Saavutettava luontoliikunta

Suomalaiset ovat ulkoilukansaa ja tutkitusti lähiviherympäristöt houkuttelevat liikkumaan. Luonnon virkistyskäyttöä tarkastelevan tutkimuksen mukaan luonnossa liikkuu noin 96 prosenttia aikuisväestöstä sekä 90 prosenttia lapsista ja nuorista, ja suurin osa ulkoilukerroista suuntautuu lähelle kotia¹. Luonto onkin kevyen liikenteen väylien ohella Suomen suosituin liikuntapaikka².

Luonnossa liikkuminen kannattaa, sillä se tarjoaa lukuisia terveys- ja hyvinvointihyötyjä. Luonnossa liikkumisen vaikutuksia on tutkittu paljon viime vuosina, ja kotimaiset sekä kansainväliset tutkimukset osoittavat, kuinka luontoympäristöt tukevat mielenterveyttä, arjesta palautumista, säännöllistä liikkumista sekä elimistön puolustuskykyä.

Suomessa on verrattain hyvät virkistysmahdollisuudet ja valtaosa myös kaupunkiseutujen asukkaista asuu korkeintaan 300 metrin etäisyydellä viheralueista³. Lähiluontokohteet ovat kuitenkin uhattuina etenkin kasvavissa kaupungeissa, jossa kaupunkitila on rajallinen ja asunnoista sekä elinkeinoelämän alueista on pulaa. Turvaamalla lähiluontokohteet voidaan edistää myös liikuntamahdollisuuksien yhdenvertaisuutta.

Ajan puute yksi merkittävä liikuntaa rajoittava tekijä

Liikuntamahdollisuuksien saavutettavuuden parantaminen esiintyy usein kuntien liikuntasuunnittelua ohjaavissa asiakirjoissa ja se on asetettu myös Kansallisen luonnon virkistyskäytön strategian yhdeksi tavoitteeksi. Saavutettavuuden käsitteellä tarkoitetaan tyypillisesti palvelujen ja paikkojen maantieteellistä sijaintia, esteettömyyttä tai palveluiden hintaa. Lähiöohjelman 2020–2022 rahoittamassa Yhdenvertainen liikunnallinen lähiö (YLLI) -hankkeessa kuitenkin havaittiin saavutettavuuden ulottuvuuksien olevan huomattavasti moninaisempia. Esimerkiksi erilaiset sosiaaliset ja mentaaliset esteet tulisi huomioida liikuntapalveluissa nykyistä paremmin. Seuraavaksi hankkeessa kehitettyä liikkumismahdollisuuksien saavutettavuuksien ulottuvuuksien mallia (kuva) hyödynnetään luontoliikunnan viitekehyksessä.

Luontoliikuntaa tarkasteltaessa maantieteellistä saavutettavuutta voidaan mitata lähiluontokohteiden ja ulkoilureittien etäisyytenä tai matka-aikoina eri matkustusmuodoin. Useissa tutkimuksissa sekä WHO:n suosituksissa on asetettu viheralueiden saavutettavuuden maksimietäisyydeksi 300 metriä kotoa lineaarisesti mitattuna. Lisäksi tarpeeksi laadukkaan viheralueen koko tulisi olla vähintään 0,5 hehtaaria.

Fyysinen ja tekninen ulottuvuus viittaavat puitteisiin, ylläpitoon ja huoltoon, esteettömyyteen ja turvallisuuteen liittyviin tekijöihin. Lähiluonnossa virkistäytyminen ei lähtökohtaisesti edellytä tilavarauksia tai muita teknisiä valmiuksia, joten luonto voidaan nähdä teknisesti hyvin saavutettavana. Myös esteettömien ulkoilureittien, rakenteiden ja palveluiden määrä on kasvussa, joskaan tarjonta ei ole vielä riittävää eikä alueellisesti tasapuolista. Suomen Paralympiakomitea on julkaissut tuoreet ohjeet esteettömyyskartoituksiin ja esteettömyyden kuvailuun. Luontoon pääsy voi olla kaikkein hankalinta heille, joille luonnossa liikkumisen terveyttä edistävät vaikutukset voisivat olla kaikkein suurimmat. Tämän vuoksi luontoreittien fyysiseen saavutettavuuteen ja esteettömyyteen on syytä panostaa.

Ajallinen saavutettavuus on helposti todennettavissa liikuntapaikkojen aukioloaikoina ja eri vuodenajasta riippuvana käytettävyytenä. Asuinalueiden lähiluontokohteet ovat kaikkien käytettävissä kellon ympäri ja toivotussa tilanteessa niiden saavuttaminen ei edellytä esimerkiksi julkisen liikenteen aikataulujen seuraamista. Vuodenajan vaihtelut sekä reittien kunnossapito tai valaistus voivat kuitenkin vaikuttaa ajalliseen saavutettavuuteen ja liikuntamahdollisuuksiin alueella.

Yksilötasolla ajalliseen saavutettavuuteen vaikuttavat lisäksi monet elämäntilanteeseen liittyvät tekijät. YLLI-hankkeessa ajan puute tunnistettiinkin yhdeksi merkittävimmäksi liikuntaa rajoittavaksi tekijäksi. Vihreä kaupunkiympäristö, työmatkaliikkuminen sekä kävellen tai pyöräillen saavutettavat palvelut voivatkin tarjota ratkaisun liikkumattomuuteen arjen kiireessä.

Hallinnollisella saavutettavuudella tarkoitetaan niitä rajoituksia ja kieltoja, jotka rajoittavat liikuntapaikkojen- tai palveluiden käyttöä. Jokaisenoikeudet takaavat, että jokaisella Suomessa oleskelevalla on mahdollisuus käyttää luontoa riippumatta siitä kuka alueen omistaa. Toisaalta tieto niin jokaisenoikeuksista kuin ulkoilureiteistä, liikuntapaikoista, tai palvelutarjonnasta tulisi olla helposti löydettävissä ja ymmärrettävissä. Tätä tiedon saavutettavuuden ulottuvuutta voidaan edistää esimerkiksi monipuolisen viestinnän ja markkinoinnin sekä eri kieliversioiden avulla. Juurikin jokaisenoikeudet saattavat edelleen olla monelle, etenkin maahanmuuttajataustaisille, vieraita, ja niistä tulisikin viestiä kattavasti eri kielillä.

Saavutettava lähiluonto on hyvinvointimme kulmakiviä

YLLI-hankkeessa liikunnan harrastamisen esteiden havaittiin kasaantuvan erityisesti vieraskielisille, yksinhuoltajille, 30–44-vuotiaille ja pienituloisille. Yleisesti taloudellinen saavutettavuus on merkittävä liikunnanharrastamisen segregaatioon ja yhdenvertaisuuteen liittyvä tekijä. Elämisen kustannusten noustessa lähiluontokohteet tarjoavat kuitenkin tasavertaisesti edullisen – usein ilmaisen – liikuntapaikan, jonka ylläpitokustannukset ovat niin ikään maltillisia. Samalla luonnossa liikkuminen tuottaa terveys- ja hyvinvointihyötyjä, joiden taloudellinen arvo niin yksilölle kuin yhteiskunnalle näyttäytyy esimerkiksi sairauksien hoitokulujen tai työpoissaolojen vähenemisenä.

Kulttuurillis-asenteellinen saavutettavuus perustuu vuorovaikutukseen yksilöiden ja ryhmien välillä; siihen kytkeytyvät arvot, asenteet, kulttuuriset piirteet tai ylipäätään yksilön ja yhteisöjen sosiaaliset pääomat. Vaikka myös ulkoiluun ja luontoliikuntaan voi liittyä kulttuurisidonnaisia asenteita, on Suomessa luonnossa liikkumisella pitkät kulttuurilliset perinteet. Luonnossa voi liikkua yksin tai ryhmässä ja luonto vastaanottaa kaikenlaiset liikkujat ikään, kokoon, sukupuoleen tai etniseen taustaan katsomatta. Luonnossa liikkumista ja luontolähtöisiä toimintatapoja ja -malleja hyödynnetäänkin yhä enemmän myös kotoutumisen tukena.

Edellinen liittyy olennaisesti myös sosiaalisen saavuttavuuden ulottuvuuteen, jolla tarkoitetaan yksilön ajatusmalleja sekä ennakkoluuloja liikuntapaikkoja ja -palveluja tai yleisemmin liikuntaa kohtaan. Myös ulkoiluun ja luontoliikuntaan voi toisinaan liittyä pinttyneitä odotuksia ja ennakkoluuloja, esimerkiksi luontoon, sen eliöstöön, sääolosuhteisiin ja turvallisuuteen tai toisaalta kalliiden ja erikoistuneiden varusteiden vaatimukseen. Tietoisuuden lisäämisellä, erilaisilla viestintäkampanjoilla, luontolähettilästoiminnalla ja yhteisöllisellä ulkoilulla pyritään muuttamaan ennakkoluuloja ja asenteita.

Toinen yksilöön kytkeytyvä ulottuvuus on taidollinen saavutettavuus, jolla tarkoitetaan osaamista, kykyä oppia ja vaadittavia taitoja tietynlaisen liikkumisen mahdollistamiseksi. Vaikka ulkoilu, tyypillisimmin kävely, ei vaadi spesifejä taidollisia ominaisuuksia, haastavat luonnon maastot motorisia taitoja ja tasapainoa. Kolikon kääntöpuolena luonto liikuntapaikkana myös kehittää monipuolisesti fyysistä toimintakykyä.

Mentaalinen saavutettavuus on vaikeasti todennettavissa oleva yksilön ajatuksiin ja tulkintoihin liittyvä ulottuvuus. Se kuvastaa yksilön motivaatiota, jaksamista, kyvykkyyden tunnetta tai pelkojen hallintaa. YLLI-hankkeessa havaittiin apean mielialan olevan merkittävin yksittäinen liikunnan este. Luonto voi kuitenkin kohentaa mielialaa, ja lyhytkestoinenkin luonnossa oleilu parantaa itsetuntoa ja mielenterveyttä.

Saavutettava lähiluonto on hyvinvointimme kulmakiviä. Luonnon merkitys liikuttajana on noteerattu myös valtiotasolla ja nykyiseen hallitusohjelmaan on kirjattu tavoite luonnon virkistyskäytön sekä luontomatkailun edistämisestä. Kirjaukset ovat osa poikkihallinnollista Suomi liikkeelle -ohjelmaa, jonka korvamerkitystä rahoituksesta edistetään myös luonnon virkistyskäyttöä ja lähiluontokohteiden tarjontaa. Ajalla 22.10.–2.12.2024 on haettavissa avustus kuntien lähivirkistysalueiden kunnostukseen ja kehittämiseen (Lue lisää YM:n sivuilta). Avustuksen tavoitteena on taata helposti saavutettavat ja laadukkaat lähivirkistysalueet, ja lisätä näin väestön liikkumista. Panostamalla kaikille yhdenvertaisesti saavutettaviin lähiluontokohteisiin sekä tunnistamalla lähiluonnon merkitys liikuttajana, voidaan saavuttaa useita samanaikaisia ympäristön, talouden, terveyden ja sosiaalisen tasa-arvon tavoitteita.

 

Seriina Posio
Liikuntatieteellinen Seura liikuntatieteiden asiantuntija, joka aikaisemmin työskenteli projektisuunnittelijana YLLI 2.0 -hankkeessa

Kuvat: Seriina Posio

 

Lähteitä tutustuttavaksi

1. Neuvonen, M., Lankia, T., Kangas, K., Koivula, J., Nieminen, M., Sepponen, A.M., Store. R. & Tyrväinen, L. (2022) Luonnon virkistyskäyttö 2020. Luonnonvara- ja biotalouden tutkimus 41/2022. Luonnonvarakeskus. http://urn.fi/URN:ISBN:978-952-380-429-6
2. Icén, E. (2023) Liikuntapaikat. Tutkimusraportti. Suomen Latu. Taloustutkimus Oy.
3. Viinikka, A., Tiitu, M., Heikinheimo, V., Halonen, J., Nyberg, E. & Vierikko, K. (2023) Associations of neighborhood-level socioeconomic status, accessibility, and quality of green spaces in Finnish urban regions. Applied Geography 157 102973. https://doi.org/10.1016/j.apgeog.2023.102973