Toimisiko Pohjois-Karjala-projekti 2020-luvulla?

Helsingin Sanomissa ilmestyi 24.4.2024 Katja Marteliuksen artikkeli Pohjois-Karjala-projektista ja sen vetäjästä Pekka Puskasta. Sydän- ja verisuonitautikuolleisuus oli Pohjois-Karjalassa 1970-luvun alussa maailmanennätystasoa. Puska ryhtyi nuorena lääkärinä johtamaan ”rojektia”, joka jatkui vuodet 1972–1995.

Puskan mukaan ”elintapojen muutos ei ole lääketiedettä, se on yhteiskuntatiedettä”. Hän muistutti, että yksittäinen muutos saattaa onnistua muuttamaan elintapojaan nopeastikin, mutta väestötason muutokset ottavat aikaa. Tuohon voi lisätä pysyvän muutoksen olevan vaikeaa yksilöllekin.

Läskiä, voita ja tupakkaa kului Pohjois-Karjalassa 1970-luvun alussa. Aika tuttu tuo asenneympäristö on itsellenikin lapsuus- ja nuoruusvuosiltani Ylä-Savosta. Voita syötiin paljon ja isovanhemmilleni piti jopa olla erikseen suolattua voita, meijerin voimakassuolainen ei heille riittänyt.

Kahviin lorauteltiin kermaa ja maito oli rasvaista. Ukkini kuului niihin, joka välttyi ruokavaliostaan huolimatta sydänvaivoilta. Hän söi paljon kalaa ja liikkui päivittäin. Ikävuosia kertyi yli 90. Yksilön terveydestä ei kannata päätelmiä laajempia päätelmiä tehdä. Ja mummollani olivat nitrot käytössä jo 1970-luvulla.

Tupakkaa ei meillä kukaan polttanut, mutta tupakansavu leijui silti usein tuvassa. Käymään piipahtaneet miehet sytyttivät usein tupakan tai latasivat piipun. Eräs maatilallamme usein töissä ollut mies kääri Aroma-sätkän jos toisenkin – toisinaan sanomalehden sivun reunasta repäisemäänsä kaistaleeseen, jossa ei ollut painomustetta. Ja sätkä syttyi heti valmistuttuaan.

Ruokavalio oli valttikortti

Ylipainoisia oli niin Pohjois-Karjalassa kuin Ylä-Savossa paljon vähemmän kuin 2020-luvulla. Akat ja ukot olivat pikemminkin kuivankälppeitä. Pohjois-Karjala-projektiin havahduttaneista sydäntautisista monet olivat syntynyt Venäjän vallan lopulla tai Suomen itsenäisyyden alkuvuosina. He olivat kasvaneet niukoissa oloissa. Kun vankkaa ruokaa oli lopulta riittävästi tarjolla kaikille, niin se oli ihmisten mielestä hyvä asia.

Rasva paloi maa- ja metsätöissä ja muutenkin hyötyliikuntaa kertyi pakosta paljon. Mutta rasva myös kovetti valtimoita. Tupakkaa olivat miehet tottuneet polttamaan useamman polven ajan, ja sotavuosina tapa oli yleistynyt entisestään. Viinaa kului vähemmän, se jatkuva nautinta oli enemmänkin herrojen oikeus. Toki keskioluen tulo kauppoihin vuonna 1969 muutti tilannetta oleellisesti. Myös lihavuus oli merkki pääsystä yhteiskunnan yläportaalle.

Väki tuli Pohjois-Karjalassa innolla mukaan tutkimuksiin. Rojektissa pääosaan noussut ruokavalio oli Puskan mukaan käyttämätön kortti. Suhtautuminen rasvan- ja suolankäyttöön muuttui ja rehujakin alkoi ilmestyä ruokapöytään. Tupakointi alkoi vähentyä, mihin vaikutti osaltaan tupakkalain voimaantulo vuonna 1978.

Pohjois-Karjalan projekti saavutti myös tuloksia. Pohjois-Karjalan sydäntautikuolleisuus on laskenut viidesosaan lähtötilanteesta. Kolesterolitaso on pudonnut merkittävästi. Tosin kriitikot ovat kysyneet, onko kaikki ollut projektin ansiota. Sydän- ja verisuonitautien hoito on kehittynyt merkittävästi, mikä on vähentänyt äkkikuolemia. Myöhemmät ikäpolvet ovat myös varttuneet paremmissa oloissa kuin 1940-luvun puoliväliin mennessä syntyneet.

Kriittiset huomiot eivät kuitenkaan tee tyhjäksi sitä, että projekti vaikutti merkittävästi niin Pohjois-Karjalassa kuin koko Suomessa. Asenteet ja tietoisuustaso kohosivat merkittävästi.

Aikamatka projektin mielenmaisemaan

Palasin Marteliuksen artikkelin innoittamana 1980-luvulle. Sinne vei Ylen Elävä arkisto, josta löytyy kolme Pekka Puskan vetämän, Pohjois-Karjala-projektin hengessä tehdyn Terveyden avaimet -ohjelmasarjan jaksoa. Sarja oli valistavaa tositelevisiota, jonka sisältö on paljon todempaa kuin 2020-luvun mukatosi-tv. Savolaiset osallistujat viäntivät murretta levveesti, eivätkä juurikaan esiintyneet kameralle.

Painot, pituudet, kolesteroliarvot, tupakointimäärät ja liikuntakerrat käytiin lähetyksessä läpi osallistuja kerrallaan. Yksi osanottajista kertoo polttavansa päivässä 40 itsekäärittyä sätkää. Huomiotani kiinnitti, että osallistujien korkein painoindeksi oli 32,1. Tosin sitä ei ohjelmassa sanottu, vaan laskin lukeman ruudussa näkyvistä tiedoista. Aika moni suomalainen ylittää tänä päivänä tämän lukeman.

Terveyden avaimia etsittiin ohjelmassa myös liikunnasta, joka oli yksi elämäntavanmuutokseen liitetyistä keinoista. Ohjelmantekijät kävivät muun muassa seuraamassa yhden osallistujan lenkkeilyä. Toinen kertoi tempaisseensa parinkymmenen kilometrin lenkin.

Terveydeksi-ohjelma on tämän päivän mittapuulla äärimmäisen hidastempoinen. Sen suosio perustui suomalaiseen yhtenäisyyskulttuuriin, jonka aika oli lopuillaan 1980-luvulla. Kahden televisiokanavan maassa suuri osa suomalaisista katsoi joka ilta samaa ohjelmaa. Osallistujat ja ohjelman vetäjät kuuluivat suuriin ikäluokkiin, kuten iso osa katsojista. Heitä yhdistivät yhteiset kokemukset. Valistava otekaan ei tuossa ajassa tuntunut häiritsevältä.

”Rojekti” ei pelittäisi enää

Jos Pohjois-Karjala-projekti oli aikoinaan menestys, niin tänä päivänä se ei sellaisenaan toimisi lainkaan. Moni suhtautuisi epäilevämmin jo sen lähtökohtiin. Vaihtoehtoista tietoa ja ”tietoa” on tarjolla netin täydeltä. Erilaisia ”oikeita” ruokavalioita löytyy kukkuramitoin, samoin tapoja liikkua. Käytännössä kuka tahansa voi ryhtyä elämäntapavalmentajaksi.

Ruuasta on kaiken lisäksi tullut osa identiteettiä. Ruokavalioiden lisäksi koetamme erottua yksilöllisesti valitsemalla erilaisia tuotteita. K-Citymarketien valikoimissa oli vuonna 2019 yli 30 000 tuotetta. Määrä oli kolminkertaistunut vain 15 vuodessa, eikä suuntaus ole laantunut.

Runsaudenpulaa on ruokkinut osaltaan elintarviketeollisuus, joka on maailmanlaajuisesti muuttanut toimintatapojaan. Valmisruuan ja puolivalmisteiden osuus on koko ajan kasvanut. Harva meistä laittaa ruuan raaka-aineista alusta loppuun ainakaan arkena. Suurentuneet pakkauskoot perunalastujen ja muiden herkkujen kulutusta.

Kovin suurta yhtenäistä yleisöä olisi ennen kaikkea vaikea saavuttaa 2020-luvulla. Terveysohjelma Akuutti kerää tosin jopa puoli miljoonaa katsojaa, mutta sen voi uumoilla tavoittavan erityisen hyvin jo terveydelle pelastetut. Tämä päivän pitkälti käyttämätön kortti on ennen kaikkea terveydenhuolto, mutta ennaltaehkäisy ja elintapaohjaus ovat ahtaalla, kun hyvinvointialueet kipuilevat talousvaikeuksissa.

Jouko Kokkonen
Toimituspäällikkö

Linkki: Terveyden avaimet, jakso 23. Liikunta-asioita ja rentoutusta.