Putinin Venäjä ei kuulu urheilun pelikentille

Voi sanoa, että Vladimir Vladimirovits Putin teki sen taas. Pekingin vuoden 2008 kesäkisojen aikana hän käynnisti hyökkäyksen Georgiaa vastaan. Sotshin vuoden 2014 kisojen nostattamaa nationalismin hyökyä seurasi hyökkäys Krimille ja Itä-Ukrainaan. Pekingin talvikisojen päätyttyä helmikuussa 2022 Putin laajensi kahdeksan vuotta aiemmin aloittamaansa sotaa Ukrainassa koskemaan koko maata.

Putinin hallinnon toistuvien hyökkäystoimien jälkeen kansainvälisellä urheiluyhteisöllä on vain yksi tapa toimia: sulkea Venäjä pois arvokilpailuista ja maajoukkuetason toiminnasta mukaan lukien eri lajien maailmancupit. Sama koskee Valko-Venäjää, jonka johtaja Aleksandr Lukasenka on viemässä vielä nimellisesti itsenäisen maansa sotaan Ukrainaa vastaan.

Suomen jääkiekkoliiton ja useiden muiden lajin kansallisten liittojen kannanotot ovat asiassa täysin oikeaan osuvia. Venäjällä ja Valko-Venäjällä ei ole sijaa tämän kevään MM-kisoissa Suomessa. Ja eiköhän Pasilan areenallekin löydy vaihtoehtoinen pelipaikka.

Miksi näin? Urheilu on Putinin ehdoton lempilapsi ja kansallistunnon nostattaja. Urheiluyhteyksien sulkeminen vertautuu täysin erittäin koviin talouspakotteisiin.

Päätös osuu kovaa venäläisiin urheilijoihin. Onkin tehtävä ero maajoukkueiden ja urheilijoiden välillä. Siksi ulkomailla ammatikseen toimivien urheilijoiden mahdollisuutta harjoittaa ammattiaan ei ole syytä estää, ei myöskään meillä Suomessa. Toisaalta Venäjän johdon avokätistä tukea nauttineille urheilijoille ei ole tarpeen sallia kasvattaa isäntänsä mainetta kansainvälisillä areenoilla.

Käytännössä Venäjä voi palata kansainvälisille urheiluareenoille Putinin hallinnon tehtyä täydellisen suunnanmuutoksen ‒ tai kaaduttua. Mitkään järjestelyt venäläisen lajiliiton nimissä eivät enää sovi. Laajamittainen doping on pieni rike verrattuna itsenäisen valtion kimppuun tehtyyn täysimittaiseen hyökkäykseen. Putinille urheilu on ollut politiikkaa ja kansainvälinen politiikkakin näyttää olevan hänelle uhkarohkeaa urheilua.

Vaan olihan näitä ennenkin…

Onko näin jyrkästi toimittu aiemmin? Kyllä ja ei. Moskovan 1980 olympiakisat pidettiin, vaikka Neuvostoliitto oli vuoden 1979 lopussa vaihtanut nopealla vallankaappauksella Afganistanin johdon. Analogia Ukrainaan on olemassa sillä erotuksella, että Putinin tavoittelema vallankaappaus ei onnistunut. Vuoden 2022 Kiova ei ollut vuoden 1979 Kabul. Ja Afganistanissakin seurauksena oli sota, joka osaltaan romahdutti Neuvostoliiton.

Moskovan kisojen toteutumisessa kyse oli osaksi Kansainvälisen olympiakomitean (KOK) kyvyttömyydestä perua kisat, mutta ennen kaikkea kylmän sodan reaalipolitiikasta. Kaksi suurvaltablokkia kamppaili vallasta, eikä kisojen peruminen tai siirtäminen ollut laajalti esillä. Boikotti oli se keino, jolla Yhdysvallat ja liittolaiset näyttivät voimansa. Neuvostoliiton ”unelmakisat” tyssääntyivät oman leirin kamppailuksi. Itäblokki kosti jäämällä pois Los Angelesin vuoden 1984 kesäkisoista.

Joku voi kysyä, miksi Adolf Hitler sai järjestää vuoden 1936 talvi- ja kesäolympialaiset? Tuon ajan päättäjät tiesivät sittenkin paljon vähemmän Hitlerin aikeista verrattuna Putiniin. Ihmisoikeusrikkomuksista ja juutalaisvainoista oli tietoa, mutta Hitler ei ollut suoranaisesti hyökännyt vielä minnekään.

Kovia poissulkemisia on historiassa nähty. Ensimmäisen maailmansodan hävinnyt Saksa joutui sivuun vuosien 1920 ja 1924 olympiakisoista. Saksan pääliittolaisen Itävalta-Unkarin perijävaltiot eivät päässeet mukaan vuonna 1920. Päätöksen voi nähdä ranskalaisen Pierre de Coubertinin johtaman KOK kostona häviäjille. Toisen maailmansodan jälkeen Saksan joukkuetta ei nähty vuoden 1948 olympiakisoissa. Yhtä lailla pois joutui jäämään Japani. Kiellon peruste oli parempi kuin edellisellä kerralla.

Tähän mennessä KOK on tuominnut Putinin aloittamat sotatoimet ja kehottanut lajiliittoja perumaan kaikki niiden Venäjällä tai Valko-Venäjällä järjestettäväksi suunnitellut kilpailut. Lisäksi se on kehottanut pidättäytymään maiden kansallistunnusten käytöstä kilpailuissa.

Mutta kun Neuvostoliitto sai osallistua….

Neuvostoliitto sai osallistua Melbournen olympialaisiin vuonna 1956, vaikka se oli tukahduttanut Unkarin kansannousun verisesti vain hiukan yli kuukauden ennen kisoja. Yhtä lailla itäblokin urheilijat kilpailivat Mexicossa 1968 kaksi kuukautta Tšekkoslovakian miehityksen jälkeen.

Vuoden 1969 jääkiekon MM-kisoissa Prahan kevään murjominen sovjettisyksyksi näkyi. Kisat oli määrä pelata Tšekkoslovakiassa, mutta ne siirrettiin Tukholmaan. Tšekit voittivat ”Punakoneen” kahdesti, mutta jäivät silti sarjamuotoisessa turnauksessa kolmanneksi.

Ajat ovat toivottavasti muuttuneet. Yksiselitteiseen hyökkäykseen ja urheilun varaan nationalisminsa rakentava valtio pitää sulkea virallisen kilpailuyhteistyön ulkopuolelle. Tässä suhteessa etenkin Kansainvälinen jalkapalloliitto FIFA on osoittanut kykenemättömyytensä arvioida tilannetta. Mitään muka Venäjän valtiosta erillistä venäläisjoukkuetta ei voi tässä tilanteessa olla.

Jokerit ja KHL ovat oma juonteensa. Suomalaisseuran osallistumisella Putinin luomukseen ei ole enää mitään perusteita. Koko KHL:n kohtalo on puolestaan sidoksissa kummisetänsä kohtaloon. Ruplapumpatun liigan ennuste ei ole hyvä, vaikka Putin satulassa pysyisikin. Idästä ei vuolla enää kultaa käyrälavalla.

Entä Ukrainan urheilu…

Ukrainalaisten urheilijoiden asema on äärimmäisen vaikea. Heidän osallistumistaan kansainvälisiin kilpailuihin on tuettava kaikin tavoin.

Urheilu on myös Ukrainassa tärkeä kansallistunteen lähde. Sen merkitys on korostunut valtiossa, joka on ollut kiistatta epävakaa koko vuonna 1991 toteutuneen nykyisen itsenäisyytensä ajan. Ensimmäinen itsenäisyysyritys ei onnistunut kunnolla ennen vuonna 1921 alkanutta neuvostovaltaa. Ukrainalaisten vahva puolustustahto on osoittanut, että halu säilyttää itsenäisyys on vahva.

Ukrainan urheiluvoimaista kertoo se, että ukrainalaisurheilijat ovat saavuttaneet 148 olympiamitalia (38‒38‒72) vuodesta 1994 lähtien.

Talvisota on usein ollut suomalaisessa ja kansainvälisessäkin keskustelussa esillä Ukrainan kokeman oikeudettoman hyökkäyksen vastinparina. Suomen urheilumaine herätti tuolloin laajaa myötätuntoa ei vähiten siksi, että Helsingissä oli määrä järjestää vuoden 1940 kesäolympiakisat.

Juoksijakuuluisuudet Paavo Nurmi ja Taisto Mäki kiersivät keräämässä Amerikassa rahaa Suomelle. Tukholman olympiastadionilla käytiin helmikuussa 1940 Ruotsin ja Suomen jääpallomaaottelu, jonka yhteydessä näyttelijä Ella Eronen lausui runon ”Vårt land”.

Ukrainan puolustustaistelussa urheilujoilla on roolinsa. Maan näkyvimpiä urheilunimiä olleet ovat raskaan sarjan nyrkkeilytähdet Vitali ja Volodymyr Klytško. Vitali toimii Kiovan pormestarina ja molemmat ylittävät uutiskynnyksen myös Pohjois-Amerikassa.

Ja aika liikunnallinen on myös Volodomir Zelenskyi. Hän voitti Ukrainan ”Tanssii tähtien kanssa” -kisan vuonna 2006 parinsa Olena Shoptenkon kanssa. Zelenskyi osasi ottaa estradinsa tuolloin ja on tehnyt sen loistavasti Venäjän paineen alla.

Jouko Kokkonen

Katso video: Volodymyr Zelenskyi ja Olena Shoptenko Ukrainan vuoden 2006 ”Tanssii tähtien kanssa” -kisassa.