Pääkirjoitus: Urheilun ja liikunnan tase?

Vaikka urheilua ei ole Suomessa juuri osattu nähdä oikeana elinkeinona, on toiminnassa pyörinyt koko ajan isoja summia rahaa. Perheet, yritykset ja julkinen valta ovat latoneet kokonaisuuteen sijoituksen, jonka kumulatiivinen summa on hurja.

Se, ettei urheilua ja liikuntaa osattu nähdä aitona elinkeinona, oli aatteellisista ja periaatteellisista syistä jollakin tavalla perusteltua, mutta samalla syntyi vinouma, jota ei ole vieläkään huomattu korjata.

Vaikka talousasioista puhutaan jo enemmän, ei julkisuus vieläkään osaa tarkastella urheilun ja liikunnan tilikirjoja kuin liikevaihtoja vertaillen ja yksittäisten tilikausien tuloksia vilkuillen sekä kirkuvia otsikoita palkkauksista, palkintorahoista tai sopimussummista hehkuttaen.

Yhtä tärkeää tunnuslukua ei kuitenkaan koskaan huomata kysyä.

Jos urheilua vertaa samanikäisiin yrityksiin, ero näkyy taseessa. Siis siinä, miten vuosikausien liiketoiminnan tuloksia on laitettu sivuun ja kasvamaan korkoa.

Firmoilla on omaisuutta ja sijoitussalkkuja, mutta urheilun ja liikunnan ympyröissä taloutta on suunniteltu kausi kerrallaan. Budjetit on laadittu siten, että eletään kädestä suuhun. Se mikä tulee, laitetaan menemään.

Tämä on ollut arkea niin seurojen, lajiliittojen kuin keskusjärjestöjen ja Olympiakomiteankin rahankäytössä. Isoja rahoja on liikuteltu, yli vuosisadan ajan, mutta se ei ole juuri tuottanut kiinteää omaisuutta tai sijoitussalkkuja.

Ja vaikka joissakin kohdin tätä yritystä on ollutkin, ne ovat säälittävän usein menneet seikkailuiksi ja päättyneet surkeasti.

Niinpä toimialan taseessa ei juuri mitään ole. Kansainvälisessä vertailussa upea suorituspaikkaverkosto, urheiluopistot ja vastaavat rakenteetkin näkyvät pääosin kuntien, valtion tai urheilulla bisnestään tekevien yritysten tai säätiöiden taseissa, eivät urheilun taseissa.

Ainoan pienen positiivisen poikkeuksen tuovat ne säätiöt, joita muutamien lajien ja seurojen taustoilla on joskus takavuosina ymmärretty perustaa, mutta ne eivät kokokuvaa muuta.

Yksi keskeinen syy taseajattelun unohtumiseen, on se, että tässä kulttuurissa opittiin luottamaan Veikkauksen tuottojen loputtomaan kasvuun. Veikkaus oli perintöjalokivi, joka hoiti taseen tehtävän ja varmisti tulonlähteen, joka ei ole riippuvainen arkisen taloustuloksen ailahteluista.

Nyt tämä aika on loppumassa. Urheilun ja liikunnan talouskabineteissa ollaan vakavina. Tulevaisuus pelottaa.

Kun tilanne on tämä, uhkakuvien kauhistelun voisi kuitenkin jo lopettaa. Tässä tilanteessa kun on tarjolla myös täysin uusia mahdollisuuksia.

Suomen vedonlyöntimarkkina menee kohta uusiksi. Se tarkoittaa, että uskottaville tahoille, jotka pystyvät osoittamaan toiminnassaan myös yleishyödyllisyyttä, annetaan oikeus takoa rahaa.

Oy Veikkaus Ab syntyi urheilun aloitteesta, urheilun talousturvaksi. Se hoiti taseen tehtävän, vaikka kakulle tuli muitakin jakajia.

Nyt, kun toimiala vapautuu, urheilun ja liikunnan järjestöjen oma uusi Oy Veikkaus Ab olisi ylivoimainen hakija, kun toimilupia annetaan. Sillä kun olisi ylivoimainen mainos: kaikki tuotot suomalaiselle urheilulle ja liikunnalle.

En tiedä pohtiiko Olympiakomiteassa tai lajiliitoissa kukaan tätä. Syytä olisi. Oman peliyhtiön rinnalla olympiarahastot ja vastaavat ovat vain puuhastelua – ja sen avulla vuosisadan nukahdus taseen kanssa unohtuisi vuosikymmenessä.

Jari Kupila
jari.kupila(at)lts.fi

Artikkeli on julkaistu Liikunta & Tiede -lehdessä 1/2024 ja se on luettavissa myös pdf-muodossa.