Vanhoissa lähiöissä kelpaa liikkua

Lähiöt leimautuvat suomalaisessa keskustelussa ongelmapesäkkeiksi. Puhetapa sivuuttaa kokonaan lähiöiden hyvät puolet. Liikuntaympäristöinä esimerkiksi Itä-Helsingin väljästi rakennetut 1950–1960-luvun ”metsälähiöt” ovat erinomaisia. Kevyen liikenteen väylät johtavat eri puolilta lähiötä suoraan ostoskeskukseen, ja autoliikenne on ohjattu käyttämään pitempiä reittejä.

Rakentamisen väljyyden ansiosta talojen välimaastossa on metsiköitä, joissa lapset voivat seikkailla. Maastoon istutetuissa lähiöissä on myös luonnollisia korkeuseroja. Kalliot houkuttelevat lapsia kokeilemaan kiipeilytaitoja. Tontit ovat isoja, ja osa asukkaista hoitaa taloyhtiönsä pihapiiriä kuin omaansa, mikä tarjoaa hyötyliikuntaa. Lähiöiden väliin jää suurempia metsiä, jossa on tilaa ulkoilla. Metsissä kierteleville lenkkipoluille pääsee vaivatta melkein kotipihalta. Myös marjastaminen ja -sienestäminen onnistuvat, joskus jopa oman asuintalon tontilla.

Ero uusiin Helsingin uusiin asuinalueisiin onkin silmiinpistävä. Esimerkiksi Herttoniemenranta, Jätkäsaari ja Kalasatama ovat tuulisia kerrostalokuiluja. Maapohja on kallista, mutta tiiviin rakentamisen vuoksi kotikulmat eivät houkuttele liikkumaan.

Liikuntapaikat lähellä

Liikkumaan kutsuvan perusrakenteen ohella monissa lähiöissä on runsaasti rakennettuja liikuntapaikkoja. Asun itse Helsingin Kontulassa, jonka omat liikuntamahdollisuudet yhdistettynä lähiympäristön tarjontaan ovat Suomen huipputasoa. Omasta lähiöstä löytyy muun muassa ostarilla sijaitseva uimahalli, tekojää, useita tekonurmia, nurmikenttä, koulujen saleja, Pohjoismaiden suurin skeittihalli, skeittipuisto ja lukuisia lähiliikuntapaikkoja. Suomalaisen urheilukulttuurin muuttumisesta kertoo se, että yleisurheilun suorituspaikkoja on niukalti.

Muutaman kilometrin päässä Kontulasta sijaitsevat Myllypuron jalkapallo-, liikunta- ja salibandyhallit. Aivan vierestä Kivikosta löytyy monipuolinen liikuntapuisto, jonka laidalla on maailman ainoa maastohiihtohalli. Kontulasta pääsee kätevästi pyöräilemään eri puolille pääkaupunkiseutua. Omien kokemusteni perusteella liikunnasta pitävälle ihmiselle lähiö on erinomainen asuinpaikka.

Liikuntapaikkojen vähäisyys ei estä ketään liikkumasta Itä-Helsingissä. Käyntimaksutkin ovat pääosin kohtuullisia. Hiihtohallin 9–14 euroa on tyyris, mutta sisälatujen ylläpito maksaa.

Lähiöiden muuttuminen voi tulevaisuudessa kaventaa etenkin spontaanin liikkumisen tiloja. Liian tiivis täydennysrakentaminen uhkaa viedä lähiöiden väljyydentunteen ja heikentää myös liikuntamahdollisuuksia. Eniten asuinalueiden tiivistäminen vaikuttaa vähän liikkuviin, joille pienikin liikahdus tekee hyvää. Auton- tai bussinpenkki kuluu useammin, jos ympäristö ei kutsu liikkumaan.

Suositun Kivikon liikuntapuiston ilme on vähitellen muuttunut, kun sen länsilaidalle on noussut teollisuusalue, joka on nakertanut metsäaluetta pienemmäksi. Peltihallit ovat syrjäyttäneet lenkkimaisemana metsän. Uusimman palan metsää napsaisee Lahden väylän tuntumaan rakennettava maa-ainesten kierrätyskenttä.

Hyvät liikkumisympäristöt lähiöiden vahvuus

Koronapandemia on saanut itähelsinkiläisetkin lähtemään luontoon. Se on havahduttanut huomaamaan, miten mukavaa lähiluonnossakin on liikuskella. Viheralueiden ja metsiköiden arvo on syytä ottaa huomioon myös kaupunkisuunnittelussa. Kaadettua pikkumetsää ei talon tai parkkipaikan alta takaisin saa.

Väestötasolla parhaita liikuttajia ovat liikkumiseen ohjaavat ratkaisut asuinalueilla, liikenteessä ja työpaikoilla. Elinympäristö vaikuttaa enemmän liikkumiseen kuin rakennetut liikuntapaikat. Tämän toteaminen ei ole aktiiviliikkujilta pois. Sportti tarvitsee paikkansa, mutta omin voimin liikkumaan innostavat arkiympäristöt ovat hyödyksi kaikille.

Kotikulmien merkitys on suurin elinkaaren molemmissa päissä. Pienillä lapsilla lähipuisto riittää suuriin seikkailuihin. Ikäihmisillä toimintasäde on usein rajallinen, jolloin riittävän lähellä oleva viheralue on kullanarvoinen virkistyksen lähde.

Monipuolisuus liikuntaympäristönä on yksi lähiöiden vahvuuksista, joka on saanut valitettavan vähän huomiota. Liikuntaa ja liikkumista ei saa unohtaa lähiöiden tulevaisuutta koskevissa ratkaisuissa.

Jouko Kokkonen