Laura Joensuu, Niko Tynkkynen, Päivi Herranen ja Maarit Janhunen palkittiin Vuoden liikuntalääketieteellisessä tutkimuskilpailussa. Kuva: Laura Kanerva.

Pelillistetty kuntoutus pelittää – tutkimuskilpailun voitto Maarit Janhuselle Jyväskylän yliopistoon

Jyväskylän yliopiston liikuntatieteellisen tiedekunnan väitöskirjatutkija Maarit Janhunen tutkimusryhmineen voitti ensimmäisen palkinnon Liikuntatieteellisen Seuran ja Liikuntalääketieteen keskusten järjestämässä Vuoden liikuntalääketieteellinen tutkimus 2022 -kilpailussa. Voittajatutkimuksen otsikko oli Pelillistetyn kotiharjoittelun vaikuttavuus ikääntyvien henkilöiden fyysiseen toimintakykyyn ja kipuun polven tekonivelleikkauksen jälkeen: Satunnaistettu, kontrolloitu interventiotutkimus.

Kilpailussa toiseksi sijoittui Päivi Herranen, kolmanneksi Niko Tynkkynen ja neljänneksi Laura Joensuu. Kaikki palkitut tutkijat tulevat Jyväskylän yliopistosta.

Liikuntalääketieteen päivien 2022 yhteydessä järjestettyyn kilpailuun osallistui 36 suomalaista liikuntalääketieteellistä tutkimusta. Kaikki tutkimuskilpailuun osallistuneiden tutkimusten tiivistelmät on julkaistu tapahtuman verkkosivuilla, sekä finalistien tiivistelmät myös Liikunta & Tiede -lehden numerossa 5/2022.

Finalistikäsikirjoitukset arvioivat professori Tero Järvinen Tampereen yliopistosta, professori Timo Lakka Itä-Suomen yliopistosta ja professori Sari Stenholm Turun yliopistosta.

Voittajatutkimus tarkasteli pelillistetyn kotiharjoittelun vaikuttavuutta polven tekonivelleikkauksen jälkeen

Maarit Janhunen tutkimusryhmineen selvitti polven tekonivelleikkauksen jälkeisen kotona tapahtuvan pelillistetyn ja liiketunnistukseen perustuvan harjoittelun vaikutusta liikkumiskykyyn, toimintakykyyn ja kivun kokemiseen verrattuna tavanomaiseen leikkauksen jälkeiseen harjoitteluun.

Tutkimukseen osallistui 52 iältään 60–75-vuotiasta henkilöä, jotka jaettiin interventioryhmään ja kontrolliryhmään. Interventioryhmä harjoitteli sairaalasta kotoutumisen jälkeen neljän kuukauden ajan polven tekonivelleikkauksen jälkeiseen kuntoutukseen räätälöidyillä videopeleillä. Harjoittelussa käytettiin 11 videopeliä. Harjoittelun nousujohteisuus varmistettiin lisäämällä viikoittaista pelien määrää ja kestoa, tehtävien sarjojen ja toistojen määrää sekä pelien intensiteettiä. Kontrolliryhmä jatkoi tavanomaista sairaalassa ohjeistettua kotiharjoittelua neljän kuukauden ajan.  

Tutkimustulokset osoittivat, että tekonivelleikkauksen jälkeinen kotiharjoittelu videopeleillä oli tehokkaampaa kuin tavanomainen harjoittelu liikkumiskyvyn edistämisessä ja yhtä tehokasta kuin tavanomainen harjoittelu muun toimintakyvyn ja kivun paranemisessa. Lisäksi pelillistetyn harjoittelun ryhmä oli tyytyväisempi leikatun polven toimintaan. Tulosten perusteella pelillistettyä harjoittelua voidaan suositella ikääntyville henkilöille vaihtoehtona tavanomaiselle kotiharjoittelulle polven tekonivelleikkauksen jälkeiseen kuntoutukseen.

Tutkimus toteutettiin osana Business Ecosystems in Effective Exergaming -tutkimushanketta.

Vuoden nuori liikuntalääketieteen tutkija on Niko Tynkkynen

Tutkimuskilpailussa palkittiin myös vuoden nuori tutkija. Palkinnon sai väitöskirjatutkija Niko Tynkkynen Jyväskylän yliopiston liikuntatieteellisestä tiedekunnasta tutkimuksellaan Fyysisen aktiivisuuden genotyypin yhteys aerobiseen kuntoon sekä kardiometabolisiin sairauksiin ja niiden riskitekijöihin.

Tynkkysen tutkimusryhmän tutkimuksessa selvitettiin, onko fyysistä aktiivisuutta selittävä monitekijäinen, eli polygeeninen, riskisumma yhteydessä itseraportoidun fyysisen aktiivisuuden määrään, aerobiseen suorituskykyyn, sydän- ja verenkiertoelimistön sekä aineenvaihdunnan sairauksien riskitekijöihin ja sairauksien ilmenemiseen. Polygeenisella riskisummalla kuvataan numeerisesti genominlaajuista perinnöllistä alttiutta jonkin ominaisuuden tai sairauden suhteen.

Aiempien tutkimusten perusteella tiedetään, että fyysinen aktiivisuus, aerobinen kunto ja sairastumisriski periytyvät. Fyysiselle aktiivisuudelle luodulla polygeenisellä riskisummalla voidaan tutkia perimästä jopa miljoonan geenivariantin yhteisvaikutusta näihin fenotyyppeihin.

Laajan norjalaisaineiston (N = 458 541) analyysin perusteella tutkijat havaitsivat, että fyysisen aktiivisuuden genotyyppi oli yhteydessä toteutuneen liikunta-aktiivisuuden määrään, sydän- ja verenkiertoelimistön sekä aineenvaihduntasairauksien riskitekijöihin ja sairastumisriskiin, mutta ei aerobiseen suorituskykyyn.

Tutkimuksen tulokset tukevat aiempia tutkimushavaintoja, joiden mukaan geneettisesti vähemmän liikunnallisilla yksilöillä on suurempi riski sairastua sydän- ja verenkiertoelimistön sekä aineenvaihdunnan sairauksiin, ja että liikunta-aktiivisuutta ja sairastumisriskiä selittää osittain sama perimä. Tämä yhteys saattaa kuitenkin selittyä ennemmin liikuntakäyttäytymiseen kuin fysiologiaan liittyvillä eroilla perimässä.

 

Tutkimuskilpailusta

Liikuntatieteellinen Seura (LTS) järjestää vuosittain liikuntalääketieteen tutkijoille kilpailun, jossa valitaan Vuoden liikuntalääketieteellinen tutkimus. Kilpailuun voi osallistua kuluvan vuoden aikana julkaistulla tai toistaiseksi julkaisemattomalla liikuntalääketieteeseen liittyvällä alkuperäistutkimuksella.

LTS jakaa myös Nuoren tutkijan palkinnon. Sitä voivat tavoitella kaikki alle 35-vuotiaat tutkijat, jotka eivät ole vielä väitelleet. Vuoden liikuntalääketieteellinen tutkimus sekä Nuori tutkija palkitaan stipendillä ja voittajat julkistetaan Liikuntalääketieteen päivillä 16.11.2022. Tänä vuonna kilpailuun lähetettiin 36 abstraktia. Arviointien perusteella neljä parasta tutkimusta pääsi finaaliin, jossa täydelliset käsikirjoitukset arvioi tätä tarkoitusta varten koottu erillinen finaaliraati.

Kilpailun finaalin selviytyneet tutkimukset esitellään Liikuntalääketieteen päivien finaalisessiossa. Session päätteeksi julistetaan Vuoden liikuntalääketieteellinen tutkimus 2022 -kilpailun voittaja sekä Vuoden nuori tutkija. Muut työt esitetään päivien tutkimusesittesessioissa tai videotallenteina tapahtuman virtuaalialustalla.

Tutkimusesittelyiden abstraktit löytyvät materiaalit-välilehdeltä (pdf).

Finalistit

Päivi Herranen, Jyväskylän yliopisto: Perinnöllinen alttius parempaan lihasvoimaan ennustaa pienempää sairastumisriskiä kansansairauksiin ja pidempää elinikää suomalaisessa väestössä

Päivi Herranen¹, Kaisa Koivunen¹, Teemu Palviainen², Urho Kujala¹, Samuli Ripatti^2,3,4, Jaakko Kaprio², Elina Sillanpää^1,2,5

1 Gerontologian tutkimuskeskus (GEREC), Liikuntatieteellinen tiedekunta, Jyväskylän yliopisto, Jyväskylä; 2 Suomen molekyylilääketieteen instituutti (FIMM), Helsingin yliopisto, Helsinki; 3 Lääketieteellinen tiedekunta, Helsingin yliopisto, Helsinki; 4 The Broad Institute of MIT and Harvard, Cambridge, MA, USA; 5 Keski-Suomen sairaanhoitopiiri

Kuvaus tutkimuksesta

Alhainen lihasvoima ja etenkin käden puristusvoima ennustaa heikompaa toimintakykyä sekä suurempaa sairauksien ja kuoleman riskiä. Lihasvoima on ominaisuus, jota elintapojen lisäksi säätelevät myös perintötekijät. Selvitimme käden puristusvoiman polygeenisen riskisumman avulla, ennustaako perinnöllinen alttius parempaan lihasvoimaan kansansairauksien ilmenemistä, akuuteista sairauksista selviytymistä ja kuolleisuutta suomalaisessa väestössä. Tutkimuksessa oli mukana 315 594 iältään 40-108 vuotiasta miestä ja naista FinnGen -tutkimushankkeesta (www.finngen.fi).

Tulosten perusteella henkilöt, joilla oli perinnöllinen alttius parempaan lihasvoimaan, olivat pienemmässä riskissä sairastua yleisimpiin kansansairauksiin, ja heillä oli alhaisempi kuoleman riski. Perinnöllinen lihasvoima voikin kuvastaa yksilön sisäistä kykyä vastustaa patologisia muutoksia ikääntyessä. Perinnöllistä lihasvoimaa voitaisiin hyödyntää perinteisen riskiarvioinnin rinnalla tunnistamaan henkilöitä, jotka ovat korkeassa riskissä tyypillisimpiin kansansairauksiin ja terveysongelmiin.

Lisätietoja: paivi.m.herranen(at)jyu.fi

 

Maarit Janhunen, Jyväskylän yliopisto: Pelillistetyn kotiharjoittelun vaikuttavuus ikääntyvien henkilöiden fyysiseen toimintakykyyn ja kipuun polven tekonivelleikkauksen jälkeen: Satunnaistettu, kontrolloitu interventiotutkimus                    

Maarit Janhunen¹, Niina Katajapuu², Juha Paloneva³, Konsta Pamilo⁴, Airi Oksanen⁵, Hannes Keemu⁵, Mikko Karvonen⁵, Mika Luimula⁶, Raija Korpelainen^7,8,9, Timo Jämsä^10,9, Hannu Kautiainen^11,12, Keijo Mäkelä⁵, Ari Heinonen¹, Eeva Aartolahti¹³

1 Liikuntatieteellinen tiedekunta, Jyväskylän yliopisto; 2 Terveys ja hyvinvointi, Turun ammattikorkeakoulu; 3 Ortopedia ja traumatologia, Keski-Suomen sairaanhoitopiiri ja Itä-Suomen yliopisto; 4 Ortopedia, Tekonivelsairaala Coxa; 5 Ortopedia ja traumatologia, Turun yliopistollinen keskussairaala ja Turun yliopisto; 6 Tekniikka ja liiketoiminta, ICT, Turun ammattikorkeakoulu; 7 ODL Liikuntaklinikka, Oulun Diakonissalaitoksen Säätiö sr.; 8 Väestöterveyden tutkimusyksikkö, Lääketieteellinen tiedekunta, Oulun yliopisto; 9 Medical Research Center Oulu (MRC Oulu), Oulun yliopistollinen sairaala ja Oulun yliopisto; 10 Terveystieteiden ja lääketieteen tekniikan tutkimusyksikkö, Oulun yliopisto; 11 Perusterveydenhuollon yksikkö, Kuopion yliopistollinen sairaala; 12 Folkhälsanin tutkimuskeskus, Helsinki; 13 Kuntoutusinstituutti, Jyväskylän ammattikorkeakoulu

Kuvaus tutkimuksesta

Tavoitteenamme oli tutkia polven tekonivelleikkauksen jälkeisen, neljä kuukautta kestävän kotona tapahtuvan pelillistetyn, liiketunnistukseen perustuvan harjoittelun vaikutusta liikkumiskykyyn, toimintakykyyn ja kivun kokemiseen verrattuna tavanomaiseen leikkauksen jälkeiseen harjoitteluun. Tutkimus toteutettiin osana Business Ecosystems in Effective Exergaming -hanketta.

Tutkimukseen osallistui 52 iältään 60–75-vuotiasta henkilöä, jotka satunnaistettiin interventioryhmään ja kontrolliryhmään. Neljän kuukauden ajan sairaalasta kotiutumisen jälkeen interventioryhmä harjoitteli polven tekonivelleikkauksen jälkeiseen kuntoutukseen räätälöidyillä videopeleillä, kontrolliryhmä jatkoi sairaalassa ohjattua tavanomaista kotiharjoittelua.

Tekonivelleikkauksen jälkeinen kotiharjoittelu videopeleillä oli tehokkaampaa kuin tavanomainen harjoittelu henkilöiden liikkumiskyvyn edistämisessä ja yhtä tehokasta kuin tavanomainen harjoittelu muun toimintakyvyn ja kivun paranemisessa. Lisäksi pelillistetyn harjoittelun ryhmä oli tyytyväisempi leikattuun polveen. Pelillistettyä harjoittelua voidaan suositella käytettäväksi ikääntyvillä henkilöillä fyysiseen toimintakykyyn ja kipuun liittyvässä polven tekonivelleikkauksen jälkeisessä kuntoutuksessa tavanomaisen kotiharjoittelun vaihtoehtona.

 

Laura Joensuu, Jyväskylän yliopisto: Geneettinen alttius sepelvaltimotautiin, fyysinen aktiivisuus ja kuolleisuus suomalaisella kaksoskohortilla     

Laura Joensuu¹, Katja Waller², Anna Kankaanpää¹, Teemu Palviainen³, Jaakko Kaprio³, Elina Sillanpää^1,3,4,              

1 Gerontologian tutkimuskeskus GEREC, Liikuntatieteellinen tiedekunta, Jyväskylän yliopisto; 2 Liikuntatieteellinen tiedekunta, Jyväskylän yliopisto; 3 Suomen molekyylilääketieteen instituutti, HiLife, Helsingin yliopisto; 4 Keski-Suomen sairaanhoitopiiri

Kuvaus tutkimuksesta

Yleinen epidemiologinen havainto on, että fyysinen aktiivisuus on yhteydessä pienempään kuoleman riskiin. Taustalla voi kuitenkin olla sekoittavia tekijöitä, kuten suotuisa perimä. Aiemmin on havaittu, että yleisten terveellisten elintapojen noudattaminen pienentää sydän- ja verisuonitautikuoleman riskiä huolimatta geneettisestä taipumuksesta sairastua sydän- ja verisuonitautiin. Arvioimme ensimmäisten tutkimusten joukossa fyysisen aktiivisuuden itsenäistä roolia kuolemanriskin pienentämisessä geneettinen sairausriski huomioiden.

Kokonais- sekä sydän- ja verisuonitautikuolleisuutta seurattiin n. 17 vuoden ajan suomalaisessa kaksoskohortissa. Seurantaan osallistuneiden geneettinen alttius sepelvaltimotautiin arvioitiin polygeenisen riskisumman avulla. Liikunnan itsenäiset yhteydet kuolleisuuteen olivat pieniä ja heikkenivät vaiheittaisesti huomioidessa muut elintavat. Liikuntasuosituksen täyttyminen ei pidentänyt tilastollisesti merkitsevästi elinikää identtisillä kaksospareilla, eikä tässä yhteydessä havaittu eroja geneettisen riskin suhteen.

Kaksosaineistot puoltavat liikunnan suotuisaa itsenäistä merkitystä fyysisen kunnon, kudosrakenteen ja aineenvaihdunnan osalta, mutta eivät pienemmän kuoleman tai geneettisen riskin suhteen. Terveellisten elintapojen kasautuminen aktiivisille henkilöille, käänteinen kausaalisuus ja geneettinen pleiotropia saattavat osittain selittää liikunnan usein havaittuja suotuisia yhteyksiä kuolleisuuteen epidemiologisissa tutkimuksissa. Johtopäätöksenä toteamme, että ”Liikunta ei välttämättä tuo lisää vuosia elämään, mutta se voi tuoda lisää elämää vuosiin”.

Lisätietoja: Tutkijatohtori Laura Joensuu, laura.p.joensuu(at)jyu.fi

Twitter: @laurajoensuu #GenActive

 

 

Niko Tynkkynen, Jyväskylän yliopisto: Fyysisen aktiivisuuden genotyypin yhteys aerobiseen kuntoon sekä kardiometabolisiin sairauksiin ja niiden riskitekijöihin    

Niko Tynkkynen¹, Teemu Palviainen², Timo Törmäkangas¹, Matti Hyvärinen¹, Marie Klevjer⁴, Laura Joensuu¹, Urho Kujala³, Jaakko Kaprio², Anja Bye⁴*, Elina Sillanpää^1,2,5* (*yhtäläinen työpanos)

1 Gerontologian tutkimuskeskus, Liikuntatieteellinen tiedekunta, Jyväskylän yliopisto, Jyväskylä, Suomi; 2 Suomen molekyylilääketieteen instituutti, HiLIFE, Helsingin yliopisto, Helsinki, Suomi; 3 Liikuntatieteellinen tiedekunta, Jyväskylän yliopisto, Jyväskylä, Suomi; 4 Cardiac Exercise Research Group (CERG) at Dept. of Circulation and Medical Imaging, Faculty of Medicine, Norwegian University of Science and Technology (NTNU), Trondheim, Norway; 5 Keski-Suomen sairaanhoitopiiri, Jyväskylä, Suomi

Valmistuin vuonna 2020 filosofian maisteriksi solu- ja molekyylibiologian pääaineesta Jyväskylän yliopiston Bio- ja ympäristötieteiden laitokselta. Syksyllä 2021 aloitin terveystieteiden tohtoriopinnot Liikuntatieteellisessä tiedekunnassa. Väitöskirjassani tutkin elintapojen, pitkäikäisyyden ja kardiometabolisten sairauksien geeni-ympäristö-yhdysvaikutuksia.

Kuvaus tutkimuksesta

Fyysinen aktiivisuus, aerobinen kunto ja sairastumisriski ovat voimakkaasti periytyviä monitekijäisiä ilmiasuja. Fyysiselle aktiivisuudelle luodulla polygeenisellä riskisummalla (PRS) voidaan tutkia perimästä jopa miljoonan geenivariantin yhteisvaikutusta näihin fenotyyppeihin. PRS:t kuvaavat numeerisesti genominlaajuista geneettistä alttiutta jonkin ominaisuuden tai sairauden suhteen. Selvitin vapaa-ajan fyysisen aktiivisuuden PRS:n yhteyttä itseraportoituun vapaa-ajan fyysiseen aktiivisuuteen, aerobiseen kuntoon, kardiometabolisiin riskitekijöihin ja sairauksiin.

Tulosten perusteella todettiin, että vapaa-ajan fyysisen aktiivisuuden PRS oli tilastollisesti merkitsevästi yhteydessä itseraportoituun vapaa-ajan fyysiseen aktiivisuuteen, kardiometabolisiin riskitekijöihin ja sairauksiin. PRS:n yhteydet sairauksiin ja niiden riskitekijöihin olivat riippumattomia itseraportoidusta toteutuneesta vapaa-ajan fyysisestä aktiivisuudesta. Vapaa-ajan fyysisen aktiivisuuden PRS selitti kuitenkin vain hyvin pienen osan vastemuuttujien vaihteluista. Yhteyttä vapaa-ajan fyysisen aktiivisuuden PRS:n ja aerobisen kunnon välillä ei havaittu. Havaitut tilastollisesti merkitsevät yhteydet puoltavat aiemmissa tutkimuksissa saatuja tuloksia, joiden perusteella geneettisesti fyysisesti aktiiviset (korkea vapaa-ajan fyysisen aktiivisuuden PRS) yksilöt ovat fyysisesti aktiivisempia vapaa-ajalla, heillä on suotuisampi kardiometabolisten riskitekijöiden profiili ja alhaisempi riski sairastua kardiometabolisiin sairauksiin. Käytetty liikunta-aktiivisuuden PRS saattaa kuvata enemmän liikuntakäyttäytymiseen liittyvää geneettistä vaihtelua kuin periytytyviä eroja fysiologisessa suorituskyvyssä.

Lisätietoja: Niko Tynkkynen, niko.p.tynkkynen(at)jyu.fi

Apulaisprofessori, Akatemiatutkija Elina Sillanpään verkkosivut

 

Kilpailun arviointipaneeli:

• Olli J. Heinonen, Paavo Nurmi -keskus, Turku
• Kerttu Toivo, Tampereen Urheilulääkäriasema, UKK-instituuttisäätiö
• Kai Savonen, Terveysliikunnan ja ravinnon tutkimussäätiö, Kuopion liikuntalääketieteen tutkimuslaitos
• Raija Korpelainen, Oulun Diakonissalaitos, ODL Liikuntaklinikka
• Tiina Nylander, Oulun Diakonissalaitos, ODL Liikuntaklinikka
• Juha Peltonen, HULA - Helsingin urheilulääkäriasema, Urheilulääketieteen säätiö sr
• Arja Uusitalo, HULA - Helsingin urheilulääkäriasema, Urheilulääketieteen säätiö sr
• Maarit Valtonen, Huippu-urheilun instituutti, KIHU, Jyväskylä

Lisätietoja
Jonne Kamsula
Liikuntatieteellinen Seura ry                  
puh. 010 778 6606 | 050 310 5423 | jonne.kamsula(at)lts.fi