Vapaaehtoisvalmentajien johtaminen ammattimaistumisen paineessa
Vapaaehtoisten johtaminen joutuu ristipaineeseen, kun urheiluseurojen odotetaan ammattimaistuvan.
Mulcahy ja Kerr (2024) tarkastelivat uusiseelantilaisia jalkapalloseuroja, joissa johto koki suuria ammattimaistumispaineita lajiliiton taholta. Paine kohdistui esimerkiksi valmentajien kouluttamiseen ja valmennuslisenssien hankkimiseen.
Tutkimuksen kohteena oli muun muassa, miten urheiluseurojen johto hallinnoi vapaaehtoisvalmentajia. Yksi tapa oli nimetä yhteys- tai vastuuhenkilö valmentajille. Näin johtajien aikaa vapautui muuhun kuin valmentajien yhteydenottoihin, ja toisaalta he saivat avun asiaansa vastuuhenkilöltä.
Vapaaehtoisten autonomia koettiin tärkeäksi, jotta he eivät lopeta tehtäviään. Seurat käyttivät erilaisia taktiikoita houkutellakseen vapaaehtoisia, kuten henkilökohtaisia suhteita ja sosiaalista mediaa. Kannustimena olivat käytössä alennetut jäsenmaksut. Vapaaehtoisten yhteisöllisyyden luominen oli tärkeää heidän sitouttamisekseen.
Valmennuksen kehittäminen oli kuitenkin vaikeaa, koska vapaaehtoiset eivät aikataulusyistä voineet osallistua koulutuksiin yhtä helposti kuin ammattivalmentajat. Näin ollen kansallisen liiton vaatimuksiin ei ollut helppo vastata.
Tutkimus tuo esiin, miten urheilun systeeminen ammattimaistuminen näkyy seuratasolla, jossa johtajat joutuvat toimimaan kahden eri toimintalogiikan mukaisesti. Tutkimuksen tulokset ovat hyvin sovellettavissa myös suomalaiseen seurakenttään ja sen ammattimaistumisen kysymyksiin.
Outi Aarresola
outi.m.aarresola@jyu.fi
Lähde
Mulcahy, L. & Kerr, R. 2024. The Management of Volunteer Coaches in Football Clubs in New Zealand’. Managing Sport and Leisure 29(4), 666–80. doi: 10.1080/23750472.2022.2089203.