Lasten ja nuorten liikkuminen ja opetus
Keskiviikkona 6.9. klo 13.00–14.45 Ag Alfa
Sessiossa käydään katsaus liikunnanopettajakoulutuksen historiasta nykytilaan ja tulevaisuuden vaatimuksiin. Liikunnanopettajakoulutukseen kohdistuu yhteiskunnallisia paineita, kun liikunnan opetuksella aktivoidaan digitaalisen ajan sukupolvea ja tuetaan liikunnallisen elämäntavan muodostumista. Sessiossa kuullaan, miten liikunnanopettajakoulutus on kehittynyt Suomessa 60-vuotisen historiansa saatossa, minkälaisia valmiuksia ja osaamista opettajilta vaaditaan nykyaikana ja tulevaisuudessa lasten ja nuorten liikuttajina sekä miten kouluympäristö voi toimia liikkumisen edistäjänä.
Teemasessio sisältää kolme puheenvuoroa, joiden lisäksi aikaa on varattu myös keskustelulle. Session puheenjohtajana toimii Mikko Huhtiniemi, kehittämispäällikkö, Jyväskylän yliopisto.
Puheenvuorot
Liikunnanopettajakoulutuksen kuusi vuosikymmentä
Jukka Lahti, LitT, yliopistonlehtori, Turun yliopisto
Valmiudet ja osaamisen kehittyminen opettajankoulutuksessa
Kasper Salin, LitT, apulaisprofessori, Jyväskylän yliopisto
Tulevat opettajat koulupihojen liikkumismahdollisuuksien kehittäjinä
Terhi Huovinen, LitT, lehtori, Jyväskylän yliopisto
Puhujaesittelyt
Jukka Lahti, LitT, yliopistonlehtori, Turun yliopisto
Jukka Lahti työskentelee Turun yliopistossa liikuntakasvatuksen yliopistonlehtorina. Työelämän polku on Turkuun johdatellut Jyväskylän liikuntatieteellisen tiedekunnan sekä vammaisurheilujärjestön kautta. Aiemmin Lahti on toiminut yläkoulun sekä lukion liikunnan- ja terveystiedon opettajana. Lahti väitteli tohtoriksi vuonna 2017 aiheenaan Jyväskylän liikunnanopettajakoulutuksen historia.
Liikunnanopettajakoulutuksen kuusi vuosikymmentä
Lähes tasan kuusikymmentä vuotta sitten, keväällä 1963, ahersi liikunnanopettajakoulutuksen asiainhoitaja Lauri ”Lasse” Vepsäläinen kuumeisesti syksyllä alkavan koulutuksen parissa. Tätä ennen oli käyty monipolvinen prosessi, jossa oli etsitty sopivaa yliopistollisen liikunnanopettajakoulutuksen järjestämispaikkakuntaa jo vuosikymmenien ajan. Toukokuun viimeisenä päivänä Valtioneuvosto antoi asetuksen, että liikunnanopettajakoulutus alkaisi syksyllä, elokuun alussa, Jyväskylän kasvatusopillisessa korkeakoulussa. Koulutus alkoi vaatimattomasti kasvatustieteellisen tiedekunnan erillisenä opintosuuntana. Alkuvuosina henkilökuntaa oli niukasti, ja olosuhteet opetuksen järjestämiselle olivat riittämättömät. Alun lentävän lähdön jälkeen koulutus sai kuitenkin nopeasti lisäresursseja sekä henkilökunnan että olosuhteiden suhteen. Liikuntatieteellisen tiedekunnan oma rakennus valmistui vuonna 1971.
Tarkastelen tässä esityksessä liikunnanopettajakoulutuksen kulkua 1960 -luvun alusta tähän päivään. Tuon esille liikunnanopettajakoulutuksen kehittymistä, virstainpylväitä ja vaikutusta liikuntatieteisiin sekä suomalaiseen liikuntakulttuuriin. Liikunnanopettajakoulutukseen ovat vaikuttaneet monet yhteiskunnalliset muutokset, yliopistokentän kehittämispyrkimykset sekä kansainväliset vaikutteet. Kuudenkymmenen vuoden aikana liikunnanopettajakoulutuksesta on kehittynyt laadukas, tutkimusperustainen opintoala, joka on myös yksi suosituimmista yliopistokoulutuksista. Pienen erillisen opintosuunnan pohjalle on myös rakentunut kansainvälinen, monitieteinen tiedekunta.
Esitykseni tausta-aineistona ovat opintosuunnan ja tiedekunnan erilainen materiaali, arkistomateriaali, sanomalehdet sekä tutkimuskirjallisuus. Missä tahansa koulutuksessa näkyy sitä suunnitelleiden ja toteuttamien henkilöiden kädenjälki. Tämän vuoksi esityksessäni saavat puheenvuoron myös liikunnanopettajakoulutuksessa olennaisesti mukana olleet henkilöt. Haastateltuja henkilöitä on sekä opetus- että hallintohenkilöstöstä liikunnanopettajakoulutuksen koko elinkaarelta. Käsittelen esityksessäni myös nykyhetken koulutusta sekä tulevaisuuden näkymiä ja haasteita, joita liikunnanopettajakoulutuksella on ratkottavanaan tulevien vuosikymmenien aikana.
Kasper Salin, LitT, apulaisprofessori, Jyväskylän yliopisto
Kasper Salin (LitT) toimii Jyväskylän yliopistossa apulaisprofessorina. Salinin tutkimuksen pääpainopisteinä ovat liikunnanopettajakoulutus ja liikunnanopettajan työ sekä fyysisen aktiivisuuden mittaaminen eri ikäisiltä. Salin johtaa opetus- ja kulttuuriministeriön rahoittamaa Aktiivinen kulkeminen ja urheiluseuraharrastaminen -tutkimushanketta, jossa tarkastellaan em. tekijöitä kahden sukupolven aineistolla.
Valmiudet ja osaamisen kehittyminen opettajankoulutuksessa
Opettajankoulutukseen valittavien odotetaan hallitsevan tiettyjä tietoja ja taitoja jo koulutuksen alkuvaiheessa. Koulutuksen tulee kuitenkin tarjota opiskelijoille erilaisia valmiuksia, jotta he kykenevät toimimaan tulevassa ammatissaan ja sopeutumaan työnkuvassa tapahtuviin muutoksiin.
Tulevien liikuntaa opettavien opettajien tulee hallita erilaisia liikunnallisia valmiuksia erilaisissa liikuntaympäristöissä. Niinikään tulevilta opettajilta odotetaan osaamista mm. oppilaiden arviointiin, erilaisten oppilasryhmien opettamisessa sekä selkeiden ohjeiden ja palautteen antamista.
Keskiviikon teemasession lasten ja nuorten liikkuminen ja opetus toisessa esityksessä keskitytään liikuntaan erikoistuvien (luokanopettajat / aineenopettajat) valmiuksiin ja osaamisen kehittymiseen. Esityksessä käydään läpi mm. tulevien opettajien minäpystyvyyttä ja ammatillisen identiteetin kehittymistä opintojen aikana. Niin ikään opettajaopiskelijoiden aiemmat kokemukset opettamisesta ja valmentamisesta ja niiden vaikutusta opettamisen minäpystyvyyteen tarkastellaan esityksessä.
Eri vaiheessa opiskelevia sekä eri koulutusohjelmissa olevia opiskelijoita vertaillaan keskenään ja pohditaan mahdollisia eroavaisuuksia mm. suuntatumisessa liikuntaa opettavaksi opettajaksi.
Tutkimusaineistona on liikunnan aineenopettajia Jyväskylän yliopiston liikuntatieteellisestä tiedekunnasta sekä liikunnan perusopintoja suorittavia luokanopettajia ja monialaisen opintokoulutuksen suorittaneita luokanopettajia.
Terhi Huovinen, LitT, lehtori, Jyväskylän yliopisto
Terhi Huovinen työskentelee Liikuntatieteellisessä tiedekunnassa, Jyväskylän yliopistossa liikuntapedagogiikan, soveltavan liikunnan lehtorina. Olen kiinnostunut siitä, miten kaikkien lasten osallisuutta ja fyysistä aktiivisuutta voidaan tukea liikunnan keinoin. Liikuntatieteen päivillä kerron koulupihojen kehittämiseen liittyvästä kansainvälisestä tutkimus- ja opettajankoulutushankkeesta. Millainen koulun piha tarjoaa mahdollisuuksia monipuoliseen liikkumiseen? Mitä lapset toivovat koulupihoilta ja miten voidaan edistää opettajaksi opiskelevien tietoisuutta koulupihojen mahdollisuuksista välitunti- ja oppimisympäristöinä?
Tulevat opettajat koulupihojen liikkumismahdollisuuksien kehittäjinä
Lasten ja nuorten tulisi liikkua joka päivä vähintään 60 minuuttia monipuolisesti ja reippaasti. Peruskouluissa välitunneilla vietetään hieman käytänteistä ja koululaisten iästä riippuen vähintään 45 minuuttia joka päivä elokuusta toukokuuhun. Useimmiten välitunteja vietetään koulujen pihoilla. Koulujen pihat toimivat myös tärkeinä lähiliikuntapaikkoina koulupäivän jälkeen.
Millaisia koulujen pihojen tulisi olla, jotta ne houkuttelisivat eri-ikäisiä lapsia liikkumaan, harjoittamaan motorisia taitojaan ja viihtymään ulkona? Millaisia koulujen pihat tällä hetkellä ovat? Näitä kysymyksiä selvitetään NordPlus rahoituksella kuuden maan, Suomen, Norjan, Islannin, Viron, Latvian ja Liettuan yhteisessä tutkimus- ja koulutushankkeessa. Suomesta hankkeen parissa työskentelee tällä hetkellä puhujan lisäksi liikuntapedagogiikan lehtori Irinja Lounassalo sekä kolme pro gradu -tutkijaa.
Alustavien tulosten mukaan näyttäisi siltä, että koulujen pihat ovat kulttuurieroista huolimatta hyvin samankaltaisia eri maissa. Pihoja hallitsevat urheiluun, erityisesti jalkapalloon ja koripalloon suunnitellut kentät. Luontoa ja erilaisia pinnanmuotoja pihoissa on vain vähän. Suomalaisia koulupihoja on viime vuosina kehitetty mm. Liikkuva koulu -ohjelman rahoituksella. Tutkimustulosten mukaan näyttäisi siltä, että meillä koulupihat tarjoavat ihan kelvollisesti mahdollisuuksia monipuoliseen motoristen taitojen harjoittamiseen, mutta kehitettävääkin löytyy.
Kansainvälisen koulupihahankkeen puitteissa on pidetty ja pidetään opettajaksi opiskeleville kansainvälisiä intensiivikursseja koulupihan tarjoumiin ja mahdollisuuksiin liittyen. Opiskelijat oppivat kartoittamaan pihan mahdollisuuksia ja suunnittelemaan toimintaa niin välitunneille kuin oppitunneillekin, joissa pihan rakenteita hyödynnetään fyysisesti aktiivisella tavalla. Esityksessäni kerron, mitä pohjoiseurooppalaisista, ja etenkin suomalaisista koulupihoista tällä hetkellä tiedetään ja millaisia kehittämisen kohteita alustavat tutkimustulokset ovat nostaneet esille. Kerron myös, miten tutkimuksen tuloksia ja kansainvälisten intensiivikurssien kokemuksia voisi hyödyntää suomalaisessa opettajankoulutuksessa.