkertaistuu. Uusiksi suosikkilajeiksi nousevat mm. kuntosali, laskettelu, rullaluistelu ja rullalautailu. Yritykset säntäävät liikuntamarkkinoille.

Vuosikymmenen aikana erityisliikunnasta tulee yksi julkisen liikuntapolitiikan painopisteistä. Väestön hyvinvointia edistävä erityisliikunta sopii osaksi hyvinvointivaltion ideologiaa.

Laskettelukelkka monoskibob 1980-luvun alussa. Kuva: VAU ry:n arkisto.

Erityisryhmien liikuntatoimikunnan mietinnöllä (1981) on suuri vaikutus erityisliikunnan kehittymiseen. Mietinnön ehdottamana esimerkiksi kunnat palkkaavat 40 erityisliikunnanohjaajaa vuosina 1984–1985.

Koulu-, sosiaali- ja terveystoimilla on kuitenkin suurin vastuu erityisryhmien liikunnasta kunnissa. Vuosikymmenen aikana ikääntyneiden liikunnasta tulee kuntien liikuntatoimien suurin toiminta-alue.

Opetusministeriö ottaa vuosikymmenen loppuun mennessä valtionhallinnossa vastuun erityisryhmien liikunnasta. Ministeriö julkaisee oppaan liikuntatilojen esteettömyydestä (1987) ja huomioi sen suositukset valtionapupäätöksissä. Ministeriöön perustetaan pysyvä erityisliikunnan asiantuntijaelin ja esittelijän virka (1988). Tuki vammaisurheilulle kasvaa.

Sirkka-Liisa Collin jousiammuntakisoihin rakennetulla väliaikaisrampilla vuonna 1983. Kuva: VAU ry:n arkisto.

Erityisliikunnan lehtorin virka toteutuu Jyväskylän yliopistossa (1981). Alan tutkimukselle laaditaan oma kehittämisohjelma (1983).  Alan ensimmäinen oppikirja ”Erityisryhmien liikunta” julkaistaan ja valitaan vuoden urheilukirjaksi (1983).

Erityisryhmien liikunnan koulutusta lisätään osaksi liikunnanohjaajien ja -opettajien sekä fysioterapeuttien koulutusohjelmia. Esimerkiksi Pajulahden urheiluopiston liikunnanohjaajakoulutuksessa on viikon mittainen erityisryhmien liikunnan kurssi.

Liikuntatieteellinen Seura ja opetusministeriö järjestävät ensimmäiset erityisliikunnan neuvottelupäivät (1986), joista tulee neljän vuoden välein järjestettävä perinne. Päivillä mietitään tulevia jatkotoimenpiteitä, sillä vuoden 1981 mietinnön ehdotukset ovat jo pitkälti toteutuneet.

Integraatioajattelu nousee yhä voimakkaammin keskusteluihin. Integraatio ei kuitenkaan etene, pois lukien vammaiset lapset, jotka alkavat osallistua koulujen liikuntatunneille.

Kehitysvammaisten yleisurheilukisat 1980-luvulla. Kuva: VAU ry:n arkisto.

Vammaisten harraste- ja kilpaurheilu eriytyvät toisistaan. Kansainvälisellä tasolla ei pärjää ilman määrätietoista harjoittelua. Lajien määrä lisääntyy, naisia ja nuoria saadaan mukaan toimintaan. Yhteistyö lajiliittojen kanssa käynnistyy. Suomen menestys kesä- ja talviparalympialaisissa on parhaimmillaan.

Alan kansainväliseen toimintaan osallistumista lisätään. Suomalaiset ovat mukana mm. UNESCON kongressissa (1982) sekä alan kansainvälisten järjestöjen ja alan tutkimusjärjestö IFAPA:n toiminnassa.

Tietoa historianäyttelystä

Historianäyttely pohjautuu Henna Jokian ja Emma Knaappilan soveltavan liikunnan kurssityöhön 2018, Jyväskylän yliopisto.

Keskeiset lähteet:

• Outi Kaurala ja Anu Väärälä: Erityisestä kaikille avoimeen liikuntaan. Suomalaisen erityisliikunnan juuret ja kehittyminen. Jyväskylän yliopisto 2010.
• Leena Kummu: Kummajaisesta huippu-urheiluksi. Suomen vammaisurheilun historia 1960–2005. Jyväskylän yliopisto 2006.
• Linjoja liikuntaan vuodesta 1920 (teksti Teijo Pyykkönen). Valtion liikuntaneuvosto 2010.

Yhteistyössä:
Liikuntatieteellinen Seura, Jyväskylän yliopisto, Suomen Vammaisurheilu ja -liikunta VAU ry ja opetus ja kulttuuriministeriö.