Passi antaa kansalaisuuden, mutta ei tee korealaiseksi
Monet valtiot joustavat kansalaisuuskäytännöissään saadakseen kansainvälisille areenoille menestyjiä. Etelä-Korea kuuluu urheilun perusteella kansalaisuuksia nopeutetusti myöntäneisiin maihin. Vaikka passin voi saada pikavauhtia, niin tie korealaiseksi on pitkä
Yeomi Choi tarkastelee kansalaisuutta kenialaissyntyisen, sittemmin eteläkorealaistuneen maratoonarin, Wilson Loyanae Erupen elämän ja uran kautta. Choi on tutkinut media-aineistojen sekä Etelä-Korean valtion asiakirjojen pohjalta kansalaisuuden rakentumista urheilijuuteen tukeutuen. Etelä-Korea on vuodesta 2011 myöntänyt kansalaisuuksia talouden, tieteen, taiteen ja urheilun taitajille. Prosessia kutsutaan Etelä-Koreassa luonnollistamiseksi [naturalization].
Urheilijoille kansalaisuuksia on myönnetty enemmän kuin muilla aloilla. Vuoden 2018 talviolympialaisissa yli 10 prosenttia Etelä-Koreaa edustaneista urheilijoista oli käynyt läpi luonnollistamisprosessin.
Erupen kansalaisuus on herättänyt mediakeskustelua ennen muuta kahdesta teemasta. Ensinnäkin urheilijoiden rekrytointia Etelä-Korean menestystä varten ei ole koettu olympiahengen mukaiseksi tai maan omaa urheilujärjestelmää kehittäväksi. Toiseksi korealaistuneita (vai korealaistettuja?) urheilijoita ei ole koettu aidoiksi korealaisiksi. Korealaisuus perustuu yhä myyttiselle ajatukselle, jonka mukaan korealaiset ovat yhtä rotua ja kansaa. Korealaiset kantavat myös miehitetyn maan taakkaa tarinoissaan, ja urheilu on ollut heille keino rakentaa kansallisidentiteettiä ja omia rajoja.
Hegemonisesta korealaiskäsityksestä ulkoisesti poikkeavan Erupen tummaihoisuus, heimotausta sekä vaillinainen korean taito on nostettu mediassa esiin seikkoina, jotka estävät alkuperäisten korealaisten samaistumista Erupen menestykseen. Lisäksi kirjoitukset Erupesta ja muista urheilijoista paljastavat, että ulkomaalaistaustaiset urheilijat hyväksytään helpommin korealaisiksi, mikäli he ovat sattuneet syntymään Etelä-Koreassa.
Choin mukaan eronteoilla muodostettu kansalaisuuskäsitys hankaloittaa uusien korealaisten sisäänpääsyä osaksi kuviteltua yhteisöä huolimatta siitä, että valtio virallisesti hyväksyisi ihmisen kansalaisuuden. Vaikka nykyaikaa on aiemmissa tutkimuksissa nimitetty monikansalliseksi aikakaudeksi, ovat urheilijuuteen liittyvät kansalaisuuskysymykset yhä perin joustamattomia. Choin mukaan Erupen jäsenyys kuvitellussa yhteisössä ei ole virallisesta kansalaisuudesta huolimatta vieläkään toteutunut. Nimensä korealaiseksi muuttaneenakin Oh Joo-han joutuu yhä monien muiden muuttajien tapaan todistamaan kansalaisuuttaan läpi elämän kelvatakseen uusille maanmiehilleen.
Anna-Liisa Ojala
Lähde
Choi, Yeomi (2020) Running for Korea: Rethinking of sport migration and in/flexible citizenship. International Review for the Sociology of Sport 55(3), 361–379. DOI 10.1177/1012690218807364.
Kirjoitus on julkaistu alun perin Liikunta & Tiede -lehdessä 3/2021.