Mitalien molemmat puolet
Suomalaisurheilijat saavuttivat vuonna 2018 arvokilpailuissa Urheilumuseon mukaan 366 mitalia 50 eri urheilumuodossa. Komea määrä, mitali vuoden jokaiselle päivälle, yksi kaupan päällekin. Voiko sanoa alikersantti Hietasen innoittamana ”Taas Suomen karhu elämöi, se nost kämmentäns ja löi"?
Voi ja ei. Mitalikertymä kertoo sekä suomalaisen urheiluelämän laajuudesta että mitalimahdollisuuksien kaventumisesta useissa totutuissa menestyslajeissa. Suomen Urheilumuseon Vesa Tikanderin laatimassa luettelossa ovat mukana aikuisten arvokisamitalit OKM:n toiminta-avustusta vuonna 2018 saaneiden lajiliittojen alaisissa lajeissa sekä VAU:n (Suomen Vammaisurheilu ja Liikunta) kilpalajeissa. Nuorten saavutukset ja veteraanisarjojen mitalit eivät sisälly tilastoon.
Mitaleita kertyi eniten ammunnassa, peräti 67, kun mukaan lasketaan metsästysammunta. Erityisen menestyksekkäitä olivat siluettiampujat, jotka saavuttivat yhteensä 31 mitalia Sipoossa pidetyissä EM-kisoissa. Menikö ohi? Niin minultakin. Hyvin menestyivät myös mustaruutiaseilla kilpailleet ja kasa-ampujat. Kolmen kärkeen nousivat mitalitavoittelussa myös kahvakuulaurheilu (29) ja voimanosto (19).
Ai mitä se siluettiammunta on? Meksikossa 1900-luvun alussa kehitellyssä lajissa ammutaan metallisia eläinkuvioisia tauluja neljältä eri matkalta. Asearsenaali ulottuu ilmapistooleista metsästyskivääreihin.
Olympialajien mitaleita kertyi viime vuonna 14. Suurimman huomion mitalisteista saavutti 50 kilometrin olympiavoittaja Iivo Niskanen. Olympialajien menestyjiä olivat myös hopean ja kaksi pronssia saavuttanut hiihtäjä Krista Pärmäkoski, pronssille yltänyt lumilautailija Enni Rukajärvi, painin MM- ja EM-kultaa voittanut Petra Olli ja pikaluistelussa MM-hopeaa saanut Mika Poutala. Nyrkkeilijät Mira Potkonen ja Elina Gustafson voittivat EM-kultaa. Painonnostajat Anni Vuohijoki ja Meri Ilmarinen ylsivät EM-pronssille, samoin painija Elias Kuosmanen. Naisten jääkiekkojoukkue sai olympiapronssia.
Vammaisurheilijoista menestyksekkäimpiä olivat kaksi EM-kultaa voittanut Leo-Pekka Tähti ja paralympialaisten lumilautailussa kultaa ja pronssia saavuttanut Matti Suur-Hamari. Huomattavaa on, että yleisurheilussa kaikki EM-mitalit tulivat vammaisurheilussa.
Maailmanlaajuisesti ylivoimaisesti näkyvin suomalaisurheilija oli Formula 1 -sarjassa kolmanneksi sijoittunut Kimi Räikkönen. Veteraanikuljettajasta riitti jutunjuurta kilpailuissa ja tallispekulaatioissa. Suomessa julkisuutta toi Kari Hotakaisen Räikkös-kirja, jonka myynti lähestyy 200 000 kappaleen rajaa.
Olympialajien menestystä tuijottamalla olisi helppo sanoa, että suurin osa mitaleista on väärin voitettu. Mitä tilasto kertoo suomalaisesta urheilusta? Ainakin sen, että meillä on laaja ja intohimoinen urheilun harrastajakunta. Ja tässä on syytä puhua harrastajista, jotka uhraavat vapaa-aikansa ja varansa voidakseen harrastaa lajiaan. Mitalit lämmittävät, mutta eivät tuo harrastajilleen yleensä rahtustakaan mammonaa.
Mitalikertymän perusteella suomalaisurheilijat voivat odottaa menestystä vähemmän kilpailuissa yksilölajeissa ja niiden joukkuekilpailuissa. Palloilulajeissa mitalisaumoja on amerikkalaisessa jalkapallossa, jääkiekossa, jääpallossa, ringetessä ja salibandyssä. Joukkueurheilussa muodostelmaluistelu ja joukkuevoimistelu ovat myös tuoneet mitaleita Suomeen.
Urheilumuseon kokoamista tiedoista löytyy huippusuorituksia, jotka eivät ole saaneet juurikaan huomiota. Jaak Vainomaan ja Tiina Tulikallion MM-hopeaa ja EM-kultaa tanssiurheilun 10-tanssissa voi pitää kovana suorituksena, kuten myös Satu Mykkäsen EM-kultaa ja MM-pronssia thainyrkkeilyssä. Moottoripyöräilyn sivuvaunuluokassa Pekka Päivärinta saavutti jo viidennen MM-hopeansa. Uralla on tullut myös viisi MM-kultaa ja yksi pronssi.
Tilastoja voi lukea myös niin, että menestystä haetaan niistä lajeista, joista sitä saattaa irrota. Vaurastuneessa Suomessa on vara harrastaa laajalla skaalalla. Suomen maine ei mahdollisista menestyksistä suuresti kasva, mutta ei kärsikään. Olympialajeissa ei ole vuoden 2018 menestyksen perusteella jättipotteja odotettavissa Tokiosta 2020 tai Pekingistä 2022. Tokion näkymät synkkenevät entisestään, jos nyrkkeily lentää olympiakehästä Kansainvälisen nyrkkeilyliiton korruptiovyyhden vuoksi.
Kirjoittaja: erikoistutkija Jouko Kokkonen, LTS
Aihepiiristä lisää:
Kuva: Suomen ampumaurheiluliitto/Siluettiammuntajaosto