Mies-, nais- vai sekakuoro – kenen ääni kuuluu urheilun päätöksenteossa?

Tehdään enemmän, tehdään paremmin -tilaisuuden järjestivät Naisjärjestöjen Keskusliitto, Tasa-arvoteoilla vaikuttavuutta -hanke, Helsingin kaupunki ja Yle Urheilu. Mukana keskustelussa oli vaikuttava joukko poliitikkoja, liikunta- ja urheilualan ammattilaisia ja asiantuntijoita. 

Euroopan olympiakomiteoiden EU-toimiston varajohtaja Heidi Pekkola esitteli tilastoja sukupuolten välisestä jakautumisesta urheilun kansainvälisissä organisaatioissa. Eurooppalaisessa vertailussa Suomi näyttäytyy hyvänä esimerkkinä urheilun tasa-arvon edistämisestä. 

Paralympiakomitean pääsihteeri Riikka Juntunen haastoi näkemystä. Hän muistutti, että tasa-arvon toteutuminen urheilussa vaatii edelleen työtä myös Suomessa. Vaikka kansainvälisessä vertailussa Suomessa asiat ovat suhteellisen hyvin, ei se tarkoita, että siihen pitäisi tyytyä. Juntunen painotti, että puutteet tulee huomata ja aktiivisesti toimia niiden korjaamiseksi. Paralympiakomitean pääsihteerinä Juntunen tietää, mistä puhuu. Soveltavan liikunnan ja vammaisurheilun piirissä taistellaan jatkuvasti niin tasa-arvon kuin yhdenvertaisuudenkin toteutumisesta.  

Tasa-arvo on muutakin kuin naisasiakysymys 

Vähemmistöjen ja haavoittuvassa asemassa olevien aseman edistäminen ja puolustaminen on jatkuvaa työtä. Valitettavasti on olemassa esimerkkejä siitä, miten ihmisoikeuksien ja tasa-arvon edistämisessä voidaan ottaa takapakkia. Tästä syystä haavoittuvassa asemassa olevien oikeuksia on pyritty turvaamaan erilaisin kansallisin ja kansainvälisin asetuksin, esimerkiksi YK:n naisten oikeuksien sopimuksella ja vammaisten henkilöiden oikeuksia koskevalla yleissopimuksella (CRPD). Kansainväliset sopimukset toteutuvat vasta konkreettisten toimenpiteiden ja jatkuvan arvioinnin myötä. Usein tarvitaan myös positiivista erityiskohtelua. 

Pari vuotta sitten Olympiakomitean koordinoiman LiikunNaiset -verkoston tapaamisessa eurooppalaisten urheilujärjestöjen ENGSO:n kunniapuheenjohtaja Birgitta Kervinen totesi, ettei tasa-arvo ole vain naisasiakysymys. Hän totesi myös, että niin kauan, kuin tasa-arvosta keskustellaan vain marginaalissa olevien kesken, voidaan olla varmoja, ettei tasa-arvo toteudu.  

Kervisen toteamus pitää sisällään hyvän huomion kolikon kääntöpuolesta: tasa-arvo ei kosketa vain naisia. Samasta muistutti nyt Riikka Juntunen. Tosiasiallinen tasa-arvo koskettaa kaikkia sukupuolia. Tehdään enemmän, tehdään paremmin -tapahtuman puhujissa tämä oli huomioitu. Konkreettisista tasa-arvotoimenpiteitä oli esittelemässä eri sukupuolten ja lajien edustajia, esimerkiksi Suomen Voimisteluliiton ja Suomen Jääkiekkoliiton puheenjohtajat Kaisa Vilkkula ja Harri Nummela.  

Vastuu on yhteinen 

Tasa-arvotyö vaatii yhteistä tahtotilaa, sitoutumista ja toimenpiteitä kaikilla sektoreilla, ruohonjuuritasolta kattojärjestöihin. Myös medialla on suuri rooli urheilun tasa-arvon edistämisessä. Yle Urheilu on tehnyt näkyvää työtä naisurheilun uutisoinnin edistämisessä. Tasa-arvoa on edistetty myös omassa organisaatiossa: Yle Urheilun johtoryhmässä sukupuolijakauma on puolet naisia ja puolet miehiä. 

Naisten urheilun medianäkyvyydessä otettiin myös iso askel kohti tasa-arvoa helmikuun alussa, kun Liikenne- ja viestintäministeriö lisäsi naisten ottelut yhteiskunnallisesti merkittävien tapahtumien televisiointilistaan (LVM 11.2.21). Listalta jäi kuitenkin puuttumaan paraurheilu. 

Nyt olisi korkea-aika laittaa iso vaihde päälle 

Suomen Olympiakomitean varapuheenjohtaja Susanna Rahkamo kuvasi tasa-arvon prosesseja hitaiksi. Vaikka edistymistä on tapahtunut, tapahtuvat muutokset liian hitaasti. Olisiko 2020-luvulla mahdollisuus laittaa isompi vaihde päälle ja ottaa tasa-arvossa ja yhdenvertaisuudessa harppauksia eteenpäin? Tasa-arvon ja yhdenvertaisuuden näkemyksiä olisi aika levittää myös laajemmalle erilaisiin ihmisryhmiin. Helsingin kaupungin apulaispormestari Nasima Razmyar puolestaan esitteli Helsingin kaupungin strategiaa ja totesi, että keskeinen tavoite on, että sukupuolen moninaisuuden huomioimisesta tulisi kaupungin palveluissa arkipäivää. Tämä on tärkeä tavoite, josta tulisi ottaa mallia myös urheilussa.  

On korkea aika, että urheilussa kehitetään mahdollisuuksien tasa-arvoa ja otetaan toimintaan mukaan moninaisempi joukko. Naisten lisäksi urheilun päätöksentekopaikoilla puuttuvat henkilöt, joilla on toimintarajoite, jotka edustavat seksuaali- tai sukupuolivähemmistöjä tai kuuluvat Suomessa etniseen vähemmistöön. Puhumattakaan siitä, että johtoasemassa olisi henkilö, joka kuuluisi useampaan vähemmistöryhmään yhtä aikaa. 

Urheilua koskevassa keskustelussa ja päätöksenteossa tulisi kuulua koko yhteiskunnan kirjon ääni: moninainen äänimaailma, joka vastaa yhteiskunnan todellisuutta. Voisiko Suomi toimia eurooppalaisena mallimaana lähitulevaisuudessa tasa-arvoasioiden lisäksi myös yhdenvertaisuuden toteutumisessa? 

Keskustelutilaisuuden nimen mukaisesti tämä tavoite vaatii toteutuakseen sen, että työskentelemme asian eteen yhdessä ja vielä enemmän. 

Vilja Sipilä 
liikuntatieteiden erityisasiantuntija 
Liikuntatieteellinen Seura 

Tehdään yhdessä, tehdään enemmän -keskustelutilaisuuden tallenteen voit katsoa täällä.