1970-luku: kohti tasa-arvoista liikuntakulttuuria

Yhteiskunnallinen murros jatkuu ja hyvinvointivaltion rakentaminen kiihtyy. Teollisuus ja palvelut nousevat suurimmiksi elinkeinoiksi. Muuttoliike maaseudulta kaupunkeihin ja Ruotsiin kiihtyy. Kekkosen valta huipentuu. Euroopan turvallisuus- ja yhteistyökonferenssi (1975) nostaa Suomen hetkeksi maailman huomion keskipisteeksi. Peruskoulujärjestelmä syntyy. Elintason nousu ja lisääntynyt vapaa-aika kasvattavat matkailun ja etenkin etelänlomien suosiota. Keskustelu oikeudenmukaisuudesta ja eriarvoisuuden vähentämisestä voimistuu.

Kunnat siirtyvät urheilurakentamisesta liikuntarakentamiseen. Loton lihottama Veikkauksen tuotto mahdollistaa liikunnan järjestökoneiston kasvun. Vallitsevat käytännöt vahvistetaan liikuntalaissa (1979), joka sitoo julkisen vallan ja järjestöt entistä tiiviimmin toisiinsa. Vapaa-ajan lisääntyminen nostaa harrastusten merkitystä. Suomalainen kestävyysjuoksu kokee uuden nousukauden.

Vuosikymmenen aikana Liikuntatieteellinen Seura (LTS) ottaa tehtäväkseen erityisryhmien liikunnan edistämisen. LTS järjestää alan tilaisuuksia ja vetoaa valtiovaltaan, jotta erityisryhmien liikunnan edistämiseksi perustetaan toimikunta.

Kuntokallio-Säätiö (nykyinen Ikäinstituutti) perustetaan edistämään ”vanhemman ikäpolven” kunto- ja virkistystoimintaa (1971).

Eläkeläisten kulttuuriviikon teemana oli tanssi. Kuva: Ikäinstituutti.

Erityisliikunta hyväksytään julkishallinnossa, mutta epäselvää on, mille hallinnonalalle se kuuluu. LTS toteuttaa erityisryhmien liikunnan kunnallisen kokeilu- ja tutkimusprojektin (1976–1979). Projekti suosittelee, että vastuu erityisliikunnasta kuuluu kunnissa liikuntatoimille ja valtionhallinnossa opetusministeriölle. Projekti luo suuntaviivoja seuraavan vuosikymmenen kehittämistyölle.

Erityisryhmien liikunnan koulutus ja tutkimustyö alkavat. Erityisliikunnan yliassistentin virka perustetaan Jyväskylän yliopistoon (1974) ja erityisryhmien liikunnan ohjaajakurssi alkaa Jyväskylässä (1978). Ensimmäisiä tutkittavia teemoja ovat kehitysvammaisten toimintakyky ja liikunnan merkitys sairausryhmille. Käsitteet vammainen ja vammaisuus vakiintuvat käyttöön.

Suomen joukkueen koko paralympialaisissa kasvaa ja joukkue menestyy. Toronton kesäkisoissa (1976) Suomi saavuttaa 50 mitalia.

Toronton paralympialaisten 1976 kisajoukkue. Kuva: Vau ry:n arkisto.

Suomen Invalidien Urheiluliiton koordinoima lajivalmennus aloitetaan jousiammunnassa, uinnissa, istumalentopallossa ja pyörätuolikoripallossa (1974).

Eero Mäki keilanheitossa Stoke Mandervillen kisoissa vuonna 1974. Kuva: Voitto Korhonen.

Hiljalleen tapahtuvasta heräämisestä huolimatta erityisryhmien liikuntatoiminta on edelleen vähäistä. Toiminta keskittyy kaupunkeihin järjestöjen järjestämänä. Eläkeläisten kuntopiirit yleistyvät suuremmissa kaupungeissa. Erityisryhmiin kuuluvat oppilaat vapautetaan koululiikunnasta tai ovat tunneilla sivustaseuraajia.

SIU:n bocciaa 1970-80-luvun vaihteessa. Kuva: VAU ry:n arkisto.

Vuosikymmenen loppuun mennessä opetusministeriö alkaa panostamaan erityisryhmien liikuntaan. 1970-luku synnyttää myöhempien ratkaisujen lähtökohdat ja työnjaon.

Eläintarhan kisat 1970-luvun lopulla. Kuva: VAU ry:n arkisto.

Tietoa historianäyttelystä

Historianäyttely pohjautuu Linda Norrenan ja Saara Viitasen soveltavan liikunnan kurssityöhön 2018, Jyväskylän yliopisto.

Keskeiset lähteet:

• Outi Kaurala ja Anu Väärälä: Erityisestä kaikille avoimeen liikuntaan. Suomalaisen erityisliikunnan juuret ja kehittyminen. Jyväskylän yliopisto 2010.
• Leena Kummu: Kummajaisesta huippu-urheiluksi. Suomen vammaisurheilun historia 1960–2005. Jyväskylän yliopisto 2006.
• Linjoja liikuntaan vuodesta 1920 (teksti Teijo Pyykkönen). Valtion liikuntaneuvosto 2010.

Yhteistyössä:
Liikuntatieteellinen Seura, Jyväskylän yliopisto, Suomen Vammaisurheilu ja -liikunta VAU ry ja opetus ja kulttuuriministeriö.