Liikunnan merkitys aivotutkijan näkökulmasta
Vieraanamme on neurologi Kiti Müller, joka työskentelee tutkijana Nokia Bell Labs -yrityksessä. Erikoistutkija Jouko Kokkonen keskustelee Müllerin kanssa liikunnan merkityksestä ja tutkimisesta monitieteisellä otteella.
Yksi esimerkki liikunnan monitieteisestä tutkimuksesta on se, kun tutkimustarjottimelle yhdistetään musiikki, aivot ja liikunta. Tällöin saadaan monialaisesti tutkittua vaikkapa sitä, miten erilaiset rytmit auttavat Parkinson-potilasta liikkumaan tai miten musiikki saattaa saada muistisairaan henkilön innostumaan tanssahtelemisesta, vaikka hän ei muuten juurikaan liikkuisi. Podcastissa selviävät myös Müllerin omat vinkit hyötyliikuntaan arjen keskellä.
Lue artikkeli tutkija Kiti Müllerin näkemyksista Liikunta & Tiede -lehdestä 4/2019: "Liikunta pistää kaikkiin aivojen hermoverkkoihin vipinää ja liikettä".
Elokuussa 2019 julkaistun Tieteen ja käytännön äärellä -podcastin Liikunnan merkitys aivotutkijan näkökulmasta -jakson tekstivastine
Alkujuonto: Liikuntatieteellisen Seuran podcast. Tieteen ja käytännön äärellä.
Jouko Kokkonen: Olen Jouko Kokkonen, Liikuntatieteellisen Seuran erikoistutkija. Tieteen ja käytännön äärellä podcastimme vieraan on tällä kertaa neurologi Kiti Müller, joka työskentelee tutkijana Nokia Bell Labs -yrityksessä. Olet tulossa vieraaksi Liikuntatieteen päiville Jyväskylään syksyllä 2019. Aiheena on monitieteisyys. Mitä on aito monitieteisyys?
Kiti Müller: Aito monitieteisyys on sitä, kun eri alojen ihmiset yhdessä miettivät mihin kaikkeen liikunta liittyy. On olemassa paljon muutakin kuin vaikka liikuntalääketiedettä tai liikuntafysiologiaa. Neurologi miettii miten aivot osallistuvat erilaisten liikesarjojen järjestämiseen. Ja neurologi miettii myös, jos aivoihin tulee joku vaurio, joka vaikuttaa ihmisen liikuntakykyyn, että miten kuntoutusta voidaan tehdä.
Tiedämme, että liikunnalla on hyviä vaikutuksia ihmisen tunne-elämään ja mielenterveyteen, joten psykiatritkin nykyään miettivät sitä minkälaisella liikunnalla he voisivat omalta osaltaan auttaa omia potilaitaan vaikkapa ahdistuksen hallinnassa. Sitten meillä on paljon erilaisia vaikkapa sisätautiin liittyviä kysymyksiä kuten ärtynyt paksusuoli, nivelreuma. Hirveän monenlaiset asiat, joissa sisätautilääkärit miettivät miten reumapotilas voisi liikunnan avulla pitää niveltensä liikkeet kunnossa tai miten ärtynyttä paksusuolioireyhtymää voisi liikunnan avulla helpottaa.
Sitten meillä on myös tietysti tämä tutkimuspuoli, jossa paitsi, että tutkitaan ihmisen tuki- ja liikuntaelimistön toimintaa ja on sitten urheilulääketiedettä, niin meillä on myös sitä, että miten ihmisen fysiologia reagoi liikkumiseen? Miten ihmisen sydän- ja verenkiertojärjestelmä, miten se reagoi? Ja miten eri aivoalueet osallistuvat erilaisiin liikunta-asioihin kuten esimerkiksi tanssimiseen taikka ihan kävelemiseen, joka mielestäni on jo itsessänsä varsin tämmöinen monella lailla eri aivojen hermoverkkoja virittävää toimintaa.
Jouko Kokkonen: Voitko kertoa joitakin hyviä esimerkkejä monitieteisestä tutkimusotteista?
Kiti Müller: Yksi semmoinen, joka heti tulee mieleen, on musiikki ja aivot. Ja siihen kun yhdistetään sitten vielä musiikki, aivot ja liikunta. Niin saadaan hyvin monipuolisesti tutkittua esimerkiksi miten erilaiset rytmit auttavat vaikkapa parkinsson-potilasta liikkumaan. Miten saadaan musiikin avulla muistisairas ihminen innostumaan vaikkapa tanssahtelemaan. Ja lisäksi voidaan myös paljon tutkia sitä, että miten musiikki itsessänsä aktivoi eri aivoalueita, koska me tiedämme, että tietyt aivoalueet ovat enemmän aktiivisia, kun ihminen miettii rytmiä ja toiset ovat sitten enemmän aktiivisia, kun ihminen miettii, onko musiikki surullista vai iloista. Ja sitten on vielä nämä tämmöiset sävelkulut ja tahdit. Ja sitten kun siihen sitten yhdistetään tämä musiikki ja musiikin tahtiin liikkuminen, niin siihen me saamme vielä uusi ulottuvuus siihen, että miten ihmisen aivot toimivat. Ja sitten siihen voidaan myös ottaa mukaan tällaiset psykologiset kysymykset. Että miten musiikki esimerkiksi omalta osaltaan voi motivoida ihmistä liikkumaan. Siinä on mielestäni muutamia semmoisia hyviä esimerkkejä.
Jouko Kokkonen: Minkä asioiden kanssa askaroit parhaillaan itse tutkimustyössä?
Kiti Müller: Minä aika paljon omalta osaltani katson tätä, miten voidaan optimoida toimintaympäristöä, missä ihminen on, niin että ihmisen fysiologia ja ihmisen kongnitiiviset toiminnot ovat optimaaliset. Että miten ihmisen fyysinen ja fysiologinen tila, on ihminen väsynyt tai vireä, miten se vaikuttaa hänen suoritukseensa erityisesti tämmöisessä voisiko sanoa tietovaltaisessa työssä. Toinen mitä aika paljon olen tutkinut viime vuosina, liittyy uneen. Uni on mielestäni tämmöinen ikkuna ihmisen terveyteen. Unen aikana elimistössä tapahtuu paljon erilaisia asioita. Ja uni on myös tärkeä ikkuna siihen, kuinka hyvin ihminen palautuu. Se on toinen alue. Itse olen neurologina vuosikausia ollut erittäin kiinnostunut siitä, että mikä on ihmisen väsymystilan ja vireydentilan vaihtelun takana. Ja täytyy sanoa, että se on niin moniulotteinen asia, että sen tutkimuksessa ollaan vasta alkuvaiheessa.
Jouko Kokkonen: Sivuttiin jo tuota monitieteisyyttä. Mitä potentiaalia siihen sisältyy liikuntatieteiden näkökulmasta?
Kiti Müller: Olen itse ajatellut sitä asiaa sillä tavalla, että liikuntalääketiede olisi tärkeätä yhdistää lähes kaikkeen esimerkiksi kliiniseen tutkimukseen ja potilaitten hoitoon. Liikuntalääketieteen poliklinikoitahan on useampia tietääkseni, mutta se, että liikuntalääketieteen poliklinikka ja jonkun muun sairauden hoitoon tarkoitetun poliklinikan yhdistäminen toiminnalliseksi kokonaisuudeksi olisi yksi asia. Toinen asia on mielestäni vaikkapa se, että millä keinoin saadaan ihmisiä, joitten tilanne on esimerkiksi se, että heidän fyysinen suorituskykynsä on jo siinä määrin, vaikkapa liikkumattomuudesta, heikentynyt, että se muodostaa riskin vaikkapa leikkauksesta toipumiselle. Että miten voitaisiin erilaisilla liikunnan keinoilla aktivoida ihmistä kohottamaan kuntoansa ennen leikkausta. Jolloin ajatuksena on se, että ihminen on paremmassa kunnossa mennessään leikkaukseen ja sen seurauksena todennäköisesti toipuukin nopeammin. Ja siitä tulee sitten vielä mieleen se, että leikkausten jälkeen lähes kaikilla potilailla on lisääntynyttä väsyvyyttä ja sitä, että he palautuvat huonommin. Niin miten voitaisiin luoda uudenlaisia liikunnan malleja, joissa henkilö, joka väsähtää aikaisempaa nopeammin kuitenkin aktivoituisi liikkumaan. Että olisiko parempi esimerkiksi se, että teet viisi minuuttia neljä kertaa päivässä kuin että yrität tehdä yhden kahdenkymmen tai kolmenkymmenen minuutin lenkin. Että nämä ovat semmoisia asioita mitä nyt tässä minulle tulee mieleen.
Jouko Kokkonen: Voitko kertoa pähkinänkuoressa mikä on liikunnan merkitys aivoille?
Kiti Müller: Liikunnan merkitys aivoille on puhtaasti se, että kaikki aivoalueet osallistuvat liikkumiseen, jolloin kaikki hermoverkot, niissä tapahtuu vipinää. Eri aivoalueitten hermoverkkojen yhteistoiminta kehittyy ja kyllä se on erittäin hyvä myös, kun turvataan vaikkapa sellaisten aineenvaihdunta tai välittäjäaineitten aktivoiminen aivoissa, jotka esimerkiksi tuottaa mielihyvää.
Jouko Kokkonen: Mikä on oma liikuntasuhteesi? Mitä liikunta merkitsee sinulle?
Kiti Müller: Täytyy heti tunnustaa, että olen tällainen hyötyliikkuja. Olen aina ollut semmoinen ihminen, että en tykkää hikoilla. Elikkä en ole koskaan koukuttunut esimerkiksi peleihin, joissa täytyy kauheasti juosta ja hikoilla. Mutta minä tykkään kävellä paljon pitkiä matkoja pari kertaa viikossa, 10 kilometrin leikkejäkin. En koskaan käytä hissiä. Ja siitä aion pitää niin pitkään kiinni, kun jaksan, että olkoon vaikka kymmenes kerros mihin minun täytyy mennä, niin minä taatusti kävelen sen. Että en käytä sitä hissiä. Ja minä olen täälläkin ajatellut täällä työpaikalla, että kävelen kolme-neljä kertaa seitsemänteen kerrokseen ja sieltä takaisin. Niin siinä saa kyllä päivän mittaan jo aika paljon hyötyliikuntaa.
Jouko Kokkonen: Näin varmasti. Kiitoksia haastattelusta Kiti Mûller ja lisää kuulemme sitten Jyväskylässä Liikuntatieteen päivillä.
Kiti Müller: Kiitoksia.
Jouko Kokkonen: Liikuntatieteellinen Seura, liikunnan tiedeviestintää vuodesta 1933. Lisätietoa Seurasta ja tuoreinta tietoa liikuntatieteistä osoitteessa lts.fi.