Liikuntalääketieteen päivät 2024

Vuoden liikuntalääketieteellinen tutkimus 2024 -kilpailu

Vuoden liikuntalääketieteellinen tutkimus 2024 -kilpailun voitto Juha Peltoselle Helsingin urheilulääkäriasemalle

Helsingin urheilulääkäriaseman HULA:n johtaja Juha Peltonen tutkimusryhmineen voitti Vuoden liikuntalääketieteellinen tutkimus 2024 -kilpailun. Voittajatutkimuksen otsikko on:Jaksoittainen hypoksia säilyttää kestävyysurheilijoilla hemoglobiinimassan sekä parantaa hapenottokykyä ja suorituskykyä palattaessa merenpinnan tasolle hypoksialeiriltä. Tutkimuskilpailun järjestivät Liikuntatieteellinen Seura ja Liikuntalääketiede Suomi -verkosto.

Kilpailussa toiseksi sijoittui Päivi Herranen Jyväskylän yliopistosta. Kolmanneksi sijoittui Katri Ruutu Folkhälsanin tutkimuskeskuksesta. Neljänneksi ja Vuoden nuoreksi tutkijaksi valittiin Iida Mustakoski Tampereen urheilulääkäriasemalta ja UKK-instituutista.

Liikuntalääketieteen päivien 2024 yhteydessä järjestettyyn kilpailuun osallistui 50 liikuntalääketieteellistä tutkimusta. Mukana olevista tutkijoista 22 osallistui kilpailuun nuorten tutkijoiden kategoriassa. Kaikki tutkimuskilpailuun osallistuneiden tutkimusten tiivistelmät on julkaistu tapahtuman verkkosivuilla.

Voittajatutkimus: Jaksoittainen hypoksia säilyttää kestävyysurheilijoilla hemoglobiinimassan sekä parantaa hapenottokykyä ja suorituskykyä palattaessa merenpinnan tasolle hypoksialeiriltä

Kestävyysurheilijat käyttävät hypoksiassa eli vähähappisessa ympäristössä asumista ja harjoittelua hemoglobiinimassan (Hb-massa) lisäämiseksi. Tämän odotetaan heijastuvan parantuneena hapenottokykynä (VO2max) ja suorituskykynä merenpinnan tasolle paluun jälkeen. Hemoglobiinimassa kuitenkin laskee nopeasti merenpinnan tasolle palatessa, jolloin aikaikkuna kohonneelle hapenottokyvylle ja suorituskyvylle on lyhyt.

Juha Peltosen ja hänen tutkimusryhmänsä selvitti säilyttääkö merenpinnan tasolle paluun jälkeen toteutettu kolmen päivän välein toistettu jaksottainen kahden tunnin hypoksinen lepo (IHE, 2 h) + tunnin mittainen hypoksinen harjoitus (CHT, 1 h) hemoglobiinimassan, sekä välittyykö hemoglobiinimassan vaste hapenottokykyyn ja suorituskykyyn kuukausi merenpinnan tasolle paluun jälkeen.

Tutkimukseen osallistui 58 kestävyysurheilijaa Suomesta ja Yhdysvalloista. 44 urheilijaa asui ja harjoitteli hypoksiassa ja 14 verrokkiryhmän urheilijaa merenpinnan tasolla neljä viikkoa. Hypoksiaa käyttäneistä urheilijoista puolet toteutti merenpinnan tasolle paluun jälkeen kolmen päivän välein IHE + CHT altistuksen kuukauden ajan.

Molemmilla ryhmillä hemoglobiinimassa nousi heti hypoksialeirin jälkeen. Kuukauden kuluttua hemoglobiinimassa, hapenottokykyja suorituskyky olivat säilyneet vain IHE + CHT altistusta käyttäneillä urheilijoilla. Pelkästään merenpinnan tasolla asuneilla ja harjoitelleilla verrokkiurheilijoilla ei havaittu muutoksia seuratuissa muuttujissa.

Tämä on ensimmäinen tutkimus, joka osoittaa uuden IHE + CHT mallin käyttökelpoisuuden hemoglobiinimassan, hapenottokyvyn ja suorituskyvyn säilyttämisessä hypoksiajakson jälkeen. Tämä tieto antaa urheilijoille mahdollisuuden optimoida leiritystään ja harjoitteluaan valmistautuessaan kilpailemaan tai harjoittelemaan intensiivisesti merenpinnan tasolla hypoksiajakson jälkeen.

Finaaliraati kuvaili voittajatutkimuksen aihetta merkittäväksi huippu-urheilun kestävyysvalmennuksen näkökulmasta. Sitä pidettiin laadukkaasti suunnitelluksi ja siinä on toteutettu haastava harjoittelututkimus. Tulokset tukevat valmentajia ja urheilijoita siitä, miten optimoida vaikutukset, jos hyödyntää hypoksiaa harjoittelussa.

Iida Mustakoski valittiin Vuoden nuoreksi liikuntalääketieteen tutkijaksi

Tutkimuskilpailussa palkittiin myös Vuoden nuori tutkija.Tunnustuksen sai Iida Mustakoski Tampereen urheilulääkäriasemalta ja UKK-instituutista tutkimuksellaan Vammat ja sairaudet huipputason naisjalkapalloilijoilla Suomessa – neljän vuoden terveysseurannan tulokset.

Mustakoski tutkimusryhmineen on selvittänyt Suomen pääsarjatason naisjalkapalloilijoilla esiintyvien äkillisten ja rasitusperäisten vammojen sekä sairauksien esiintyvyyttä, ilmaantuvuutta sekä niiden aiheuttamaa poissaoloa. Kaikkiaan 381 Suomen pääsarjatason pelaajaa osallistui tutkimukseen nelivuotisen seurannan aikana. Aiempaa vastaavanlaista tutkimusta ei ole Suomessa toteutettu.

Nelivuotisen seurannan tulokset osoittavat, että äkilliset vammat ovat merkittävin terveysongelma naisten pääsarjatason jalkapalloilijoilla Suomessa. Vaikka reiden ja nilkan vammat olivat yleisimpiä vammoja, polvivammat olivat selkeästi vakavimpia ja aiheuttivat suurimman haitan urheilemiselle. Polvivammat ovat merkittävä terveysongelma naisjalkapalloilijoilla ja niiden ehkäisyä tulisi pyrkiä tehostamaan tulevaisuudessa.

Tutkimuskilpailusta

Liikuntatieteellinen Seura ja Liikuntalääketiede Suomi -verkosto järjestävät vuosittain liikuntalääketieteen tutkijoille kilpailun, jossa valitaan Vuoden liikuntalääketieteellinen tutkimus. Kilpailuun voi osallistua kuluvan vuoden aikana julkaistulla tai toistaiseksi julkaisemattomalla liikuntalääketieteeseen liittyvällä alkuperäistutkimuksella.

Kilpailuun lähetetyt tutkimusabstraktit arvioi ensimmäisessä vaiheessa Liikuntalääketiede Suomi -verkoston tieteellinen arviointipaneeli. Tämän jälkeen neljän eniten pisteitä saaneen tutkimuksen käsikirjoitukset arvioivat professori Timo Lakka Itä-Suomen yliopistosta, professori Mikko Tulppo, Oulun yliopistosta ja johtava tutkija Tuija Tammelin, Jyväskylän ammattikorkeakoulun Likesiltä. LTS jakaa myös nuoren tutkijan palkinnon. Sitä voivat tavoitella kaikki alle 35-vuotiaat tutkijat, jotka eivät ole vielä väitelleet.

Vuoden liikuntalääketieteellinen tutkimus 2024 -kilpailun finalistit

Päivi Herranen: Perinnöllinen alttius olla fyysisesti vahva on miehillä yhteydessä vähäisempään riskiin kuolla sydän- ja verisuonisairauksiin riippumatta aikuisiän vapaa-ajan fyysisen aktiivisuuden määrästä: pitkittäinen kohorttitutkimus

Päivi Herranen¹, Katja Waller¹, Laura Joensuu¹, Teemu Palviainen², Eija K Laakkonen¹, Jaakko Kaprio², Elina Sillanpää^1,3

1 Gerontologian tutkimuskeskus (GEREC), Liikuntatieteellinen tiedekunta, Jyväskylän yliopisto, Jyväskylä
2 Suomen molekyylilääketieteen instituutti (FIMM), HiLife, Helsingin yliopisto, Helsinki
3 Keski-Suomen Hyvinvointialue

Kuvaus tutkimuksesta

Alhainen lihasvoima, erityisesti käden puristusvoima, ennustaa ennenaikaista kuolemanriskiä. Lihasvoimaan vaikuttavat elämäntapojen lisäksi myös geneettiset tekijät. Selvitimme, onko perinnöllinen alttius parempaan puristusvoimaan yhteydessä pienempään kokonaiskuolleisuuteen sekä sydän- ja verisuonitautikuolleisuuteen, ja voidaanko vapaa-ajan fyysisellä aktiivisuudella vaikuttaa näihin yhteyksiin. Tutkimuksen aineisto sisälsi tiedot lähes 9000 suomalaisen kaksosen perimästä ja elämäntavoista useissa eri mittapisteissä.

Tulosten perusteella perinnöllinen alttius parempaan lihasvoimaan saattaa suojata lievästi erityisesti miehiä sydän- ja verisuonitautikuolleisuudelta riippumatta aikuisiän vapaa-ajan fyysisen aktiivisuuden määrästä tai muista elämäntapoihin liittyvistä tekijöistä.

Perinnöllisen lihasvoiman itsenäinen ennustekyky kuolleisuusriskin arvioinnissa oli suhteellisen pieni, mutta samansuuruinen kuin useilla yksittäisillä elämäntavoilla. Menetelmää tulee kehittää ja testata lisää, jotta sitä voitaisiin hyödyntää kliinisessä käytössä.

Lisätietoja: Päivi Herranen, paivi.m.herranen@jyu.fi

Iida Mustakoski: Vammat ja sairaudet huipputason naisjalkapalloilijoilla Suomessa – neljän vuoden terveysseurannan tulokset

Iida Mustakoski^1,2, Einari Kurittu^1,3, Tommi Vasankari^3,4, Tuomas Brinck⁵, Jari Parkkari^1,3, Olli J. Heinonen^6,7, Mari Leppänen¹

1 Tampereen Urheilulääkäriasema, UKK-instituutti, Tampere
2 Liikuntatieteellinen tiedekunta, Jyväskylän yliopisto, Jyväskylä
3 Tampereen yliopisto, Tampere
4 UKK-instituutti, Tampere
5 Lääkärikeskus Mehiläinen, Helsinki
6 Paavo Nurmi -keskus ja Terveysliikunta, Turun yliopisto, Turku
7 Turun yliopisto, Turku

Kuvaus tutkimuksesta

Tutkimuksessa selvitettiin Suomen pääsarjatason naisjalkapalloilijoilla esiintyvien äkillisten ja rasitusperäisten vammojen sekä sairauksien esiintyvyyttä, ilmaantuvuutta sekä niiden aiheuttamaa poissaoloa. Aiempaa vastaavanlaista tutkimusta ei ole Suomessa toteutettu.

Yhteensä 381 Suomen pääsarjatason (Kansallinen liiga) pelaajaa (ikä: 21 vuotta; kh 15–35 v) osallistui tutkimukseen nelivuotisen seurannan aikana (2020–23). Pelaajien vammoja ja sairauksia seurattiin kerran viikossa ilmestyneellä mobiilisovelluspohjaisella terveyskyselyllä. Viikoittain keskimäärin 85 % osallistujista vastasi kyselyyn.

Keskimäärin 22 % pelaajista raportoi jonkun normaalia harjoittelua haitanneen vamman tai sairauden viikoittain. Lisäksi jokaista 1000 jalkapalloharjoitteluun ja pelaamiseen käytettyä tuntia kohden raportoitiin keskimäärin 5 uutta vammaa. Jokaista 1000 ottelutuntia kohden raportoitiin sattuneen peräti 18 uutta vammaa. Poissaolopäivistä 54 % johtui äkillisistä vammoista, 19 % rasitusvammoista ja 27 % sairauksista. Yleisimmin vammat kohdistuivat reiden tai nilkan alueelle. Polvivammat haittasivat kuitenkin eniten täysipainoista harjoittelua, sillä 45 % vamman vuoksi aiheutuneista poissaolopäivistä johtui polvivammoista ja 23 % yksistään polven eturistisidevammoista.

Tulokset osoittavat, että äkilliset vammat ovat merkittävin terveysongelma naisten pääsarjatason jalkapalloilijoilla Suomessa. Vaikka reiden ja nilkan vammat olivat yleisimpiä vammoja, polvivammat olivat selkeästi vakavimpia ja aiheuttivat suurimman haitan urheilemiselle. Polvivammat ovat merkittävä terveysongelma naisjalkapalloilijoilla ja niiden ehkäisyä tulisi pyrkiä tehostamaan tulevaisuudessa.

terveurheilija.fi ja @terveurheilija
taula.fi ja @tampereenurheilulaakariasema
ukkinstituutti.fi ja @ukkinstituutti

Juha E. Peltonen: Jaksoittainen hypoksia säilyttää kestävyysurheilijoilla hemoglobiinimassan sekä parantaa hapenottokykyä ja suorituskykyä palattaessa merenpinnan tasolle hypoksialeiriltä

Juha E. Peltonen^1,2, Antti Leppävuori³, Elias Lehtonen^1,2, Ritva S. Mikkonen³, Oona Kettunen³, Ari Nummela⁴, Olli Ohtonen³, Dominique D. Gagnon^1,2,5, Jon P. Wehrlin⁶, Randall L. Wilber⁷, Vesa Linnamo³

1 HULA - Helsingin urheilulääkäriasema, Urheilulääketieteen säätiö sr
2 Liikuntalääketiede, Lääketieteellinen tiedekunta, Helsingin yliopisto
3 Liikuntateknologian yksikkö, Jyväskylän yliopisto
4 Huippu-urheilun instituutti KIHU
5 Liikuntatieteellinen tiedekunta, Jyväskylän yliopisto
6 Section for Elite Sport, Swiss Federal Institute of Sport Magglingen, Magglingen, Switzerland
7 United States Olympic & Paralympic Committee (USOPC), Colorado Springs, Colorado, United States

Kuvaus tutkimuksesta

Kestävyysurheilijat käyttävät hypoksiassa asumista ja harjoittelua hemoglobiinimassan (Hb-massa) lisäämiseksi. Tämän odotetaan heijastuvan parantuneena hapenottokykynä (VO_2max) ja suorituskykynä merenpinnan tasolle paluun jälkeen. Hb-massa kuitenkin laskee nopeasti merenpinnan tasolle palatessa, jolloin aikaikkuna kohonneelle VO_2max:lle ja suorituskyvylle on lyhyt. Selvitimme, säilyttääkö merenpinnan tasolle paluun jälkeen toteutettu jaksottainen hypoksinen lepo (IHE, 2 h) + hypoksinen harjoitus (CHT, 1 h) Hb-massan, sekä välittyykö Hb-massan vaste VO_2max:iin ja suorituskykyyn kuukausi merenpinnan tasolle paluun jälkeen.

Tutkimukseen osallistui 58 kestävyysurheilijaa Suomesta ja Yhdysvalloista. 44 urheilijaa asui ja harjoitteli hypoksiassa ja 14 urheilijaa merenpinnan tasolla neljä viikkoa. Hypoksiaa käyttäneistä urheilijoista puolet toteutti merenpinnan tasolle paluun jälkeen kolmen päivän välein IHE + CHT altistuksen kuukauden ajan.

Molemmilla hypoksiaa käyttäneillä ryhmillä Hb-massa nousi heti hypoksialeirin jälkeen. Kuukauden kuluttua Hb-massa, VO_2max ja suorituskyky olivat säilyneet vain IHE + CHT altistusta käyttäneillä urheilijoilla. Pelkästään merenpinnan tasolla asuneilla ja harjoitelleilla urheilijoilla ei havaittu muutoksia seuratuissa muuttujissa.

Uuden IHE + CHT mallin sisällyttäminen harjoitteluun osoittautui käyttökelpoiseksi Hb-massan, VO_2max:n ja suorituskyvyn säilyttämisessä. Tämä antaa urheilijoille mahdollisuuden optimoida leiritystään ja harjoitteluaan valmistautuessaan kilpailemaan tai harjoittelemaan intensiivisesti merenpinnan tasolla hypoksiajakson jälkeen.

Katri Ruutu: Vapaa-ajan fyysinen aktiivisuus myöhäiskeski-iässä ja sen yhteys lyhyen ja pitkän aikavälin muutoksiin biologisen vanhenemisen metabolomiikkamarkkereissa

Katri Ruutu^1,2, Niko S. Wasenius^1,3, Kothandaraman Narasimhan⁴, Tuija M. Mikkola^1,5,6, Merja K. Laine^1,3, Johan G. Eriksson^1,4,7

1 Folkhälsanin tutkimuskeskus, Helsinki, Suomi
2 Lääketieteellinen tiedekunta, Helsingin yliopisto
3 Yleislääketieteen ja perusterveydenhuollon osasto, Helsingin yliopisto ja HUS, Helsinki, Suomi
4 Institute for Human Development and Potential, Agency for Science, Technology and Research, Singapore.
5 Hyvinvointiseurantayksikkö, Terveyden ja hyvinvoinnin laitos, Helsinki, Suomi
6 Clinicum, Lääketieteellinen tiedekunta, Helsingin yliopisto
7 Yong Loo Lin School of Medicine, National University of Singapore, Singapore

Kuvaus tutkimuksesta

Tutkimuksemme mukaan liikuntasuositusten minimimäärään yltäminen myöhäiskeski-iässä ei hidasta biologista vanhenemista viiden vuoden seurannassa vaan vapaa-ajan fyysisen aktiivisuuden määrän tulisi olla suurempi. Lisäksi havaitsimme, että vapaa-ajan fyysisen aktiivisuuden määrän kasvattaminen myöhäiskeski-iästä vanhuuteen on yhteydessä hidastuneeseen biologiseen vanhenemiseen.

Tutkimme biologista vanhenemista myöhäiskeski-iässä sekä viiden ja 16 vuoden seurannassa määrittämällä biologisen iän paastoverinäytteestä saatavien aineenvaihduntatuotteiden eli metaboliittien avulla metabolomiikaksi kutsutulla menetelmällä. Käytimme kahta tähän menetelmään perustuvaa vanhenemisen biomarkkeria, joissa tiettyjen metaboliittien yhdistelmä kuvaa elimistön vanhenemismuutoksia ja biologista ikää.

Aiempien tutkimusten perusteella fyysinen aktiivisuus voi viivästyttää monien ikään liittyvien sairauksien puhkeamista sekä pienentää riskiä sairastua niihin ja kuolla ennenaikaisesti. Vielä ei kuitenkaan tarkemmin tiedetä, onko fyysisen aktiivisuuden biologista vanhenemista hidastava vaikutus eräs tätä yhteyttä selittävä tekijä.

Tulostemme perusteella tarvitaan vähintään kaksinkertainen vapaa-ajan fyysisen aktiivisuuden määrä liikuntasuositusten minimimäärään verrattuna, jotta metabolomiikkamarkkereiden kuvaama biologinen vanheneminen hidastuisi. Myös vapaa-ajan fyysisen aktiivisuuden määrän lisääminen ikäännyttäessä näyttää suojaavan biologiselta vanhenemiselta. Löydökset tukevat fyysisen aktiivisuuden roolia yhtenä merkittävänä tekijänä tavoiteltaessa terveenä ikääntymistä.

Katri Ruutu, LinkedIn

Vuoden liikuntalääketieteellinen tutkimus 2024 -kilpailun arviointipaneeli (1. vaihe)

Olli J. Heinonen, Paavo Nurmi -keskus, Turku
Kerttu Toivo, Tampereen Urheilulääkäriasema, UKK-instituuttisäätiö
Heikki Pentikäinen, Terveysliikunnan ja ravinnon tutkimussäätiö, Kuopion liikuntalääketieteen tutkimuslaitos
Raija Korpelainen, Oulun Diakonissalaitos, ODL Liikuntaklinikka
Tiina Nylander, Oulun Diakonissalaitos, ODL Liikuntaklinikka
Juha Peltonen, HULA - Helsingin urheilulääkäriasema, Urheilulääketieteen säätiö sr
Arja Uusitalo, HULA - Helsingin urheilulääkäriasema, Urheilulääketieteen säätiö sr
Maarit Valtonen, Huippu-urheilun instituutti KIHU, Jyväskylä

**********************************************************************

Osallistumisohjeet

Kaikilta kilpailijoilta vaaditaan normaali ilmoittautuminen päiville 1.11.2024 mennessä (LLTP24-tapahtumasivusto tai linda.raivio(at)lts.fi, p. 010 778 6602).

Suulliset tutkimusesittelyt

Kaikki työt (finalistit pois lukien) esitetään tutkimusesittelysessiossa paikan päällä tapahtumassa. Finalistit esittävät työnsä erillisessä finaalisessiossa paikan päällä tapahtumassa. Esitysten valmistelusta lähetämme tutkijoille erilliset ohjeet.

Esitysaika kullekin tutkimukselle on 4 minuuttia, jonka jälkeen keskustelulle on varattu aikaa 2 minuuttia. Otathan tämän huomioon valmistellessasi esitystäsi/tallennettasi.

Esitysmateriaalin toivotaan olevan suomenkielistä. Abstraktin esittäjänä tulee olla sen ensimmäinen kirjoittaja.

Ohjeita esityksen laatimiseen

Tee esityksesi PowerPointilla tai vastaavalla ohjelmalla. Nämä ohjeet soveltuvat parhaiten PowerPoint-ohjelmalle, mutta toimivat muissa vastaavissa ohjelmissa.

Yksi otsikkodia ja haluamasi määrä sisältödioja
Käytä riittävän isoa fonttia ja varmista, että taustan ja tekstin välillä on riittävän suuri kontrasti
Voit käyttää esityksessäsi Powerpoint-tehosteita ja -animaatioita, mutta ei videoita
Pyri ajoittamaan esityksesi kesto niin, että aikaa jää 1–2 kysymykselle: esitys noin 4 minuuttia ja kysymyksille noin 2 minuuttia
Tallenna tiedosto nimelläsi ennen lähettämistä järjestäjille.

Esitysmuoto, aikataulut ja esitysjärjestys toimitetaan hyvissä ajoin ennen tapahtumaa erillisellä sähköpostilla. Huom! Tänä vuonna tutkimusesittelyt tullaan kuvamaan ja/tai tallentamaan ainoastaan pääsalin (iso auditorio) osalta. Mikäli et halua, että sinun esityksesi kuvataan/tallennetaan, ilmoita asiasta jonne.kamsula(at)lts.fi.

Aikataulu

11.9. abstraktien viimeinen jättöpäivä. Abstrakti tulee jättää klo 16.00 mennessä sähköisellä lomakkeella.
13.9. abstraktien hyväksymisilmoitus tutkijoille sähköpostitse.
7.10. ilmoitus finalisteille ja finalistikäsikirjoitusten tilaus.
1.11. viimeinen ilmoittautumispäivä Liikuntalääketieteen päiville.
7.11. käsikirjoitusten palautus klo 16.00 mennessä, jonne.kamsula(a)lts.fi.
20.11. lähetä esitysdiasi etukäteen jonne.kamsula(a)lts.fi klo 16.00 mennessä
27.11. Suulliset tutkimusesittelysessiot Liikuntalääketieteen päivillä (4 sessiota rinnakkain)
27.11. finalistien esitykset ja kilpailun tulosten julkistaminen sekä palkintojen jako

Lisätietoja

Jonne Kamsula
p. 010 778 6606, 050 310 5423
jonne.kamsula(at)lts.fi

Seminaarin aihetunnisteet:

#LLTP24 #liikuntalääketiede #hotellihaaga