Miten tukea valmentajia ja muita toimijoita huippu-urheilussa?
Tehokas organisaatiokulttuuri, työntekijät huomioivat johtajat sekä laadukas sosiaalinen tuki suojelevat ja edistävät huippu-urheiluvalmentajien ja muiden huippu-urheilutoimijoiden hyvinvointia ja mielenterveyttä. Äkillinen työkuorman kasvu, kilpailujen jälkeinen tyhjyyden tunne sekä eristyneisyyden tunne puolestaan ovat riskitekijöitä, jotka heikentävät valmentajien ja muiden toimijoiden hyvinvointia ja mielenterveyttä.
Hill tutkimusryhmineen haastatteli yksittäin tai ryhmissä 11:tä huippu-urheilun parissa työskentelevää lajivalmentajaa tai muuta toimijaa, kuten fysiikkavalmentajaa, ravintovalmentajaa, fysioterapeuttia, analyytikkoa ja urheilupsykologia. Tutkimuksessa selvitettiin huippu-urheiluvalmentajien ja muiden huippu-urheilutoimijoiden hyvinvointia ja mielenterveyttä edistäviä ja alentavia tekijöitä.
Tehokas organisaatiokulttuuri, joka piti sisällään selkeän vision, yhteenkuuluvuuden tunteen sekä yhtä aikaa haastavan ja kannustavan ympäristön, koettiin hyvinvointia ja mielenterveyttä ylläpitäväksi ja edistäväksi. Johtajat, jotka loivat hyvän työympäristön yhteisen vision, selkeiden odotusten, helposti lähestyttävän ja joustavan johtajuustyylin sekä työntekijöiden arvostamisen ja osallistamisen kautta, tukivat toimijoiden hyvinvointia ja mielenterveyttä. Tärkeäksi koettiin lisäksi virallinen sosiaalinen tuki, kuten mentorit, vertaiset ja esimiehet. Yhtä lailla merkittävä oli esimerkiksi perheen ja ystävien antama epävirallinen sosiaalinen tuki.
Urheilijoiden kanssa työskentelyä pidettiin työläänä, mutta työtaakkaa odotettuna ja hallittavana. Aika ajoin työkuorman nähtiin kuitenkin lisääntyvän merkittävästi akuuttien vaatimusten, resurssien kohdentamisen, uusien kokemattomien työntekijöiden, jatkuvasti tavoitettavissa olemisen sekä isojen tapahtumien ja kilpailuiden johdosta. Etenkin akuutti työtaakan kasvu heikensi heidän hyvinvointiaan ja mielenterveyttään, jolloin lisäresursseille ja -tuelle olisi ollut tarvetta.
Myös paluuta arkeen ison kilpailun, kuten olympialaisten, jälkeen pidettiin vaikeana ja hyvinvointia ja mielenterveyttä heikentävänä. Haastateltavat kuvailivat esimerkiksi tarkoituksen ja innostuksen puuttuvan arjestaan palattuaan töihin. Psykologiselle tuelle olisi siis tarvetta kilpailuiden jälkeen. Lisäksi uudet tai yksinään toimivat työntekijät, kokivat vähäisen ammatillisen keskustelun, kollegoiden välisen sosiaalisen kanssakäymisen niukkuuden ja henkilökohtaisista huolista keskustelun puutteen heikentävän hyvinvointiaan ja mielenterveyttään.
Tutkijoiden mukaan olisi siis hyvä ottaa systeeminen lähestymistapa huippu-urheiluvalmentajien ja muiden huippu-urheilutoimijoiden hyvinvoinnin ja mielenterveyden tueksi. Toiminnassa olisi tunnistettava yksilötaso (toimijoiden taitojen kehittäminen), mikrotaso (sosiaaliset verkostot) ja organisaatiotaso (visio ja arvot).
Hanna-Mari Toivonen
LÄHDE
Hill, D. M., Brown, G., Lambert, T.-L., Mackintosh, K., Knight, C., & Gorczynski, P. (2021). Factors perceived to affect the wellbeing and mental health of coaches and practitioners working within elite sport. Sport, Exercise, and Performance Psychology. DOI: 10.1037/spy0000263.
Kirjoitus on julkaistu alun perin Liikunta & Tiede -lehdessä 3/2021.