Parkour avasi maahanmuuttajataustaisille nuorille miehille kaupunkitilaa
Parkour helpotti nuorten toisen polven maahanmuuttajien pääsyä kaupunkitilaan Torinossa. Samalla parkour tuki Torinon tavoitteita lisätä kaupungin kiinnostavuutta nuoriso- ja monikulttuurisuuden avulla.
Toisen luokan kansalaisiksi itsensä tuntevat maahanmuuttajanuoret pääsivät esittämään taitojaan ja opettamaan parkouria kaupungin tapahtumissa, mikä sai nuoret tuntemaan kaupungin arvostavan heidän osaamistaan.
Nuorille tarjottiin myös mahdollisuutta esittää oma harrastuspaikan rakentamista parkourille, mikä ei heidän mielestään sopinut vapaamuotoisen lajin luonteeseen. Sen sijaan nuoret toivoivat, että kaupunkikuvan kehittäjät olisivat puolustaneet heidän oikeuttaan kaupunkitilaan vihamielisesti suhtautuvien virkamiesten ja kaupunkilaisten suuntaan.
Nicola De Martini Ugolotti havaitsi etnografian menetelmin, miten vapaamuotoisen ei-organisoidun liikkumisen avulla voidaan helpottaa kulttuurienvälistä kohtaamista urbaanissa ympäristössä. Vapaamuotoisen liikkumisen, kuten parkourin, on todettu helpottavan kulttuurienvälistä kohtaamista. Silti vapaamuotoinen liikkuminen on sisältynyt harvoin kaupunkien elävöittämissuunnitelmiin.
Anna-Katriina Salmikangas
anna-katriina.salmikangas(at)jyu.fi
LÄHDE
De Martini Ugolotti, N. 2022. Contested bodies in a regenerating city: post-migrant men’s contingent citizenship, parkour and diaspora spaces, Leisure Studies, DOI: 10.1080/02614367.2022.2085775
Kirjoitus on julkaistu alun perin Liikunta & Tiede -lehdessä 4/2022.