Pääkirjoitus: Vuorovaikutus on rahaa tärkeämpää

Samalla EU-politiikan onnistumista näyttää mittaavan usein se, miten tehokkaasti Suomi torjuu yritykset maksuosuuksien tai yhteisvastuullisuuksien lisäämiseksi – ei se, miten syvällisesti olemme onnistuneet kiinnittymään osaksi paneurooppalaista osaamis-, oppimis-, toimeliaisuus-, turvallisuusja hyvinvointirakenteita. Tämä on toki ymmärrettävää, mutta kyllähän se silti kovin rajoittunut tapa Euroopan unionin hahmottamiseen on. Talous kun on sittenkin vain yksi unionin tuottama ulottuvuus.

EU perustettiin alkujaan rauhanjärjestöksi. Haluttiin etteivät ranskalaiset ja saksalaiset enää ryntäisi toistensa kimppuun, vaan näkisivät toisissaan uhkien sijasta yhteisen edun. Pian tähän liittyi putki uudistuksia, joilla poistettiin kaupankäyntiin, rajamuodollisuuksiin, tulleihin, energiapolitiikkaan, työvoiman liikkuvuuteen, koulutukseen ja vastaaviin elinkeinoelämän taustarakenteiden hidasteita ja esteitä. 

Kaiken ideana on ollut yhteistyön ja vuorovaikutuksen – siis ajattelun, näkökulmien, osaamisen ja oivaltamisen edellytysten – lisääminen. Kaikinpuolisen yhteistyökulttuurin vahvistaminen on ollut keskiössä. 

EU:n perusidea ei siis ole avustusten jako ja saaminen, vaikka nettomaksulaskuriinsa tuijottavassa Suomessa niin usein ajatellaankin. Perusidea on eurooppalaisen arkitoimeliaisuuden aktivointi. Rahanjaon tavoite on pukata käyntiin prosesseja, joissa ideat, oivallukset, vaikutteet ja käytännön sovellukset tuottavat yhteiseen Eurooppaan jotakin uutta ja hyvää.

Miten tämä liittyy Suomen liikuntaelämän arkiedellytysten kehittämiseen? 

Ensinnäkin itsestäänselvyys. Suomen liikunta- ja urheiluväellä on jäänyt hyviä EU:n rahastoissa piileviä tilaisuuksia hyödyntämättä asenteiden ja ajattelun jumien vuoksi. Vaikka pientä piristymistä onkin jo alkanut näkyä, yhä kaivataan systemaattisempi ote siihen, miten niin Erasmus Sportin kuin myös erilaisten alue-, maaseutu- ja koulutusrahastojen mahdollisuuksia voisi liikunta- ja urheiluelämässä hyödyntää. 

Tuo on kuitenkin vain perinteisen näkökulman asia. Toinen asia liittyy EU:n varsinaiseen ideaan. 

EU:n kautta voi saada paitsi rahaa, myös kytkeä suomalaista liikunta-arkea osaksi eurooppalaista arkea. Se taas avaa reitin, jota pitkin suomalaiset toimijat voisivat oppia eurokumppaneiltaan monenlaista, mutta samalla suomalaisten oma vahva liikuntaosaaminen avaa tilaisuuksia olla EU-tasolla hyödyllinen muille. 

Se taas antaa tilaa tuottaa sitä mitä niin liikunta-alan toimijat kuin myös Euroopan unioni pohjimmiltaan pyrkivät luomaan: aktivoitumista, osaamista, uudenlaisia toimintaa – siis laadukkaampaa arkitekemistä. 

EU on hyvä rahoitusmahdollisuus, mutta lyhyen tähtäimen avustus on väline, jolla pitää pyrkiä luomaan jotakin pysyvämpää. Siis eurooppalaisiin verkostoihin kiinnittymisen ja arkisten kanssakäyntien kautta syntyvää uudenlaista arkea, joka tuottaa pysyvämpää yhteistä aktiivisuutta, osaamista, näkökulmia, luovuutta, oivalluksia ja uudenlaista toimintaa – ja lopulta kykyä tuottaa yhteisen hyvän lisäämisen kautta myös itselleen paremmin sitä taloudellistakin hyvää pitemmälläkin tähtäyksellä.

Tämä kannattaa muistaa, kun ensi kevään hakupapereita alatte hiljalleen syvällisemmin valmistella.

Jari Kupila

jari.kupila(at)lts.fi

Artikkeli on julkaistu Liikunta & Tiede -lehdessä 4/2024 ja se on luettavissa myös pdf-muodossa.