Urheilijankin mielenterveys voi järkkyä

Urheilijoiden mielenterveys on noussut tapetille viime vuosina. Monet urheilua seuraavista ovat varmaan huomanneet ikäviä kohtaloita esimerkiksi voimistelusta, tenniksestä tai voimailusta. Simone Bilesin traaginen tapaus avasi keskustelua huippusuorituksen vaatimuksista ja ongelmista urheilun ympärillä. Se toi näkyväksi, miten stressitekijät saattavat kasvaa niin suuriksi, ettei kilpaileminen aina onnistu.

Yhtä lailla Naomi Osaka toi julki sen, kuinka huippu-urheilun valokeilassa oleminen ei välttämättä ole miellyttävää, ja miten erilaisia persoonia urheilijat ovat. Suomessa esimerkiksi Anni Vuohijoki on avoimesti puhunut urheiluun liittyvistä haasteista sekä niihin kytkeytyvistä mielenterveyden ongelmista. Nykypäivän vaatimukset aiheuttavat vaikeita tilanteita urheilijalle. Varsinkin vahvasti tuloslähtöisissä suorituksissa puuttuvat voimavarat näkyvät henkisenä pahoinvointina. Jatkuva stressitekijöiden kasvu ja puutteelliset kyvyt käsitellä kasvavaa painetta aiheuttavat mielenterveyden oireita, jotka näkyvät ehkä selvimmin valokeilassa olevilla urheilijoilla. Voisiko tähän kuitenkin puuttua jo ennen kuin mielenterveyden ongelmat ilmenevät?

Yle uutisoi kyselyn pohjalta vuonna 2020, että 68 prosenttia olympiatason urheilijoista (n = 111) on kärsinyt mielenterveyden haasteista jossain vaiheessa uraansa. Samaa karua kieltä urheilijoiden mielenterveyden riskeistä kertoo Kasken ym. (2020) tekemä selvitys suomalaisten huippu-urheilijoiden henkisestä hyvinvoinnista. Tarve selvitykselle oli ilmeinen, sillä Suomessa ei ollut tehty aiemmin laajaa tarkastelua urheilijoiden mielenterveydestä. Keväällä 2019 tehtyyn tutkimukseen vastanneista (n = 259) yli 50 prosenttia oli kokenut jossain vaiheessa uraansa nukkumisvaikeuksia ja 50 prosenttia ylikuormitusta.

Muita henkistä hyvinvointia heikentäviä tekijöitä olivat ahdistusoireet (24 % vastanneista), masennusoireet (23 %), syömisongelmat (17 %), pakko-oireet (6 %) ja traumaoireet (10 % trauman kokeneista). Yli puolet oli kohdannut myös syviä epäonnistumisen kokemuksia urheilussa, mikä on itsessään mielenterveyden ongelmien kehittymisen riskitekijä. Kasken ryhmä suositteleekin panostamaan urheilijoiden mielenterveyteen nykyistä enemmän. Erityisesti urheiluorganisaatiotasolla tulisi kiinnittää huomiota mielenterveyden riskitekijöihin sekä lisätä voimavaratekijöitä (Kaski ym., 2020). 

Mielen hyvinvointi ja mielenterveyden riskitekijät

Mielen hyvinvointia miettii harvoin ennen kuin se alkaa horjua. Mielenterveys ei tarkoita ainoastaan mielenterveyden häiriöiden puuttumista, vaan psyykkistä hyvinvointia ja sen hoitamista. Kaikilla ihmisillä on parempia ja huonompia päiviä, mutta tilanne on toinen, jos hetkellinen psyykkinen paha olo ei katoakaan parissa päivässä.

Mieltä voivat kuormittaa monet asiat. Ehkä olet sairastunut pahasti, menettänyt sinulle tärkeän ihmisen, et päässyt toivomaasi työpaikkaan tai pahasti epäonnistunut suoritus pyörii mielessäsi. Löytyykö sinulta voimavaroja käsitellä tällaisia asioita? Joskus löytyy ja joskus ei.

Urheilijan altistavat henkiselle pahoinvoinnille useat riskitekijät, jotka voidaan jakaa fyysisiin, sosiaalisiin, emotionaaliin ja kognitiivisiin tekijöihin. Fyysisiä riskitekijöitä ovat esimerkiksi ylikuormitus, uniongelmat, syömishäiriöt, päihteiden käyttö ja eriasteiset loukkaantumiset. Sosiaalisista riskitekijöistä voi nostaa esille sosiaalisen tuen puutteen sekä ihmissuhteiden ongelmat. Emotionaalisia riskitekijöitä ovat masennus, ahdistus, katkeruus ja haitalliset jännitystilat. Kognitiivisiin riskitekijöihin voidaan lukea esimerkiksi dysfunktionaalinen minäkuva, vääristyneet suoritusodotukset ja epäonnistuminen sekä haitallisesti kanavoitu perfektionismi.

Jaottelu ei ole tietysti näin yksiselitteinen, vaan yksittäiset riskitekijät kuuluvat useampaan luokkaan ja saattavat liittyä toisiinsa. Esimerkiksi uniongelmiin liittyy usein niin fyysisiä̈, emotionaalisia kuin kognitiivisiakin piirteitä. Mielenterveyden ongelmien kehittymiseen vaikuttaa kuitenkin eniten se, etteivät voimavarat riitä riskitekijöiden käsittelyyn.

Voimavaroja mielenterveyden ylläpitämiseen

Kaikilla ihmisillä on yleensä ainakin joitain voimavaroja, jotka edistävät mielen hyvinvointia. Näitä ovat esimerkiksi hyvä sosiaalinen tuki, liikunta, omien arvojen mukainen toiminta, hyvä lepo ja terveellinen ruokavalio. Etenkin sosiaalinen tuki on tärkeää, kun riskitekijöitä ilmenee (Henriksen ym., 2020). Ongelmalliset tilanteet tai negatiiviset ajatukset on hyvä keskustella auki jonkun kanssa. Kun mieltä vaivaavat asiat pukee sanoiksi, se auttaa näiden hankalien asioiden käsittelyssä. Välillä tämä ei kuitenkaan riitä, ja ammattimaista tukea olisi hyvä olla saatavilla.

Suomessa ammattiapua voi etsiä Psykologiliiton tai terveyspalveluiden kautta. Urheilussa ja liikunnassa tähän on panostettu Kansainvälisen Olympiakomitean esimerkin mukaisesti kohdistamalla voimavaroja mielenterveyden ongelmien ennaltaehkäisyyn. Tämä tarkoittaa mielenterveyden seurantaa sekä ennaltaehkäiseviä toimia, joita ovat esimerkiksi mielen taitojen harjoittelu sekä urheilijan kokonaisvaltainen valmentaminen. Suomen Olympiakomitea, Suomen Urheilupsykologinen yhdistys, urheiluakatemiat ja lajiliitot ovat ottaneet urheilupsykologeja ja psyykkisiä valmentajia mukaan toimintaansa, jotta urheilijoille löytyisi tukea mielenterveyden ylläpitämiseen.

Kuva 1. Urheilijan henkinen hyvinvointi (mukaillen Reardon ym., 2019; Kaski ym., 2020).

Urheilijoiden mielenterveyden seuranta

Kansainvälinen Olympiakomitea aloitti vuonna 2018 hankkeen, joka keskittyy tutkimaan urheilijoiden mielenterveyttä, luomaan työkaluja mielenterveyden kartoittamiseen ja laatimaan suosituksia mielenterveyden ylläpitämiseksi (Reardon ym., 2019). Suomen Olympiakomitea on ottanut vastuun tämän projektin suomenkielistämisestä.

Myös monet muut kansainväliset organisaatiot ovat keskittyneet urheilijoiden mielenterveyden edistämiseen viime aikoina. Esimerkiksi Kansainvälinen Urheilupsykologian yhteisö (International Society of Sport Psychology; ISSP) julkaisi huippu-urheilijoiden mielenterveyteen vaikuttavista tekijöistä selvityksen, jossa korostettiin erityisesti mielenterveyden jatkuvaa seurantaa. Samoin Euroopan Urheilupsykologian Federaatio (European Federation of Sport Pychology; FEPSAC) julkaisi selvityksen mielenterveyden tärkeydestä urheilijoiden keskuudessa, sisältäen mielenterveyden palvelumallit kuudesta Euroopan maasta, sekä pitkäaikaisen seurannan ehdotuksen (Moesch ym., 2018). Ennen kaikkea olisikin tärkeää, että mielenterveyttä ei ajateltaisi vain sairauksien puutteena, vaan sitä pyrittäisiin edistämään kartoittamalla urheilijoiden mielenterveyden riskitekijöitä säännöllisesti ja lisäämällä voimavaratekijöitä arkeen (Reardon, 2019; Henriksen ym., 2020; Kaski ym., 2020).

Jyväskylän yliopiston liikuntatieteellinen tiedekunta ja australialainen Etelä-Queenslandin yliopisto (UniSQ) kehittävät yhteistyössä työkalua mielenterveyden riskitekijöiden tunnistamiseen aikaisessa vaiheessa edellä mainittujen selvitysten ja suositusten pohjalta. Projektin tarkoituksena on luoda kartoitustyökalu, jonka avulla kaikki voivat tunnistaa omia mielenterveyden riskitekijöitään erityisesti urheilun ja liikunnan kontekstissa. Tarkoitus on palvella kohdennetusti mielenterveyden ongelmien ennaltaehkäisyä ja sitä kautta parantaa suorittamisen laatua.

Projektissa on tarkoitus luoda työkalu, jonka avulla jokainen voisi itse tarkistaa, kuuluuko hän mielenterveysongelmien kehittymisen riskiryhmään. Tutkimuksesta voit lukea lisää täällä. Voit myös itse osallistua tutkimukseen, jos haluat pohtia omia tuntemuksiasi ja mahdollisia mielenterveyden riskitekijöitä. Linkin saa myös jakaa eteenpäin; tällä hetkellä kaikki 16 vuotta täyttäneet voivat vastata kyselyyn.

Mielenterveystyö on kokonaisuudessaan menossa niin tutkimuksessa kuin käytännössäkin ennaltaehkäisevään suuntaan. Pyrimme yhdessä tunnistamaan mielenterveyden riskitekijöitä aikaisessa vaiheessa, jotta voisimme hoitaa henkistä terveyttä emmekä vain mielen sairauksia.

Kuva 2. Kyselyn esite (Luojumäki 2023).

Reko Luojumäki
väitöskirjatutkija
Jyväskylän yliopisto

Lähteet

Henriksen, K., Schinke, R., Moesch, K., McCann, S., Parham, W. D., Larsen, C. H., & Terry, P. (2020). Consensus statement on improving the mental health of high performance athletes. International Journal of Sport and Exercise Psychology, 18(5), 553–560.

Kaski, S., Arvinen-Barrow, M., Kinnunen, U., & Parkkari, J. (2020). Miten huippu-urheilijan mieli voi. Nykyisten ja entisten huippu-urheilijoiden henkinen hyvinvointi Suomessa. Liikuntatieteellisen Seuran tutkimuksia ja selvityksiä, 18.

Moesch, K., Kenttä, G., Kleinert, J., Quignon-Fleuret, C., Cecil, S., & Bertollo, M. (2018). FEPSAC position statement: Mental health disorders in elite athletes and models of service provision. Psychology of Sport and Exercise, 38, 61–71.

Osaka, N. (2021).  ̈It’s O.K. Not to be O.K. ̈. Time. Verkkoartikkeli.

Reardon, C. L., Hainline, B., Aron, C. M., Baron, D., Baum, A. L., Bindra, A., ... & Engebretsen, L. (2019). Mental health in elite athletes: International Olympic Committee consensus statement (2019). British journal of sports medicine, 53(11), 667–699.

Yle (4.10.2020). Hinni Hirvonen. Myös huippu-urheilun on otettava mielenterveyttä enemmän huomioon.