Vapaavuorella taas näytön paikka liikunnan ja urheilun kentillä

Uuteen puheenjohtajaan kohdistuu yhtä aikaa odotuksia ja epäilyksiä. Liikuntaa ja liikkumista painottavat toivovat uuden puheenjohtajan nostavan liikkumisen sinne kuuluisaan ”keskiöön”. Toisaalta urheilua seuraavat ovat epäilleet uuden puheenjohtajan urheiluosaamista.

Olympiakomitean puheenjohtajan tehtävään lähtevästä Vapaavuoresta tulee hiukan mieleen Täällä Pohjantähden alla romaanisarjan Kivivuoren Janne 1920-luvulla alussa. Ajatuksia on, supliikkia löytyy, mutta urheiluelämän kuumimmissa paikoissa kykyä ei ole vielä mitattu. Kiinnostavaa on nähdä, miten vaaka lopulta kallistuu urheilun ja liikunnan välillä. 

Pormestarina Vapaavuori on voinut vääntää Helsingin kaupunkia liikunta-asentoon. Olympiakomiteassa tehtävä ei ole välttämättä yhtä helppo. Kivivuoren Janne näytti kykynsä 1930-luvulla. Ja sotien jälkeen hän saattoi elellä myhäilevänä kansanedustajana. Vapaavuoren Janne on kansanedustajan jakarandajakkarat kokeillut. Puheenjohtajakamppailun aikana ihmeteltiin, kiinnostavatko toiset istuimet. Aika näyttää. Olympiakomitean puheenjohtajista Urho Kekkonen on yltänyt presidentiksi.

Tiedossa on, että toimen mies Vapaavuori on. Kausi Valtion liikuntaneuvoston (VLN) puheenjohtajana (2012–2013) oli lyhyt, mutta näkyvä. Puhe Kansallisessa liikuntafoorumissa syyskuussa 2013 hätkäytti monia kuulijoita. Uudessa tilanteessa Vapaavuori joutuu pohtimaan toisesta näkökulmasta tuolloin esittämäänsä kysymystä:”Voiko yhteiskunta sallia, että jonkun sektorin määrärahat nousevat kymmeniä prosentteja ilman, että aidosti katsotaan sen vaikuttavuuden perään?”

Liikuntasektorin rahoitus kasvoi tuolloin Veikkauksen tuottojen nousun ansiosta. Samaa ei ole luvassa 2020-luvulla, kun pandemia syö Veikkauksen tulosta. Olympiakomitealla paljon pelissä, kun liikunnan ja urheilun valtionrahoitusta pohditaan – ja niukkuutta jaetaan.

Yksi lasikatto vaalissa jäi edelleen ehyeksi. Suomalaista urheilun keskusjärjestöä ei ole vielä nainen johtanut, vaikka meillä on ollut nainen presidenttinä ja kolmesti pääministerinä. Piispaksikin nainen on valittu. Susanna Rahkamo jatkaa varapuheenjohtajana. Myös toinen puheenjohtajaehdokas Sari Multala ylsi puheenjohtajistoon.

Kaksi kolmesta edellisestä puheenjohtajasta – Roger Talermo (2004–2012) ja Timo Ritakallio (2016–2020) on tullut yritysmaailmasta. Heidän välissään komiteaa johti vuosina 2012–2016 Risto Nieminen. Hänen kaksoisroolinsa Valtakunnallisen liikuntaorganisaation (VALO) ja Olympiakomitean puheenjohtajana ennakoi tulevaa: maahan oli saatava keskusjärjestö. 

Olympiakomiteasta tuli keskusjärjestö vuoden 2017 alussa, mutta sen asema liikuntakulttuurin kentässä on edelleen vasta määrittymässä. Tätä keitosta Vapaavuori haluaa epäilemättä hämmentää pääkokkina. Rikan tuominen rokkaan ei hänelle riitä. 

Selvästi poliitikkotaustaisen puheenjohtajan löytääkseen on mentävä oikeastaan Urho Kekkoseen (1937 – 1946), Jukka Rangell (1961–1963) oli toki toiminut sotavuosina pääministerinä, mutta oli leimallisesti urheilujohtaja ja Kansainvälisen Olympiakomitean jäsen. Carl-Olaf Homénilla (1984–1988) on yhteyksiä Ruotsalaiseen kansanpuolueeseen.  Häntäkään ei voi silti pitää ensisijaisesti poliitikkona.

Suomen Urheiluliiton puheenjohtajana toimiminen joko valintahetkellä tai sen jälkeen tasoitti aikoinaan tietä Olympiakomitean johtoon. Se siivitti komitean johtoon Kekkosen, Jukka Uunilan (1969–1984), Homénin ja Tapani Ilkan (1988–2004). Asetelma noudatteli Suomen Urheiluliitossa vallinnutta: johdossa yleisurheilu, kakkosena hiihto. SUL-miesten yhtäjaksoinen 35-vuotinen murtui vuonna 2004, kun Ilkka Kanerva hävisi puheenjohtajavaalin Roger Talermolle.

Paljon vähemmälle huomiolle jäi se, että lauantaina tehtiin toinen merkittävä henkilövalinta. Sari Rautiosta tuli Paralympiakomitean puheenjohtaja. Hämeenlinna kaupunginhallituksen täysipäiväinen puheenjohtaja on saman puolueen naisia kuin Vapaavuori. Kertooko tämä urheilujohtamisesta enemmänkin? Vai onko kyseessä puhdas sattuma? Tämän pohdinta onkin jo toisen blogin ja tutkimuksenkin paikka, vaikka muun muassa Kati Lehtonen on perannut urheilujohtamisen verkostoja.

Jouko Kokkonen
Liikunta & Tiede -lehden toimituspäällikkö