Naisten ja miesten liikunnan biologiset yhtäläisyydet ja erot

Presidentti Urho Kekkonen totesi dokumentissa Presidentin päivä vuonna 1977: "Minä olen pikkupojasta lähtien harrastanut tämäntapaista kuntoilua ja en minä kuntoile sen takia, että minä eläisin pitemmän aikaa kuin vastaavasti minun ikäiseni tapaavat elää, mutta minä kuntoilen sen mielihyvän ja virkistyksen vuoksi, jonka juokseminen ja juoksentelu metsässä ja hiihto minulle antavat."

Ajatuksessa on paljon viisautta ja totuutta, jonka kattava tiedenäyttö on vahvistanut. Nykyään yleisesti tiedossa on, että säännöllinen ja turvallinen liikunta ehkäisee monia sairauksia ja vaikuttaa positiivisesti mielialaan (Warburton et al., 2006). Sairauden tai vamman kohdatessa liikunta ja terapeuttinen harjoittelu toimivat osana kokonaisvaltaista hoitoa ja kuntoutusta olipa kyseessä sitten huippu-urheilija, kuntoilija tai sohvaperuna.

Monissa sairauksissa terapeuttinen harjoittelu on korvaamassa leikkaus- ja lääkehoitoja. Tällaisia ovat selän, olkapään, kyynärpään, ranteen, lonkan, polven ja nilkan kivut (Sihvonen et al., 2013, Karelson et al., 2021, Femoroacetabular Impingement Randomized Controlled Trial et al., 2021, Ponkilainen et al., 2021). Myös sepelvaltimotaudin hoidossa ja kuntoutuksessa liikunnan asema on keskeinen (Hautala et al., 2017, Dibben et al., 2021, Taylor et al., 2022), jota lisää liikuntaharjoittelun tueksi saatu teknologinen apu yksilölliseen ohjaukseen ja seurantaan (Vasankari et al., 2021).

Liikunnan ohjelmoinnissa keskeistä on aluksi täsmentää mitä tavoitellaan. Urheilija tavoittelee maksimaalisen suorituskyvyn parantamista omassa lajissaan, kun taas sydänpotilaalla liikuntaharjoittelu kuuluu viikoittaiseen elämänrytmiin lääke- ja muun hoidon osana. Eikä unohtaa voi myöskään liikunnan merkitystä paremman mielialan, vireystilan ja arjessa jaksamisen työkaluna.

Tässä katsauksessa pohdimme liikunnan myönteisten vaikutusten ja riskien eroja sukupuolten välillä. Onko naisten ja miesten liikunnassa tiedenäytön perusteella erityispiirteitä, jotka tulisi huomioida tavoitteellisen liikunnan ohjelmoinnissa? Pyrimme avaamaan näkökulmia miesten ja naisten liikuntaharjoitteluun sekä terveyden edistämisen että urheilijan harjoittelun ja vammojen ehkäisyn kannalta.

Sukupuolen merkitys liikuntaharjoittelun ohjelmoinnissa

Olemme oppineet yksilöllistämään liikuntaharjoittelun ohjelmointia aiempaa paremmin. Taustalla on vahva tutkimusnäyttö siitä, että liikuntavasteet ovat yksilöllisiä sukupuolesta ja iästä riippumatta (Bouchard and Rankinen, 2001, Hautala et al., 2006, Lehtonen et al., 2022, Joyner and Lundby, 2018, Ahtiainen et al., 2020).

Sekä tutkijoita että liikunnan harrastajia kiinnostaa myös se, tulisiko liikunnan ohjelmoinnin olla lähtökohtaisesti erilaista naisilla ja miehillä. Esimerkiksi kun kestävyysharjoittelun etenemistä on ohjattu autonomisen hermoston toimintaa mittaamalla (sykevaihtelu), liikuntaa harrastavien naisten on havaittu hyötyvän sykevaihteluohjauksesta, naiset ovat saavuttaneet merkittäviä parannuksia kestävyyskuntoon pienemmällä harjoituskuormituksella miehiin verrattuna. (Kiviniemi et al., 2010).

Erilaisen liikunnan ohjelmoinnin yksinkertaisena perusteluna voitaisiin pitää eroja sukupuolten välillä kehon koostumuksessa. Miehillä on esimerkiksi enemmän lihasmassaa, mikä tarkoittaa suurempaa maksimaalista voimaa naisiin verrattuna (Ansdell et al., 2020). Tietysti absoluuttinen maksimaalinen voimataso tai kestävyyskunto huomioidaan lähtötilanteessa ja harjoittelun edetessä yksilöllisesti sukupuolesta riippumatta. Tulisiko sukupuolten välistä liikuntaharjoittelua yksilöllistää myös huomioiden muita tunnettuja fysiologisia eroja?

Mielenkiintoista on esimerkiksi se, että naisilla vallitsevaksi lihassolutyypiksi on havaittu väsymistä hyvin kestävä tyypin I lihassolu. Miehillä nopeaa voimantuottoa edustava tyypin II lihassolu on suhteellisesti vallitsevampi (Witvrouwen et al., 2019). Muitakin eroja on. Esimerkiksi naisilla verenpaine nousee kuormituksessa hitaammin ja syke nopeammin miehiin verrattuna (Wheatley et al., 2014).

Hormonaaliset tekijät vaikuttavat myös liikuntaharjoittelun taustalla. Testosteronin korkeampi taso miehillä kasvattaa lihasmassaa ja -voimaa naisia tehokkaammin. (Witvrouwen et al., 2019). Myös kuukautiskierron vaiheiden ja hormonaalisen ehkäisyn merkitystä on tutkittu suorituskykyyn liittyen, mutta selkeää tutkimusnäyttöä ei toistaiseksi ole siitä, vaikuttaako kierron vaihe tai ehkäisy suorituskykyyn (Ansdell et al., 2020).

Hyötyvätkö naiset ja miehet liikunnasta samalla tavalla?

Liikunnan terveyshyötyjen näyttö on kiistaton sukupuolesta riippumatta. Eräs tuoreimmista keskustelun ja tieteenkin mielenkiinnon kohteista on ollut vaikuttaako sydän- ja verenkiertoelimistön terveydentila liikunnan terveysvaikutusten annos-vastesuhteeseen. Hiljattain raportoidussa hollantilaisessa kohortissa (n= 142 493, puolet naisia) seurattiin epäedullisten sydäntapahtuminen ilmaantuvuutta noin seitsemän vuoden ajan.

Kohtuukuormitteinen säännöllinen liikunta henkilöillä, joilla oli sydän- ja/tai verisuonisairaus hyötyivät liikunnasta "enemmän on parempi" -periaatteella. Terveillä ja sydän- ja verenkiertoelimistön riskitekijöitä (tupakointi, ylipaino, korkea kolesteroli, korkea verenpaine) omaavilla henkilöillä riski pieneni jyrkästi jo vähäisellä kohtuukuormitteisella liikunnalla. Riskin pieneneminen sen sijaan hidastui, kun liikunnan määrää edelleen lisättiin. (Bakker et al., 2021). Ehkäpä tämän tutkimukset tulokset ovat hyödyllisiä nimenomaan silloin, kun tavoitteellista liikuntaharjoittelun yksilöllistä optimointia pohditaan sydän- ja verisuoniterveys huomioiden.

Liikunnan hyötyjen voisi ehkä olettaa jossain määrin eroavan miesten ja naisten välillä johtuen pelkästään kokoerosta. Kuitenkin esimerkiksi sepelvaltimotautipotilailla, naiset hyötyvät sydänkuntoutuksesta kestävyyskunnon noususta samalla tavoin kuin miehet, vaikka kestävyyskunnon lähtötaso on heillä matalampi (Mosca et al., 2007). Sekä miehillä että naisilla maksimaalinen hapenottokyky voi nousta keskimäärin 17–19 prosenttia (Gee et al., 2014, Menezes et al., 2014).

Sydänpotilaan liikunnan ohjelmoinnissa kovatehoinen intervallityyppinen kestävyysharjoittelu on siirtynyt myös suosituksiin, koska harjoittelun on todettu olevan useimmilla turvallista (Rognmo et al., 2012). Lisäksi kestävyykunto kasvaa sen tuloksena nopeammin kuin kohtuukuormitteisen pidempikestoisen tasavauhtisen kestävyysharjoittelun tuloksena (Moholdt et al., 2014). Hiljattain julkaistussa meta-analyysissä tarkasteltiin, eroaako kestävyyskunnon nousu miesten ja naisten välillä. Harjoittelujakso kesti vähintään kolme viikkoa ja kovien vetojen piti olla linjassa intervalliharjoittelun suositusten kanssa. Tulokset osoittivat, ettei sukupuolieroja kestävyyskunnon nousussa ollut, kun tarkasteltiin kunnon suhteellista muutosta. Tutkijat huomauttivat, että analysoiduissa 14 tutkimuksessa naisten määrä tutkittavista oli vähäinen (miehiä 836 ja naisia 103). (Way et al., 2021).

Liikunnan myönteisten vaikutusten ja riskien suhde

Vaikka liikunnan tiedetään olevan yhteydessä epäedullisiin sydäntapahtumiin ja liikuntavammoihin, ovat hyödyt moninkertaisia vaaroihin verrattuna (Parkkari et al., 2004b, Mittleman et al., 1993, Siscovick et al., 1984). Säännöllinen liikunta suojaa esimerkiksi tyypin kaksi diabetekselta ja sydänperäiseltä äkkikuolemalta (Laukkanen et al., 2010, Tuomilehto et al., 2001).

Riippumatta siitä, että liikunnan terveyttä edistävät vaikutusmekanismit tunnetaan hyvin, on syytä huomioida tapauskohtaisesti erityisesti määrällisesti ja kuormittavuudeltaan paljon liikuntaa harrastavien terveysriskit. Paljon liikkuvilla veteraaniurheilijoilla on kasvanut riski rytmihäiriöille ja rakenteellisille muutoksille sydän- ja verenkiertoelimistössä (Eijsvogels et al., 2018). Ruotsalaisen maastohiihtokilpailun Skiloppetin yhteydessä kerätty aineisto (52 755 hiihtäjää, 5278 naista) osoitti erityisesti useita kertoja osallistuneilla (> 5 kertaa) ja nopean loppuajan 90 kilometrillä saavuttaneilla miehillä olevan suurempi riski sydämen eteisvärinälle verrattuna hitaampaan hiihtoaikaan ja yhteen osallistumiskertaan (Andersen et al., 2013).

Liikunta on hyvä lääke, mutta hyvälläkin lääkkeellä on haittavaikutuksensa ja mahdollisia vasta-aiheita. Lääketeollisuus käyttää runsaasti resursseja lääkkeidensä haittavaikutusten tutkimukseen ja torjuntaan. Tämän havaitsimme mm. koronarokotusten yhteydessä. Samaan toimintatapaan tulisi myös liikunta-alalla pyrkiä, jotta liikuntalääkkeen käyttö saataisiin sille kuuluvalle tasolle. Erityisesti lääkärit kohtaavat työssään liikunnan yhteydessä ilmenneitä haittoja, mikä saattaa aiheuttaa epävarmuutta liikuntahoitojen käytössä (Parkkari et al., 2004a, Mattila et al., 2009).

Suomessa liikunta on tapaturmien ja rasitusvammojen yleisin syy (Haikonen et al., 2017) Vammat voivat aiheuttaa pitkäaikaista haittaa, kuten varhaista nivelrikkoa, ja johtaa fyysisen aktiivisuuden vähenemiseen ja jopa loppumiseen (Caine and Golightly, 2011, Whittaker et al., 2019). Vammat altistavat myös ahdistuneisuuteen ja masennukseen. Urheilijoiden henkistä hyvinvointia on tutkittu Suomessa ja kansainvälisesti. Eniten henkistä pahoinvointia on todettu nuorten urheilijoiden ja naisten keskuudessa (DiFiori et al., 2014, Kaski et al., 2022)

Intensiivisyys ja kontaktit lisäävät liikuntavammoja

Vammariski kasvaa liikunnan intensiivisyyden ja kontaktien lisääntyessä (Parkkari et al., 2004a, Parkkari et al., 2004b, Tuominen et al., 2015, Tuominen et al., 2016). Miehille sattuu naisia enemmän liikuntavammoja, koska he harrastavat enemmän lajeja, joissa on korkea vammariski. Näitä ovat joukkuepalloilu- ja kontaktilajit (Parkkari et al., 2004a, Parkkari et al., 2004b, Ristolainen et al., 2019) Toisaalta naisten riski saada liikunnan aikana vakava polven eturistisidevamma on 4‒7-kertainen miehiin verrattuna (Hewett et al., 2005, Krosshaug et al., 2007, Hietamo et al., 2020, Pasanen et al., 2017, Pasanen et al., 2018).

Polven eturistiside (ACL) on polven toimintakyvyn säilymisen kannalta tärkeä rakenne. Jos se vaurioituu, niin monien liikuntalajien harrastaminen vaikeutuu ja nivelrikon kehittymisen riski nousee 4‒6-kertaiseksi (Poulsen et al., 2019). ACL-vamman riski on suurimmillaan, kun polvi on melko suorana (15‒30 asteen fleksio), jos siihen kohdistuu samanaikainen reisiluun ulkokierto ja sääriluun sisäkierto-liike, ja jos suunnan muutoksessa tai alastulossa polvi pyrkii painumaan sisäänpäin (valgukseen) (Hewett et al., 2005, Leppanen et al., 2017).

Naisten suurentuneen polvivammariskin ajatellaan johtuvan siitä, että heidän etureitensä on suhteellisesti merkittävästi vahvempi kuin takareisi. Tämän takia etureisi dominoi ja polvi pyrkii suoristumaan käännöksissä ja hypyistä alas tullessa. Naisten lantion on myös suhteellisesti leveämpi kuin miehillä. Tämä lisää polven sisäänpäin taipumista. Lisäksi kuukautiskierron keskivaiheilla tapahtuva estrogeenitason nousu löysentää nivelsiteitä ja saattaa altistaa vammoille (Krosshaug et al., 2007, Hietamo, 2021). Polvivammojen ehkäisy on erityisen tärkeää suunnanmuutoslajeissa kuten jalkapallossa, koripallossa, salibandyssä ja käsipallossa.

Polvivammojen lisäksi selkä- ja päävammat aiheuttavat usein pitkäkestoisia ongelmia liikunnan harrastajalle (Tuominen et al., 2017, Ristolainen et al., 2019). Näiden osalta liikunnan ja kontaktien määrä selittävät vammojen sattumista enemmän kuin sukupuoli. Selkävaivoja on runsaasti tytöillä voimistelulajeissa ja taitoluistelussa ja pojilla jalkapallossa ja jääkiekossa. Päävammoja sattuu sekä miehille että naisille erityisesti jalkapallossa ja jääkiekossa. Naisten jääkiekossa taklaaminen on kielletty ja päävammojen ilmaantuvuus on naisilla puolet alhaisempi kuin miehillä (Tuominen et al., 2017).

Iäkkäille naisliikkujille sattuu enemmän murtumia kuin miehille (Kannus et al., 1999). Tämän ajatellaan johtuvan naisten heikommasta lihaskunnosta, mikä altistaa suurienergisille kaatumisille. Myös luun lujuus on naisilla miehiä matalampi (Uusi-Rasi et al., 2020).

Uudet suositukset vammojen ehkäisyyn eri liikuntaympäristöissä

Liikunnan haittojen kuten koetun epämukavuuden, kivun ja vammojen ehkäisyn tulisi alkaa alakouluiässä, jolloin taitojen, tietojen ja toimintamallien oppiminen on tehokasta ja kattaa koko väestön (Emery et al., 2015, Emery et al., 2020). Ehkäisy pyrkii parantamaan yksilön kykyä reagoida turvallisella tavalla vammoja aiheuttaviin yllättäviin tilanteisiin.

Tutkitusti tehokkaimpia keinoja lisätä liikunnan turvallisuutta ovat passiiviset menetelmät. Näitä ovat kunnolliset suojaimet ja varusteet kuten kypärä ja suojalasit. Vanhuksilla laadukkaat lonkkasuojaimet ovat tehokas tapa ehkäistä liikunnan yhteydessä sattuvia lonkkamurtumia (Kannus et al., 2000). Aktiiviset menetelmät ovat vähemmän tehokkaita, koska ne vaativat liikkujan oman käyttäytymisen tai toimintavan muutosta. Tutkitusti tehokkain aktiivinen menetelmä torjua liikuntavammoja ja ikäihmisten kaatumisvammoja on säännöllinen hermo-lihasjärjestelmää kehittävä harjoittelu (Kannus et al., 2005, Pasanen et al., 2008, Leppanen et al., 2014, Emery et al., 2015, Uusi-Rasi et al., 2020).

Suomessa on vuonna 2022 laadittu tämänhetkisen tutkimusnäytön mukaiset suositukset vammojen ehkäisyyn eri liikuntaympäristöissä (Leppänen and Parkkari, 2022). Ikäihmisten murtumariskiä voi arvioida ja murtumien ehkäisyä suunnitella Kaatumisseula -työkalun avulla (Uusi-Rasi et al., 2020).

Tulisiko yksilöllisen liikunnan oman pääoman olla suunnanantajana yksilölliselle liikuntapolulle?

Tasa-arvon ja yhdenvertaisuuden nimissä on perusteltua tarkastella liikuntaa ja sen yksilöllisen ohjelmoinnin perusteluita iästä ja sukupuolesta riippumatta. Tiedenäyttö tukee tätä lähestymistapaa erityisesti, kun tarkastellaan liikunnan hyötyjä. Liikunnan yksilölliset erityispiirteet muokkautuvat enemmänkin terveydentilan, aikaisemman liikuntataustan ja liikunnan tavoitteiden näkökulmista.

Kansallisia ja kansainvälisiä liikuntasuosituksia voidaan perustellusti käyttää viikoittaisen liikunnan ohjelmoinnissa ja säännöllisen fyysisesti aktiivisen elämäntavan rakentamisessa (WHO, 2020). On syytä muistaa, että motivaatio ja sen kautta muodostuvat elintavat konkretisoituvat perintötekijöiden, sairauksien, henkilökohtaisen liikuntasuhteen ja psykososiaalisen pääoman pohjalta iästä ja sukupuolesta riippumatta. Liikunnan ja terveydenhuollon ammattilaiset voivat toimia tässä turvallisen suunnan näyttäjinä.

Suositukset lasten ja nuorten liikuntavammojen ehkäisyyn.

ARTO J. HAUTALA
fysioterapian ja kuntoutuksen apulaisprofessori
liikuntatieteellinen tiedekunta
Jyväskylän yliopisto
arto.j.hautala(at)jyu.fi

JARI PARKKARI
liikuntalääketieteen erikoislääkäri ja professori
liikuntatieteellinen tiedekunta
Jyväskylän yliopisto
jari.p.parkkari(at)jyu.fi

 

Lähteet

Ahtiainen, J. P., Sallinen, J., Hakkinen, K. & Sillanpaa, E. 2020. Inter-individual variation in response to resistance training in cardiometabolic health indicators. Scand J Med Sci Sports, 30, 1040-1053.

Andersen, K., Farahmand, B., Ahlbom, A., Held, C., Ljunghall, S., Michaelsson, K. & Sundstrom, J. 2013. Risk of arrhythmias in 52 755 long-distance cross-country skiers: a cohort study. Eur Heart J, 34, 3624-31.

Ansdell, P., Thomas, K., Hicks, K. M., Hunter, S. K., Howatson, G. & Goodall, S. 2020. Physiological sex differences affect the integrative response to exercise: acute and chronic implications. Exp Physiol, 105, 2007-2021.

Bakker, E. A., Lee, D. C., Hopman, M. T. E., Oymans, E. J., Watson, P. M., Thompson, P. D., Thijssen, D. H. J. & Eijsvogels, T. M. H. 2021. Dose-response association between moderate to vigorous physical activity and incident morbidity and mortality for individuals with a different cardiovascular health status: A cohort study among 142,493 adults from the Netherlands. PLoS Med, 18, e1003845.

Bouchard, C. & Rankinen, T. 2001. Individual differences in response to regular physical activity. Med Sci Sports Exerc, 33, S446-51; discussion S452-3.

Caine, D. J. & Golightly, Y. M. 2011. Osteoarthritis as an outcome of paediatric sport: an epidemiological perspective. Br J Sports Med, 45, 298-303.

Dibben, G., Faulkner, J., Oldridge, N., Rees, K., Thompson, D. R., Zwisler, A. D. & Taylor, R. S. 2021. Exercise-based cardiac rehabilitation for coronary heart disease. Cochrane Database Syst Rev, 11, CD001800.

Difiori, J. P., Benjamin, H. J., Brenner, J. S., Gregory, A., Jayanthi, N., Landry, G. L. & Luke, A. 2014. Overuse injuries and burnout in youth sports: a position statement from the American Medical Society for Sports Medicine. Br J Sports Med, 48, 287-8.

Eijsvogels, T. M. H., Thompson, P. D. & Franklin, B. A. 2018. The "Extreme Exercise Hypothesis": Recent Findings and Cardiovascular Health Implications. Curr Treat Options Cardiovasc Med, 20, 84.

Emery, C. A., Roy, T. O., Whittaker, J. L., Nettel-Aguirre, A. & Van Mechelen, W. 2015. Neuromuscular training injury prevention strategies in youth sport: a systematic review and meta-analysis. Br J Sports Med, 49, 865-70.

Emery, C. A., Van den Berg, C., Richmond, S. A., Palacios-derflingher, L., Mckay, C. D., Doyle-Baker, P. K., Mckinlay, M., Toomey, C. M., Nettel-Aguirre, A., Verhagen, E., Belton, K., Macpherson, A. & Hagel, B. E. 2020. Implementing a junior high school-based programme to reduce sports injuries through neuromuscular training (iSPRINT): a cluster randomised controlled trial (RCT). Br J Sports Med, 54, 913-919.

Femoroacetabular Impingement Randomized Controlled Trial, I., Ayeni, O. R., Karlsson, J., Heels-Ansdell, D., Thabane, L., Musahl, V., Simunovic, N., Duong, A., Bhandari, M., Bedi, A., Jarvinen, T., Naudie, D., Seppanen, M., Slobogean, G., Skelly, M., Shanmugaraj, A., Crouch, S., Sprague, S., Buckingham, L., Ramsay, T., Lee, J., Kousa, P., Carsen, S., Choudur, H., Sim, Y., Johnston, K., Sprague, S., Wong, I., Murphy, R., Sparavalo, S., Whelan, D., Khan, R., Wood, G. C. A., Howells, F., Grant, H., Naudie, D., Zomar, B., Pollock, M., Willits, K., Firth, A., Wanlin, S., Remtulla, A., Kaniki, N., Belzile, E. L., Turmel, S., Jorgensen, U., Gam-Pedersen, A., Hatanpaa, T., Sihvonen, R., Raivio, M., Toivonen, P. & Routapohja, M. P. 2021. Osteochondroplasty and Labral Repair for the Treatment of Young Adults With Femoroacetabular Impingement: A Randomized Controlled Trial. Am J Sports Med, 49, 25-34.

Gee, M. A., Viera, A. J., Miller, P. F. & Tolleson-Rinehart, S. 2014. Functional capacity in men and women following cardiac rehabilitation. J Cardiopulm Rehabil Prev, 34, 255-62.

Haikonen, K., Doupi, P., Honkala, E., Nipuli, S., October, M. & Lounamaa, A. 2017. Suomalaiset tapaturmien uhreina 2017: Kansallisen uhritutkimuksen tuloksia. THL Työpaperi: 45/2017. [Online]. Available: https://urn.fi/URN:ISBN:978-952-302-993-4 [Accessed].

Hautala, A. J., Kiviniemi, A. M., Makikallio, T., Koistinen, P., Ryynanen, O. P., Martikainen, J. A., Seppanen, T., Huikuri, H. V. & Tulppo, M. P. 2017. Economic evaluation of exercise-based cardiac rehabilitation in patients with a recent acute coronary syndrome. Scand J Med Sci Sports, 27, 1395-1403.

Hautala, A. J., Kiviniemi, A. M., Makikallio, T. H., Kinnunen, H., Nissilä, S., Huikuri, H. V. & Tulppo, M. P. 2006. Individual differences in the responses to endurance and resistance training. Eur J Appl Physiol, 96, 535-42.

Hewett, T. E., Myer, G. D., Ford, K. R., Heidt, R. S., Jr., Colosimo, A. J., Mclean, S. G., Van den Bogert, A. J., Paterno, M. V. & Succop, P. 2005. Biomechanical measures of neuromuscular control and valgus loading of the knee predict anterior cruciate ligament injury risk in female athletes: a prospective study. Am J Sports Med, 33, 492-501.

Hietamo, J. 2021. Epidemiology and Risk Factors of Acute Knee and Ankle Injury in Youth Team-Sports Athletes. . Tampere University Dissertations 474.

Hietamo, J., Parkkari, J., Leppänen, M., Steffen, K., Kannus, P., Vasankari, T., Avela, J., Heinonen, A., Mattila, V. & Pasanen, K. 2020. Association between lower extremity muscle strength and acute knee injury. A Prospective PROFITS Cohort Study. Translational Sports Medicine 3, 626-637

Joyner, M. J. & Lundby, C. 2018. Concepts About V O2max and Trainability Are Context Dependent. Exerc Sport Sci Rev, 46, 138-143.

Kannus, P., Parkkari, J., Koskinen, S., Niemi, S., Palvanen, M., Jarvinen, M. & Vuori, I. 1999. Fall-induced injuries and deaths among older adults. JAMA, 281, 1895-9.

Kannus, P., Parkkari, J., Niemi, S., Pasanen, M., Palvanen, M., Jarvinen, M. & Vuori, I. 2000. Prevention of hip fracture in elderly people with use of a hip protector. N Engl J Med, 343, 1506-13.

Kannus, P., Sievanen, H., Palvanen, M., Jarvinen, T. & Parkkari, J. 2005. Prevention of falls and consequent injuries in elderly people. Lancet, 366, 1885-93.

Karelson, M. C., Jokihaara, J., Launonen, A. P., Huttunen, T. & Mattila, V. M. 2021. Lower nationwide rates of arthroscopic procedures in 2016 compared with 1997 (634925 total arthroscopic procedures): has the tide turned? Br J Sports Med, 55, 1018-1023.

Kaski, S., Arvinen-Barrow, M., Kinnunen, U. & Parkkari, J. 2022. Profiles of Mental Well- and Ill-Being among Elite Athletes: Associations with Sport-Related De-mands and Resources. J Clin Sport Psychology 2022.

Kiviniemi, A. M., Hautala, A. J., Kinnunen, H., Nissilä, J., Virtanen, P., Karjalainen, J. & Tulppo, M. P. 2010. Daily exercise prescription on the basis of HR variability among men and women. Med Sci Sports Exerc, 42, 1355-63.

Krosshaug, T., Nakamae, A., Boden, B. P., Engebretsen, L., Smith, G., Slauterbeck, J. R., Hewett, T. E. & Bahr, R. 2007. Mechanisms of anterior cruciate ligament injury in basketball: video analysis of 39 cases. Am J Sports Med, 35, 359-67.

Laukkanen, J. A., Makikallio, T. H., Rauramaa, R., Kiviniemi, V., Ronkainen, K. & Kurl, S. 2010. Cardiorespiratory fitness is related to the risk of sudden cardiac death: a population-based follow-up study. J Am Coll Cardiol, 56, 1476-83.

Lehtonen, E., Gagnon, D., Eklund, D., Kaseva, K. & Peltonen, J. E. 2022. Hierarchical framework to improve individualised exercise prescription in adults: a critical review. BMJ Open Sport Exerc Med, 8, e001339.

Leppanen, M., Aaltonen, S., Parkkari, J., Heinonen, A. & Kujala, U. M. 2014. Interventions to prevent sports related injuries: a systematic review and meta-analysis of randomised controlled trials. Sports Med, 44, 473-86.

Leppanen, M., Pasanen, K., Kujala, U. M., Vasankari, T., Kannus, P., Ayramo, S., Krosshaug, T., Bahr, R., Avela, J., Perttunen, J. & Parkkari, J. 2017. Stiff Landings Are Associated With Increased ACL Injury Risk in Young Female Basketball and Floorball Players: Response. Am J Sports Med, 45, NP5-NP6.

Leppänen, M. & Parkkari, J. 2022. Suositukset lasten ja nuorten liikuntavammojen ehkäisyyn. PARIPRE julkaisu. [Online]. Available: https://ukkinstituutti.fi/aineistot/suositukset-lasten-ja-nuorten-liikuntavammojen-ehkaisyyn/ [Accessed].

Mattila, V. M., Parkkari, J., Koivusilta, L., Kannus, P. & Rimpela, A. 2009. Participation in sports clubs is a strong predictor of injury hospitalization: a prospective cohort study. Scand J Med Sci Sports, 19, 267-73.

Menezes, A. R., Lavie, C. J., Milani, R. V., Forman, D. E., King, M. & Williams, M. A. 2014. Cardiac rehabilitation in the United States. Prog Cardiovasc Dis, 56, 522-9.

Mittleman, M. A., Maclure, M., Tofler, G. H., Sherwood, J. B., Goldberg, R. J. & Muller, J. E. 1993. Triggering of acute myocardial infarction by heavy physical exertion. Protection against triggering by regular exertion. Determinants of Myocardial Infarction Onset Study Investigators. N Engl J Med, 329, 1677-83.

Moholdt, T., Madssen, E., Rognmo, O. & Aamot, I. L. 2014. The higher the better? Interval training intensity in coronary heart disease. J Sci Med Sport, 17, 506-10.

Mosca, L., Banka, C. L., Benjamin, E. J., Berra, K., Bushnell, C., Dolor, R. J., Ganiats, T. G., Gomes, A. S., Gornik, H. L., Gracia, C., Gulati, M., Haan, C. K., Judelson, D. R., Keenan, N., Kelepouris, E., Michos, E. D., Newby, L. K., Oparil, S., Ouyang, P., Oz, M. C., Petitti, D., Pinn, V. W., Redberg, R. F., Scott, R., Sherif, K., Smith, S. C., JR., Sopko, G., Steinhorn, R. H., Stone, N. J., Taubert, K. A., Todd, B. A., Urbina, E. & Wenger, N. K. 2007. Evidence-based guidelines for cardiovascular disease prevention in women: 2007 update. J Am Coll Cardiol, 49, 1230-50.

WHO 2020. WHO guidelines on physical activity and sedentary behaviour. Licence: CC BY-NC-SA 3.0 IGO.

Parkkari, J., Kannus, P. & Fogelholm, M. 2004a. Liikuntavammat – suurin tapaturmaluokka Suomessa. Suomen Lääkärilehti, 59, 3889-3895.

Parkkari, J., Kannus, P., Natri, A., Lapinleimu, I., Palvanen, M., Heiskanen, M., Vuori, I. & Jarvinen, M. 2004b. Active living and injury risk. Int J Sports Med, 25, 209-16.

Pasanen, K., Ekola, T., Vasankari, T., Kannus, P., Heinonen, A., Kujala, U. M. & Parkkari, J. 2017. High ankle injury rate in adolescent basketball: A 3-year prospective follow-up study. Scand J Med Sci Sports, 27, 643-649.

Pasanen, K., Hietamo, J., Vasankari, T., Kannus, P., Heinonen, A., Kujala, U. M., Mattila, V. M. & Parkkari, J. 2018. Acute injuries in Finnish junior floorball league players. J Sci Med Sport, 21, 268-273.

Pasanen, K., Parkkari, J., Pasanen, M., Hiilloskorpi, H., Makinen, T., Jarvinen, M. & Kannus, P. 2008. Neuromuscular training and the risk of leg injuries in female floorball players: cluster randomised controlled study. BMJ, 337, a295.

Ponkilainen, V. T., Mantymaki, H., Huttunen, T. T. & Mattila, V. M. 2021. Decreasing Incidence of Lumbar Discectomy Surgery in Finland in 1997-2018. Spine (Phila Pa 1976), 46, 383-390.

Poulsen, E., Goncalves, G. H., Bricca, A., Roos, E. M., Thorlund, J. B. & Juhl, C. B. 2019. Knee osteoarthritis risk is increased 4-6 fold after knee injury - a systematic review and meta-analysis. Br J Sports Med, 53, 1454-1463.

Ristolainen, L., Toivo, K., Parkkari, J., Kokko, S., Alanko, L., Heinonen, O. J., Korpelainen, R., Savonen, K., Selanne, H., Vasankari, T., Kannas, L., Villberg, J. & Kujala, U. M. 2019. Acute and overuse injuries among sports club members and non-members: the Finnish Health Promoting Sports Club (FHPSC) study. BMC Musculoskelet Disord, 20, 32.

Rognmo, O., Moholdt, T., Bakken, H., Hole, T., Molstad, P., Myhr, N. E., GRimsmo, J. & Wisloff, U. 2012. Cardiovascular risk of high- versus moderate-intensity aerobic exercise in coronary heart disease patients. Circulation, 126, 1436-40.

Sihvonen, R., Paavola, M., Malmivaara, A., Itala, A., Joukainen, A., Nurmi, H., Kalske, J., Jarvinen, T. L. & Finnish Degenerative Meniscal Lesion Study, G. 2013. Arthroscopic partial meniscectomy versus sham surgery for a degenerative meniscal tear. N Engl J Med, 369, 2515-24.

Siscovick, D. S., Weiss, N. S., Fletcher, R. H. & Lasky, T. 1984. The incidence of primary cardiac arrest during vigorous exercise. N Engl J Med, 311, 874-7.

Taylor, R. S., Dalal, H. M. & Mcdonagh, S. T. J. 2022. The role of cardiac rehabilitation in improving cardiovascular outcomes. Nat Rev Cardiol, 19, 180-194.

Tuomilehto, J., Lindstrom, J., Eriksson, J. G., Valle, T. T., Hamalainen, H., Ilanne-Parikka, P., Keinanen-Kiukaanniemi, S., Laakso, M., Louheranta, A., Rastas, M., Salminen, V. & Uusitupa, M. 2001. Prevention of type 2 diabetes mellitus by changes in lifestyle among subjects with impaired glucose tolerance. N Engl J Med, 344, 1343-50.

Tuominen, M., Hanninen, T., Parkkari, J., Stuart, M. J., Luoto, T., Kannus, P. & Aubry, M. 2017. Concussion in the international ice hockey World Championships and Olympic Winter Games between 2006 and 2015. Br J Sports Med, 51, 244-252.

Tuominen, M., Stuart, M. J., Aubry, M., Kannus, P. & Parkkari, J. 2015. Injuries in men's international ice hockey: a 7-year study of the International Ice Hockey Federation Adult World Championship Tournaments and Olympic Winter Games. Br J Sports Med, 49, 30-6.

Tuominen, M., Stuart, M. J., Aubry, M., Kannus, P., Tokola, K. & Parkkari, J. 2016. Injuries in women's international ice hockey: an 8-year study of the World Championship tournaments and Olympic Winter Games. Br J Sports Med, 50, 1406-1412.

Uusi-Rasi, K., Karinkanta, S., Kannus, P., Tokola, K. & Sievanen, H. 2020. Does long-term recreational gymnastics prevent injurious falls in older women? A prospective 20-year follow-up. BMC Geriatr, 20, 37.

Vasankari, V., Halonen, J., Vasankari, T., Anttila, V., Airaksinen, J., Sievanen, H. & Hartikainen, J. 2021. Physical activity and sedentary behaviour in secondary prevention of coronary artery disease: A review. Am J Prev Cardiol, 5, 100146.

Warburton, D. E., Nicol, C. W. & Bredin, S. S. 2006. Health benefits of physical activity: the evidence. CMAJ, 174, 801-9.

Way, K. L., Vidal-Almela, S., Moholdt, T., Currie, K. D., Aksetoy, I. A., Boidin, M., Cornelissen, V. A., Joa, K. L., Keech, A., Jayo-Montoya, J. A., Taylor, J. L., Fouriner, K. & Reed, J. L. 2021. Sex Differences in Cardiometabolic Health Indicators after HIIT in Patients with Coronary Artery Disease. Med Sci Sports Exerc, 53, 1345-1355.

Wheatley, C. M., Snyder, E. M., Johnson, B. D. & Olson, T. P. 2014. Sex differences in cardiovascular function during submaximal exercise in humans. Springerplus, 3, 445.

Whittaker, J. L., Toomey, C. M., Nettel-Aguirre, A., Jaremko, J. L., Doyle-Baker, P. K., Woodhouse, L. J. & Emery, C. A. 2019. Health-related Outcomes after a Youth Sport-related Knee Injury. Med Sci Sports Exerc, 51, 255-263.

Witvrouwen, I., Van Craenenbroeck, E. M., Abreu, A., Moholdt, T. & Krankel, N. 2019. Exercise training in women with cardiovascular disease: Differential response and barriers - review and perspective. Eur J Prev Cardiol, 2047487319838221.

 

Artikkeli on julkaistu ensimmäisen kerran Liikunta & Tiede -lehden numerossa 4/2022 ja se on luettavissa myös pdf-muodossa.