Tomi Lounio: Hölkkä henkireikänä Kolumbiassa

Kahdeksan miljoonan asukkaan metropolin kadut olivat koronarajoitusten takia tyhjät. Kahden viikon tiukan kotikaranteenin jälkeen sain ulkoilla enintään tunnin päivässä. Maa oli minulle täysin vieras, joten yksinäiset hölkkälenkkini autiossa kaupungissa tuntuivat oudoilta. Liikunta on aina ollut osa elämääni. Ensin pelasin20 vuotta jalkapalloa, jonka jälkeen olen harrastanut 10 vuotta maratonjuoksua.

Saman syksyn aikana rajoitustoimenpiteitä kevennettiin – sitten taas tiukennettiin. Kolumbia lukeutui koronapandemiasta pahiten kärsineisiin maihin ja kotikaranteenit olivat ehdottomia. Bogota sijaitsee yli 2 600 metrin korkeudessa Andien vuoristossa, minkä takia happea on ilmassa niukasti. Kasvomaskipakon takia hengittäminen juostessa oli hyväkuntoisellekin haastavaa. Lopulta ostin kotiimme käytetyn juoksumaton, kun ulkoliikunta alkoi tuntua liian hankalalta.

Pyöräily on koko kansan huvi ja ylpeydenaihe

Vuoden 2021 aikana maan rokotuskampanja on kuitenkin edennyt ja elämä on muuttunut normaalimmaksi. Olen alkanut taas juosta ja pyöräillä ulkona, mikä onkin ehdottomasti paras tapa tutustua ruuhkaiseen kotikaupunkiin. Kolmevuotias Viljo-poikani kulkee usein pyöräistuimessa takanani, mikä tuntuu olevan täällä ihmetyksen aihe. Lastenistuimia on hyvin harvoilla, vaikka pyöräily onkin suosittua. Kolumbia on yksi maailman menestyneimmistä maista maantiepyöräilyssä, ja tähtipyöräilijät Egan Bernal ja Nairo Quintana ovat todellisia kansallissankareita.

Bogotassa on todella paljon puistoja, joissa ihmiset viettävät aikaa liikkuen ja muuten vain rentoutuen. Niistä suurin, Simon Bolivarin puisto, levittäytyy peräti 400 hehtaarin alueelle. Se on selvästi isompi kuin New Yorkin keskuspuisto ja lähes kolme kertaa suurempi kuin Lontoon Hyde Park. Käymme jossain monista puistoista perheemme kanssa lähes päivittäin. Emmekä ole ainoita: koronan takia pyöräily on kasvattanut suosiotaan suhteessa yksityisautoiluun ja puistot ovat täyttyneet kuntoilijoista.

Kaupunginjohto uskoo vihreisiin arvoihin

Olen töideni puolesta iloinnut Bogotan uudesta ympäristösuunnitelmasta, jossa aiotaan panostaa viheralueiden ja ilmanlaadun kehittämiseen entisestään. Kaupunginjohto on ollut yhteydessä myös Helsingin kaupunkiin oppiakseen parhaita käytäntöjä vihreää ympäristöä tukevista ratkaisuista. Vihreää puoluetta edustavan pormestari Claudia Lopezin ajamat uudistukset esimerkiksi pyöräilyinfrastruktuurin edistämiseksi ovat tosin suututtaneet autoilun näkökulmasta kaupunkisuunnittelua katsovia kriitikoita.

Kolumbialla on kansainvälisesti yhä varsin huono maine, jonka juuret ulottuvat 1980‒90-lukujen kokaiinisotiin. Maan tilanne on kuitenkin rauhoittunut kovasti 2000-luvulla, etenkin vuoden 2016 rauhansopimuksen solmimisen jälkeen. Tällä hetkellä Bogotan lukeutuu rikostilastojen perusteella jopa koko Latinalaisen Amerikan turvallisimpien pääkaupunkien joukkoon. Tästä huolimatta elintaso- ja turvallisuuserot eri asuinalueiden välillä ovat huomattavia. Pandemian vaikutuksesta yhä useammat kansalaiset ovat ajautuneet köyhyyteen, minkä seurauksena esimerkiksi kännyköiden ja polkupyörien ryöstöt ovat yleistyneet. Olen itse tarkka reittivalinnoistani, eikä minulla ole ollut tähän mennessä minkäänlaisia ongelmia turvallisuusasioiden suhteen.

Futishuuma koskettaa kaikkia – trendilajit lähinnä nousevaa keskiluokkaa

Pyöräilyn ohella kolumbialaiset rakastavat jalkapalloa. Miesten maajoukkue ylsi kesäkuussa Etelä-Amerikan mestaruusturnauksessa hienosti pronssille, mikä on nostattanut futishuumaa entisestään. Maajoukkueen pelipäivinä on uskomatonta, miten aivan koko kaupunki kohahtaa maalin syntyessä. Jalkapallo on omaakin sydäntäni lähellä, ja olen ilokseni päässyt vaihtamaan ajatuksia maan futiskulttuurista HJK:n taustaryhmästä bogotalaisen Fortalezan valmentajaksi siirtyneen Anton Matinlaurin kanssa. Anton on kertonut kiinnostavasti esimerkiksi korkean ilmanalan vaikutuksista fyysiseen harjoitteluun. Hän on myös kiinnittänyt huomiota siihen, miten vaatimattomissa elinoloissa osa hänen pelaajistaan on kasvanut.

Vaikka Kolumbia ei ole enää virallisesti kehitysmaa, vaan peräti ylemmän keskitulotason maa, niin yli 40 prosenttia väestöstä elää yhä köyhyydessä. 2000-luvun aikana huomattava osa väestöstä on noussut köyhyydestä, mutta pandemian talousvaikutukset ovat kääntäneet trendin huonompaan suuntaan. Tulotaso vaikuttaa suoraan myös liikuntatottumuksiin. Keskiluokan ja vauraan väestönosan keskuudessa kuntosalit, ryhmäliikuntatunnit, jooga ja esimerkiksi crossfit ovat nyt koronarajoitusten väistyessä todella suosittuja. Myös mailapelit, kuten squash, keräävät uusia harrastajia.

Köyhillä ihmisillä on kuitenkin vähemmän vapaa-aikaa ja rahaa käytettävissä liikuntaharrastuksiin. Maaseudulla arki on usein fyysisesti hyvinkin rankkaa, mutta kaupungeissa hyötyliikunta voi jäädä vähäiseksi. Tutkimusten mukaan Kolumbiassa ylipainoisuus ja siihen liittyvät terveysriskit ovat yleistyneet etenkin pienituloisen kaupunkiväestön keskuudessa. Naisten ylipaino-ongelmat ovat selvästi yleisempiä kuin miesten.

Taipuuko kankea suomipoika salsan pyörteisiin?

Kun koronatilanne alkaa lopullisesti hellittää niin olen luvannut vaimolleni, että tutustun kolumbialaisen liikuntakulttuurin ehkä tärkeimpään ja ehdottomasti kaikkia kansanosia koskettavaan muotoon: tanssiin. Maan länsiosassa sijaitseva Cali tunnetaan koko maailman salsa-pääkaupunkina, kun taas pohjoisessa Karibianmeren rannikkoalueilla tanssitaan etenkin cumbiaa.

Tällä hetkellä oma osaamiseni rajoittuu lukion vanhojen tansseihin ja Frederikin diskohitteihin, joten opettelemista riittää!

TOMI LOUNIO
Edustuston päällikön sijainen
Bogotá, Kolumbia
tomi.lounio(at)formin.fi

Artikkeli on julkaistu ensimmäisen kerran Liikunta & Tiede -lehden numerossa 5/2021 ja se on luettavissa myös pdf-muodossa.