Pohdittua: Mistä sukupuolten tasa-arvon edistämisessä liikunnassa ja urheilussa on kyse?

Tasa-arvon edistäminen on yksi Sanna Marinin hallituksen hallitusohjelman keskeisiä teemoja. Ohjelman liikuntaosiossa tasa-arvon vahvistaminen tuodaan esille yhtenä toimenpiteenä parantaa seuratoiminnan ja huippu-urheilun edellytyksiä. (Pääministeri Sanna Marinin hallituksen ohjelma 10.12.2019.) Tasa-arvon edistäminen on myös yksi liikuntalain (390/2015) tavoitteiden toteuttamisen seitsemästä lähtökohdasta. Lain mukaan liikuntaa edistävän järjestön valtionapukelpoisuudessa sekä avustusmäärässä on otettava huomioon, miten järjestö edistää yhdenvertaisuutta ja tasa-arvoa. Opetus- ja kulttuuriministeriö ottikin vuonna 2020 järjestöjen arvioinnissa käyttöön pisteytettävät vastuullisuuskriteerit, joista yksi on sukupuolten tasa-arvo ja yhdenvertaisuus. Kriteerin täyttäminen vaatii käytännössä liikuntajärjestöltä ohjelmaa, joka sisältää tavoite-, toimenpide ja seurantakuvaukset sukupuolten tasa-arvosta ja yhdenvertaisuudesta. (OKM 2021.)

Opetus- ja kulttuuriministeriö on edistänyt sukupuolten tasa-arvon toteutumisen tietoperustaa liikunnassa ja urheilussa vuosina 2011, 2017 ja 2022 toteutetuilla tutkimuskatsauksilla. Niissä on keskitytty liikuntatoimen strategista ohjaamista palveleviin aihealueisiin. Helmikuussa 2022 julkaistu Liikunnan ja urheilun tasa-arvo Suomessa 2021 käsittelee sukupuolten tasa-arvoa fyysisen aktiivisuuden, kansalaistoiminnan, kilpa- ja huippu-urheilun sekä päätöksenteon ja johtamisen näkökulmista. Kehityskulut liikunnan ja urheilun tasa-arvossa ovat kahtiajakoisia. Myönteistä kehitystä on tapahtunut etenkin naisurheilun ja -urheilijoiden toimintaedellytyksissä. Toisaalta erilaisista toimenpiteistä huolimatta naisten osuus liikuntajärjestöjen päätöksenteossa – hallituksissa ja hallitusten puheenjohtajistoissa – ei ole 2000-luvulla merkittävästi kasvanut.

Naisten ja miesten välinen tasa-arvo ei enää riitä

Sukupuolten tasa-arvon edistäminen on ollut suomalaisen liikuntapolitiikan keskeisiä tavoitteita 1990-luvun alusta lähtien. Tällä hetkellä sukupuoli ei näyttäydy enää selvärajaisena käsitteenä. Tasa-arvolaki tunnistaa osaltaan sukupuolen moninaisuuden kieltämällä sukupuoli-identiteettiin tai sukupuolen ilmaisuun perustuvan syrjinnän (Laki naisten ja miesten välisestä tasa-arvosta 609/1986). Juridisessa mielessä käsitys sukupuolesta perustuu edelleen kaksinapaiseen mies-nainen-jaotteluun.

Juridiikan ulkopuolella on selvää, ettei kaksinapainen mies-nainen-jaottelu ole enää ainoa tapa jäsentää sukupuolta. Myös liikunnan ja urheilun tutkimuksessa otetaan sukupuolen moninaisuus yhä enemmän huomioon. Toistaiseksi laajoissa kotimaisissa liikuntatutkimuksissa muiden kuin mies- ja naissukupuolta edustavien vastausmäärät ovat kuitenkin jääneet niin pieniksi, ettei niistä ole esitetty tilastollista analyysiä. Tämän johdosta myös viimeisimmässä sukupuolten tasa-arvoa selvittäneessä tutkimuskatsauksessa aiheen käsittely perustui pitkälti binääriseen sukupuolikäsitykseen.

Katsaus siis tietyssä mielessä uusintaa perinteistä kaksinapaista sukupuolikäsitystä. Toisaalta yksi tutkimuskatsauksen tavoitteista oli kuvata paitsi sukupuolten tasa-arvon muutosta liikunnassa ja urheilussa myös sen nykytilaa. Katsauksessa esitetään tietoa ja tuloksia käytettävissä olevan aineiston puitteissa. Pohdinnat siitä, mitä sukupuolella ylipäänsä tarkoitetaan, kuuluvat olennaisesti myös liikunnan ja urheilun tasa-arvonedistämiskeskusteluihin.

Isommassa mittakaavassa kysymys on koko liikunnan ja urheilun sukupuolikäsityksestä. Liikunnassa ja urheilussa sukupuolinäkökulma perustuu – osin esimerkiksi kilpailujärjestelmiin liittyvistä käytännön syistä – puhtaasti mies-nainen-kahtiajakoon. Yhteiskunnassa yleisemmin mennään jatkuvasti suuntaan, jossa sukupuolen moninaisuus tunnustetaan laajemmin. Liikunnalla ja urheilulla onkin vakava miettimisen paikka, miten myös sukupuolivähemmistöt saadaan tuntemaan itsensä tervetulleiksi ja yhdenvertaisiksi toimijoiksi. Tutkimusten mukaan sukupuolivähemmistöt kokevat liikunnassa ja urheilussa monenlaista syrjintää (esim. Symons ym. 2010).

Käsitteiden selkeyttämistä tarvitaan

Tasa-arvo mielletään käsitteenä nimenomaan naisten ja miesten välisen tasa-arvon edistämiseksi. Myös lainsäädännön näkökulmasta se tulee huomioida itsenäisesti. Lainsäädännöllisestä perustasta huolimatta sukupuolten tasa-arvon edistäminen ei näyttäydy nykypäivän liikuntakulttuurissa selvänä kokonaisuutena. Tasa-arvon ohella puhutaan esimerkiksi yhdenvertaisuudesta, joka voitaisiin kenties nähdä tasa-arvon laajempana versiona pelkän sukupuolten huomioimisen sijaan.

Toisaalla yhdenvertaisuuden ja tasa-arvon edistäminen ovat yksi yhtenäinen osa Olympiakomitean (2020) vastuullisuusohjelmaa ja sen perustana olevaa Reilu Peli – urheiluyhteisön eettiset periaatteet -asiakirjaa, joka tuo mukaan eettisyyden käsitteen (Olympiakomitea 2021). Samaan aikaan opetus- ja kulttuuriministeriö (2022) määrittelee liikunnan ja urheilun eettisten periaatteiden lähtökohdiksi tasa-arvon, yhdenvertaisuuden, yhteisöllisyyden, monikulttuurisuuden, terveet elämäntavat ja kestävän kehityksen.

Kestävä kehitys on osa sekä Olympiakomitean vastuullisuusohjelmaa että Reilua Peliä. Kestävä kehitys liitetään meillä lähes poikkeuksetta ympäristötekoihin, vaikka toisaalta asiaa olisi mahdollista tarkastella vaikkapa sosiaalisen kestävän kehityksen näkökulmasta (esim. Itkonen, Lehtonen & Aarresola 2018).

Viime aikoina liikunnassa ja urheilussa on alettu puhua entistä enemmän ihmisoikeuksista. Ihmisoikeuksista puhuminen vie keskustelua jälleen uusille, edellisiäkin käsitteitä laajemmille urille. Ihmisoikeudet edellyttävät kaikkien – ei vain naisten ja miesten – aseman ja oikeuksien turvaamista. Ihmisen asemaan vaikuttavien tekijöiden monipuolisuutta voidaan tarkastella myös esimerkiksi intersektionaalisuuden käsitteen kautta.

Käsitteillä merkityksineen on väliä silloin, kun liikuntapoliittisilla toimenpiteillä pyritään ohjaamaan liikunnan ja urheilun eri toimijoita. Toimenpiteet saattavat konkretisoitua eri tavoin, jos yläkäsitteenä on tasa-arvo, vastuullisuus, yhdenvertaisuus tai ihmisoikeudet. Liikuntapolitiikan ja valtionohjauksen näkökulmasta käsitteiden nivoutuminen, osittainen päällekkäisyys ja epäselvyys eivät selkeytä hallintoa. Myös konkreettisen toiminnan toteutuksen – eli esimerkiksi liikunta- ja urheiluseurojen – näkökulmasta käsitteiden selkeyttämiselle on tarvetta. Lopulta kyse on siis siitä, miten eri käsitteet konkretisoituvat tavoitelluiksi toimiksi ja tehokkaaksi toiminnaksi liikunnan ja urheilun ruohonjuuritasolla asti.

Onkin syytä pohtia, mitä kaikkea edistetään, kun edistetään tasa-arvoa liikunnassa ja urheilussa. Rajoitetaanko tasa-arvo käsitteenä koskemaan vain sukupuolten välistä tasa-arvoa? Vai nähdäänkö se pikemminkin osana yhdenvertaisuutta, jonka edistäminen ulottuu laajemmalle kuin pelkästään sukupuolikysymykseksi? Entä mihin sijoittuvat edellisiin peilaten käsitteinä vastuullisuus, eettisyys ja ihmisoikeudet?

SAMULI OJA, LitM
tutkija
Likes, Jyväskylän ammattikorkeakoulu
samuli.oja(at)jamk.fi

Alkuperäisraportti: Lehtonen, K., Oja, S. & Hakamäki, M. 2022. Liikunnan ja urheilun tasa-arvo Suomessa 2021. Opetus- ja kulttuuriministeriön julkaisuja 2022:5.

Lähteet

Itkonen, H., Lehtonen, K. & Aarresola, O. 2018. Tutkimuskatsaus liikuntapoliittisen selonteon tausta-aineistoksi. Valtion liikuntaneuvoston julkaisuja 2018:6.

Laki naisten ja miesten välisestä tasa-arvosta 609/1986.

Liikuntalaki 390/2015.

Olympiakomitea. 2020. Urheillaan ihmisiksi. Urheiluyhteisön vastuullisuusohjelma 2020–2024.

Olympiakomitea. 2021. Reilu Peli – urheiluyhteisön eettiset periaatteet.

OKM. 2021. Liikuntaa edistävien järjestöjen yleisavustus: hakuohjeet ja avustuksen periaatteet. Opetus- ja kulttuuriministeriön verkkosivut.

OKM. 2022. Liikunnan ja urheilun eettiset periaatteet. Opetus- ja kulttuuriministeriön verkkosivut.

Pääministeri Sanna Marinin hallituksen ohjelma 10.12.2019. Osallistava ja osaava Suomi – Sosiaalisesti, taloudellisesti ja ekologisesti kestävä yhteiskunta. Valtioneuvoston julkaisuja 2019:31.

Symons, C., Sbaraglia, M., Hillier, L., & Mitchell, A. 2010. Come out to play: The Sports experiences of Lesbian, Gay, Bisexual and Transgender (LGBT) people in Victoria. Institute of Sport, Exercise and Active Living (ISEAL) and the school of Sport and Exercise at Victoria University.

Artikkeli on julkaistu ensimmäisen kerran Liikunta & Tiede -lehden numerossa 2/2022 ja se on luettavissa myös pdf-muodossa.