Tunturissa laskemisesta, ilmastoaktivismia tai kenties molempia?

Sain ottaa helmikuun vastaan lumisissa maisemissa Pyhätunturilla, osallistuessani Protect Our Winters (POW) -ilmastoliikkeen koulutus- ja verkostoitumistapahtumaan Nordic Summitiin. Seminaariviikonloppu keräsi raiteita pitkin yhteen suomalaisia, ruotsalaisia ja norjalaisia ilmastoaktivisteja, joita kaikkia yhdistää rakkaus talviin ja talvilajeihin. Viikonlopun suurin anti olikin yhteisöllisyydessä – samoja arvoja jakavista ihmisistä voi saada paljon voimaa, energiaa ja vertaistukea näihin epätoivoisiin aikoihin.

Tässä blogissani pohdin POW:n veturoimaa ilmastoliikehdintää suomalaisessa urheilu- ja liikuntakulttuurissa.

Urheilu- ja liikuntakulttuuri reformisen kestävyysmuutoksen tarpeessa

Ilmastoaktivismi puhututtaa urheiluyhteisöä, kun norjalainen aktivismiryhmä Folk mot fossilmakta ilmoitti keskeyttävänsä hiihdon MM-kisojen miesten 50 kilometrin vapaan kilpailun 8. maaliskuuta Norjan Trondheimissa. Kisajärjestäjät ja urheilijat ovat tuominneet protestin jyrkästi, mutta järjestö kertoo olevansa hiihdon asialla. Se näkee kansalaistottelemattomuuden ainoaksi keinoksi vastustaa fossiilisten polttoaineyritysten sponsoroimia kilpailuja.

Aktivistit ja talviurheilijat ovat syystäkin huolissaan ilmastonmuutoksesta. Uutisista saadaan lukea lohduttomista ennätyksistä, joiden mukaan tammikuu 2025 oli maailmanlaajuisesti mittaushistorian lämpimin. Arvioiden mukaan tämän vuosisadan loppuun mennessä vain yksi 21:stä aiemmin talviolympialaisia isännöineestä kaupungista pystyisi varmasti tarjoamaan oikeudenmukaiset ja turvalliset olosuhteet talviolympialaisille, mikäli päästöjen kasvu jatkuu maailmanlaajuisesti nykyiseen tahtiin. Tuo ainoa kaupunki olisi Sapporo.

Tieto ilmastonmuutoksen seurauksista ja huoli elämäntapaurheilun, kuten hiihdon, tulevaisuudesta voi kuitenkin motivoida urheilijoiden ilmastoaktivistikäyttäytymistä. Urheilijoilla on julkisuuden henkilöinä potentiaali käyttää ääntään kestävien elämäntapojen ja ympäristötietoisuuden levittämiseen. Tätä tekevät POW:n urheilulähettiläät, kuten Enni Rukajärvi, Oliver Suhonen ja Miikka Hast.

Urheilijoiden vaikutusmahdollisuuksia on tutkittu Euroopan unionin rahoittamassa POW:n koordinoimassa SNOWSCAPE-hankkeessa. Tässä hiilikädenjälki määriteltiin positiivisen ilmastovaikutuksen luomiseksi inspiroimalla, esikuvavaikuttamisella ja rohkaisemalla muita kestäviin valintoihin. Hiilikädenjäljen kasvattaminen sisältää myös päätöksentekijöihin vaikuttamisen kestävien valintojen mahdollistamiseksi kaikille.

Ilmastoaktivismin ja talviurheilun suhde jännitteinen

Talvilajien urheilijat ovat kuitenkin vielä varovaisia ilmastoaktivismissaan. Elina Hasanen kirjoitti Liikunta & Tiede -lehden 01/2024 tutkimusuutisessa kanadalaisen Waterloon yliopiston tutkimuksesta, jonka mukaan keskeisimpinä esteinä ilmastoaktivismille tunnistetaan tekopyhyyden kokemus sekä puutteelliset tiedot ja koulutus ilmastoasioista. Talviurheiluun liittyy ekologisesti ironinen paradigma, jossa ympäristömyönteisyys on ristiriidassa ympäristölle ja ilmastolle haitallisen käyttäytymisen kuten hiihto- ja lasketteluolosuhteisiin matkustamisen kanssa.

Jos talviurheilija Krista Pärmäkosken tapaan valitsee lentämisen sijasta kestävämmän kulkumuodon, niin urheiluyhteisö ja media pöyristyvät ainoastaan valinnan vaikutuksesta kisakuntoon – ilmastoa sanallakaan mainitsematta.

POW:n kaltaiset ympäristöjärjestöt voisivat kuitenkin tukea urheilijoiden ruohonjuuritason aktivismia tarjoamalla ohjausta ja yhteisöllisyyttä. Se puolestaan voisi johtaa laajempaan yhteiskunnalliseen muutokseen.

Konkreettisina tukikeinoina POW tarjoaa yksittäisille urheilijoille ja urheiluorganisaatioille ympäristötietoisuutta lisääviä työkaluja ja sisältöjä, joiden avulla voidaan esimerkiksi arvioida sponsoreiden toiminnan kestävyyttä. Tarjolla on myös konkreettisia vinkkejä ilmastovaikuttamiseen ja -viestintään. Mikäli talviurheilijat ja -organisaatiot seuraavat POW:n suositusta ja valitsevat vain kestäviä tuotteita, yhteistyökumppaneita ja käytäntöjä, olisi myös teollisuuden, kuten urheiluvälineiden valmistajien, mukauduttava näihin vaatimuksiin. Tällainen reforminen toimijuus pyrkisi uudistamaan vallitsevia käytäntöjä ja rakenteita, mutta tarvitsisi taakseen laajan toimijajoukon.

POW:ssa SNOWSCAPE-hanke jatkuu tuotosten jalkauttamisella ja urheilijoiden koulutuspilotoinneilla. Myöhemmin voi olla mahdollista laajentaa urheilijoille suunnattuja hiilikädenjäljen kasvattamisen koulutuksia myös talviurheilun ulkopuolelle.

Yksilövaikuttamisesta kohti systeemistä muutosta

POW-aktivismia voi pitää ensimmäisenä liikuntakulttuurin sisälle syntyneenä ilmastoliikkeenä. Vuonna 2025 POW Finland on jo kymmenvuotias ja kasvattanut näkyvyyttään erilaisissa viestintäkanavissa. Pyöreiden vuosien juhliminen on kuin kaksiteräinen miekka: liikkeen matkaa ja saavutuksia on syytäkin juhlistaa, mutta samalla ilmastoliikkeiden olemassaolo ja kasvu kertoo edelleen yhteiskunnallisen muutoksen tarpeesta.

Muutostarve on tunnistettu myös talviurheiluyhteisössä. POW:n SNOWSCAPE -hankkeessa teettämän tutkimuksen mukaan peräti 92,8 prosenttia kyselyyn vastanneista oli sitä mieltä, ettei talviurheiluyhteisö hyödynnä täysin potentiaaliaan ilmastonmuutoksen vastaisissa toimissa. Lisäksi hankkeessa tunnistettiin, että hiilikädenjäljen kasvattamisen suurin potentiaali on yksittäisten urheilijoiden sijaan urheilun hallintoelimillä, eli olympialiikkeellä ja niin kansainvälisillä kuin kansallisilla lajiliitoilla.

POW:n on kuitenkin rakenteita muuttaakseen jatkuvasti etsittävä keinoja kasvattaa yhteisön kokoa. Ihmiset reagoivat eri tavalla erilaisiin ilmastoviesteihin, mutta tutkitusti positiivisia tunteita herättävä viestintä sitouttaa paremmin henkilökohtaiseen muutokseen. Tämän tietää myös POW, joka viestii talvien suojelemisesta enemmin kuin taistelusta ilmastonmuutosta vastaan.

Vaikuttavuutta myönteisillä viesteillä

POW:n omien kanavien, urheilulähettiläiden sekä muun verkoston viestinnän avulla voidaan luoda positiivisia mielikuvia ja tavoittaa uusia ihmisiä. Yksinkertaisuudessaan ilmastovaikuttamista on luonnossa olemisesta viestiminen sekä ideoiden ja inspiraation jakaminen. Visuaalisesti näyttävillä sisällöillä houkutellaan seuraajia ulkoilemaan ja luontoon, mikä puolestaan voi vahvistaa ihmisen luontoyhteyttä. Tämä on erityisen tärkeää, koska myönteiset luontokokemukset ovat tutkitusti yhteydessä ympäristövastuullisuuteen.

POW:n brändi lasketteluvarusteisiin liimattavine tarroineen ja yhteistyövaatteineen korostaa ilmastoliikkeen yhteisöllisyyttä. Tapahtumien näyttävillä viestintäsisällöillä herätetään liikkeen ulkopuolisissa FOMO-tunnetta (fear of missing out; pelko jäädä ilman jotakin). Tällainen kollektiivinen identiteetti on tärkeä osa sosiaalisia liikkeitä. Lisäksi tähän elämäntapaan liittyvät arvot, kuten vapaus tai yhteys luontoon, tekevät POW:iin osallistumisesta houkuttelevaa ja ilmastonmuutoksen vastaisesta taistelusta tulee ”coolia”.

Vaikka ilmastoaktivismi voi ja tuleekin olla hauskaa, Pyhän rinteissä lasketellessa ja uusia Burtonin lumilautoja testatessa on kuitenkin vaarana unohtaa ilmastoaktivismin ydin: ilmastonmuutoksen pysäyttäminen. Hiihtoturismi sekä siihen vääjäämättä liittyvä matkustaminen sekä kuluttaminen kasvattavat yksilön hiilijalanjälkeä, mikä voi näyttää ristiriitaiselta ilmastovaikuttamiselta.

POW:n mukaan yksitäisen ihmisen vaikuttavin ilmastoteko on kuitenkin sellainen, joka saa toisetkin toimimaan. Myös Nordic Summitin ohjelman temaattiset sisällöt käsittelivät itselle sopivan ilmastoaktiivisuuden löytämistä, poliittista vaikuttamista ja viestinnällisiä keinoja. Tapahtuman tavoitteena olikin tarjota koulutusta, vertaistukea ja toivoa, joita jokainen jäsen tarvitsee jatkaakseen ilmastovaikuttamista omissa verkostoissaan.

Kestäviä valintoja liian vaikea tehdä

Sekä Suomessa että Itävallassa on havaittu, että POW:n jäsenillä on korkea ympäristöhuoli. Henkilökohtaisen ekologisen ristiriidan herättely ja yksilötason ilmastoaktivismi ovat kuitenkin rajallisia, koska ne kohdentavat vastuun ilmastonmuutosta koskevista poliittisista toimista yksittäiselle ihmiselle. Tällä hetkellä Suomessa esimerkiksi junalla pohjoiseen matkustaminen on kalliimpaa kuin lentäminen, eikä vegaaniruokaa tai kierrätyspisteitä ole kaikkialla tarjolla. Ympäristöhuolestunut tai ei, kestävät valinnat eivät ole kaikille mahdollisia.

Siksi lopulta tarvitaan rakenteellisia muutoksia, joista päättävät viime kädessä poliitikot. Poliitikot edustavat heitä äänestäviä ihmisiä, joiden ympäristötietoisuus voi heijastua äänestyskäyttäytymiseen. Systeeminen muutos edellyttäisikin muutoksia rakenteiden lisäksi ajattelutavoissa, toimintamalleissa, ja valtasuhteissa. Ja samalla kun tunnustetaan tarve rakenteelliselle ja systeemiselle muutokselle on syytä ymmärtää, että muutosajureita olemme me yksilöt. Ja näihin talkoisiin ovat tervetulleita ilmastotoimijat maltillisista radikaaleihin.

Vaikka POW tähtää ensisijaisesti yksilökeskeiseen kansalaisvaikuttamiseen, painostaa ilmastonmuutoksen odotettua nopeampi eteneminen myös sitä radikaalimpiin uudistustoimiin. Lisäksi SNOWSCAPE on avannut latua yhä vaikuttavimmille tiedepohjaisille yhteistyöhankkeille. Hiihtokilpailujen häirintää tuskin on odotettavissa, mutta talviurheilukulttuurin rakenteiden merkittävällä uudelleenjärjestelemisellä olisi viimeaikaisten tutkimuksien mukaan jo liikkeen jäsenten tuki.

Seriina Posio
liikuntatieteiden asiantuntija

Lähteet:

Jurvelin, S. (2021) Maltillinen ympäristöliikehdintä ja -kansalaisuus liikuntakulttuurissa. Pro gradu -tutkielma. Jyväskylän yliopisto. http://urn.fi/URN:NBN:fi:jyu-202109274975

Knowles, N., Scott, D., & Rutty, M. (2024) Athlete Insights on Climate Change and Winter Sport: Impacts, Thresholds, Adaptations, and Implications for the Future. Journal of Global Sport Management, 1–23. https://doi.org/10.1080/24704067.2024.2398746

POW SWOWSCAPE (2025). https://protectourwinters.fi/snowscape/

Scott, D., Knowles, N. L., Ma, S., Rutty, M., & Steiger, R. (2023) Climate change and the future of the Olympic Winter Games: athlete and coach perspectives. Current Issues in Tourism, 26(3), 480-495.

Stoddart, M. C. (2011). "If we wanted to be environmentally sustainable, we'd take the bus": Skiing, mobility and the irony of climate change. Human Ecology Review, 19-29.