Blogi

Kirjoittaja:

Eva Rönkkö & Hanna-Mari Peotta

Julkaistu:

26.04.2021

Jaa:

Yhdenvertaisuus ‒ liikuntatutkimuksen sokea piste?

Yhdenvertaisuus ‒ liikuntatutkimuksen sokea piste?
Kuva: Antero Aaltonen

Suomen väestö moninaistuu vauhdilla, eikä ilmiö näytä hidastuvan. Loogisesti ajateltuna väestön moninaistumisen pitäisi tarkoittaa myös liikuntatutkimuksessa uusien tutkimusnäkökulmien avaamista sekä vähemmistötaustan sisällyttämistä tutkimusasetelmiin. Yllättäen näin ei ole käynyt. Liikuntatutkimuksissa unohdetaan usein, miten heterogeeninen väestömme on. Eri vähemmistöryhmiin kuuluminen, esimerkiksi ulkomaalaistaustaisuus, jää usein tutkimuksia tehtäessä kysymättä.

Väestötutkimuksissa vähemmistö- tai ulkomaalaistaustaisuuden tutkimatta jättäminen ei ole pelkästään liikuntakentän ongelma. Eriarvoisuustutkija Göran Thernbornin etäännyttämiseksi kutsuma ilmiö tulee vastaan esimerkiksi tutkittaessa vanhuutta. Etäännyttäminen tarkoittaa usein tiedostamattomia valintoja, joiden seurauksena ulkomaalaistaustaisuuteen liittyvät näkökulmat häivytetään. Taustalla saattaa olla hyväntahtoinen ajatus siitä, että kyseinen kohderyhmä otetaan huomioon muissa heille suunnatuissa erillistutkimuksissa. Lopputuloksena syntyy kuitenkin tietoaukkoja. Emme tiedä, miten ulkomaalaistaustaisuus vaikuttaa tai on vaikuttamatta liikuntaan liittyvissä ilmiöissä.

Sektoripohjainen tutkimus jättää usein pimentoon ilmiöt, joissa yksilöiden monet taustatekijät yhdistyvät. Kun esimerkiksi suunnitellaan koululiikuntatutkimusta, niin onko Suomeen muuttaneen perheen lapsi koulussa sukupuolensa edustaja, ”maahanmuuttaja” vai yhdistelmä molempia? Liikunnan ja etnisten suhteiden kenttiä eri ikäryhmissä koskettavat leikkauspinnat toisivat kaivattua tietoa ja ymmärrystä liikuntatoimijoille. Esimerkiksi tutkittaessa vanhuutta ulkomaalaistaustaiset iäkkäät putoavat tutkimuskenttien väliin, sillä vanhustutkimus, mukaan lukien liikuntatutkimus, ei ota ulkomaalaistaustaisia huomioon.

Missä mennään harhaan?

Monimutkaiseksi tilanteen tekee se, että kun ulkomaalaistaustaisia tutkitaan erikseen, sisältyy tutkimusasetelmiin jo sisäänkirjoitettuna jako meihin ja heihin – suomalaisuus vastaan maahanmuuttajuus. Tämä ohjaa ajattelemaan ”heitä” erityisenä omana ryhmänään. Jako on keinotekoinen, sillä ihminen voi samaistua yhtäaikaisesti sekä suomalaisuuteen että yhteen tai useampaan muuhun etniseen ryhmään. Toki erillistutkimustakin tarvitaan, kunhan ne eivät jää täysin erillisiksi, ja tutkimuskysymykset valitaan harkiten.

Etnisten ryhmien tutkiminen pelkästään muista erillisinä voi johtaa vinoutuneisiin tulkintoihin, kuten etniseen katseeseen sekä metodologiseen nationalismiin ja hallinnallisuuteen. Etnisellä katseella tarkoitetaan ihmisten tutkimista ”kulttuurinsa” edustajina. Tällöin tutkimuskohde nähdään selvärajaisena, ja tutkitaan sitä, miten tietty etninen ryhmä toimii liikuntakentällä. Muut tekijät ja mahdolliset yhteiskunnalliset (voima)suhteet jäävät tavoittamatta.

Hankalaksi tilanne muuttuu myös silloin, kun tutkimusasetelma nojaa metodologiseen nationalismiin. Se tarkoittaa, että ilmiöitä suhteutetaan suomalaisuuteen kansallisvaltion tiukkarajaisessa kehyksessä. Luodaan valmiiksi valtasuhteet, jossa ”heitä” verrataan normiin eli ”meihin”. Lisäksi metodologinen nationalismi ei huomioi ihmisten liikkuvuuden transnationaalista eli ylirajallista luonnetta. Elämä sisältää usein monia kiinnittymisen perspektiivejä, joissa ihmisten arki ei rajaudu kansallisvaltion sisälle. Suomalaisuus on vain yksi arjen elämisen kehys muiden joukossa.

Metodologinen hallinnallisuus tarkoittaa sitä, että maahanmuuttoon liittyvien ilmiöiden tutkimuksessa käytetään hallinnollisia kategorioita, kuten ”maahanmuuttaja” tai ”kotoutuminen”. Tällöin jää pohtimatta, mitä muita elämänkulkuun liittyviä jakoja voisi käyttää. Voisivatko tutkimuskysymykset olla muita kuin valtionhallinnon kaipaamia? Liikuntakentältä löytyy paljon tutkimusta, jossa ulkomaalaistaustaisuus yhdistyy kotoutumiseen. Tällöin väestötasolla tavallisesti tutkittavat kysymykset jäävät sivuun. Tuloksena on kuilu muuttajien ja valtaväestön välillä sekä sosiaalinen näkymättömyys liikuntatutkimuksissa.

Yhdenvertaisuus valokeilaan

Erilaisuus ei automaattisesti tarkoita eriarvoisuutta, mutta usein erilaisuus johtaa eriarvoisuuteen. Liikuntakenttä ei ole vapaa eriarvoisuudesta. Keskustelu monitahoisen ilmiön tunnistamiseksi on käynnissä. Eriarvoisuus ei synny tyhjästä, eikä se poistu itsestään. Ilmiön takana ovat ihmisten ajattelumallit, ryhmädynamiikat erilaisuuden kohtaamisessa sekä niistä johtuvat tekemiset tai tekemättä jättämiset. Se koskee meitä kaikkia, myös tutkijoita.

Voimme edistää liikuntakentän yhdenvertaisuutta (tai olla edistämättä) tutkimuksen keinoin. Tutkimusasetelmat ratkaisevat, luommeko tutkijoina itsekin rajoja vai purammeko niitä. Yhdenvertaista kohtelua olisi sisällyttää ulkomaalaistaustaiset ja muihin vähemmistöihin kuuluvat, esimerkiksi romanit, väestötason liikuntatutkimuksiin.

Voisimme aloittaa kääntämällä perinteisen asetelman päälaelleen: tutkimalla muuttajien kotoutumisen sijaan sitä, miten liikuntaorganisaatioiden rakenteet ja toimintatavat muuttuvat, kun väestö muuttuu. Yksi blogiteksti ei ratkaise sitä, miten voimme liikuntatutkijoina avata uusia polkuja. Tarvitaan monia keskusteluja. Olemme osaltamme valmiita ryhtymään niihin.

Eva Rönkkö
väitöskirjatutkija
Jyväskylän yliopisto

Hanna-Mari Peotta
tutkija
Likes, strategisen tietotuotannon vastuualue

Eva Rönkkö tutkii ulkomaalaistaustaisten naisten moninaisuutta ja sosiaalista asemaa ohjatussa liikuntaryhmässä. Hanna-Mari Peotta tekee arviointitutkimusta opetus- ja kulttuuriministeriön rahoittamista hankkeista, joissa on tuettu ulkomaalaistaustaisten henkilöiden osallistumista liikuntatoimintaan vuosina 2011–2019.

Kirjoitus on osa Liikuntatieteellisen Seuran keväällä 2021 julkaisemaa vierailijablogisarjaa, jossa tutkijat ja asiantuntijat käsittelevät liikunnan ja urheilun tasa-arvoon ja yhdenvertaisuuteen liittyviä aiheita.

 

Lähteet

Berdai Chaouni, S., Claeys, A., van den Broeke, J. & De Donder, L. (2021). Doing research on the intersection of ethnicity and old age: Key insights from decolonial frameworks. Journal of Aging Studies. Volume 56.

Näre, L. (2018). Rajat, siirtolaisuus ja epävirallinen muuttoliike. Sosiologia, 55(4), 327–333.

Martikainen, T. (2009).  Eettisiä kysymyksiä maahanmuuttotutkimuksessa. Elore,16(2). 

 

Sinua saattaisivat kiinnostaa myös