Liikuntatieteen päivät 2021 – kestävää liikunnan tulevaisuutta rakentamassa

Liikunta- ja urheiluala näyttää helposti pieneltä kuplalta niin sen sisäpiiriläisille kuin ulkopuolisillekin. Ala ei kuitenkaan ole muusta maailmasta irrallinen saareke. Globaalit megatrendit vaikuttavat liikuntaan ja urheiluun, ja liikunta ja urheilu osaltaan ovat mukana niitä luomassa ja ylläpitämässä.

Aikamme kuuma yhteiskunnallista vastuullisuutta kuvaava kirjainyhdistelmä on ESG. Näillä kirjaimilla viitataan sanoihin environmental, social ja governmental responsibility. Ympäristöön, sosiaalisuuteen ja politiikkaan sekä hallintoon liittyvä vastuullisuutta vaaditaan kaikilla toimialoilla. Myös liikunnan ja urheilun saralla on pohdittava vastuullisuutta kaikista näistä näkökulmista. Tänä vuonna Liikuntatieteen päivien ohjelma tarjosi sisältöä kaikkiin ESG:n teemoihin.

Salaattia ja kananmunia lautasella. Kuva: Riitta-Ilona Pummi-Kuusela.

Ympäristökriisi pakottaa pohtimaan liikkumistapoja, -ympäristöjä ja eettistä ruokavaliota

Liikunnan ja urheilun ympäristövaikutuksia voidaan tutkia ja arvioida useista eri näkökulmista. Geoinformatiikan professori Tuuli Toivosen pääluento esitteli mobiililaitteiden tuottaman, liikkumista käsittelevän massadatan (big data) mahdollisuuksia ja rajoituksia liikuntatutkimuksessa. Matkapuhelindata antaa tietoa suuresta osasta väestöstä, sillä lähes me kaikki liikumme älypuhelin taskussa ja kirjaamme liikuntasuorituksiamme applikaatioihin.

Massadataa voidaan hyödyntää kaupunkisuunnittelun apuna. Data kertoo, missä liikumme, mitä kulkuvälineitä käytämme ja millaisia reittejä suosimme. Aineiston hyödyntämisessä on kuitenkin rajoituksensa: se ei edusta koko väestöä. Ne, joilla ei ole laitteita tai sovelluksia käytössään, jäävät katveeseen. Kaupunkiympäristöt ja liikuntamahdollisuudet tulee silti suunnitella kaikille yhdenvertaisesti, saavutettavasti ja esteettömästi.

Viimeistään Pariisin ilmastosopimus ja YK:n agenda 2030 ovat nostaneet ympäristökriisin ja kestävien elämäntapojen vaikutukset julkiseen keskusteluun. Ruokakulttuurin professori Johanna Mäkelän mukaan keskustelu koskettaa jokaista kuluttajaa, liikkujaa ja syöjää. Siitä, mikä on toivottava ruokavalio, on tullut päivänpolitiikan polttava kysymys.

Ruoka on yksi kulutuksen osa-alue, jonka kautta voidaan pyrkiä kohti parempaa maailmaa ja kestävää tulevaisuutta. Ruoan ja ravitsemuksen kehystäminen vastuullisuuteen tuo arkeemme konkreettisesti kysymyksen siitä, minkälaisessa maailmassa haluamme elää. Ratkaisuja ei kuitenkaan tehdä vain ihmisten kotikeittiöissä, vaan olennaista on ymmärtää myös tuotannon, jalostuksen ja kaupan näkökulmat.

Ekologisen ruokavalion lähtökohtana pidetään YK:n kestävän kehityksen tavoitteita, joista monet liittyvät ravitsemukseen. Ravitsemustieteen professori Mikael Fogelholm pitää tärkeänä sitä, että suurin osa suomalaisista siirtyisi pois lihapainotteisesta ruokavaliosta käyttämään edes jonkin verran enemmän kasvikunnan tuotteita.

Urheilijoilla energian ja energiaravintoaineiden tarve kasvaa liikuntaa harrastamattomaan väestöön verrattuna, mutta eri urheilulajien välillä on eroja. Suuri energiansaanti johtaa käytännössä aina myös suurempiin ruoan ympäristöpäästöihin. Fogelholm kertoi puheenvuorossaan, miten ruokavalion oikealla koostumuksella voidaan kuitenkin kutistaa hiilijalanjälkeä. Keskeinen tekijä ruokavalion hiilijalanjäljen pienentämisessä on proteiinilähteen painottuminen nykyistä enemmän kasvikuntaan.

Vegaaniruokavalion hiilijalanjälki on pieni, mutta sen laajamittainen tavoittelu tuntuu olevan liian haastavaa. Urheilijalle vegaaniruokavalio Fogelholmin mukaan sopii, mutta sen koostaminen ravitsemuksellisesti ja urheilun kannalta riittäväksi edellyttää tietoa.

Lapsia uima-altaassa liukulautojen kanssa. Kuva: Antero Aaltonen.

Sosiaalinen vastuu yhdenvertaisesta liikuntakulttuurista on yhteinen

Liikunnan sosiaalista vastuuta pohdittiin Liikuntatieteen päivien Eriarvoisuudesta yhdenvertaisuuteen -teemasessiossa. Liikuntatieteen tohtori Kati Kauravaara herätteli webinaarin kuulijoita eriarvoisuuden esiintymisestä suomalaisessa liikuntakulttuurissa. Liikunnan harrastaminen on usein sallittua vain kulttuurisesti hyväksyttyjä normeja edustaville sisäpiiriläisille. Sisäpiiriin kuuluvat ovat monesti sokeita kulttuurisille käytännöille, eivätkä tunnista omaa etuoikeutettua sosiaalista liikkumatilaansa.

Kauravaaran mukaan ihmisiä katsotaan helposti siiloutuneesti tietyn ryhmän edustajina eikä yksilöinä. Samalla vähemmistöjen edustajilta puuttuu usein toimijuus liikunnan kentillä.  Liikunnan sisäpiiriläiset näkevät tämän vuoksi vähemmistöjen edustajat usein toimintojen kohteena. Tästä hyvä esimerkki on maahanmuuttajataustaisille henkilöille suunnattu, kotoutumiseen tähtäävä liikuntakurssi. Auttaako liikuntakurssi lopulta kiinnittymään yhteiskuntaan, jos kyseessä on erillinen ja määräaikainen ryhmätoiminta, josta vastuussa on kantaväestön edustaja?

Kauravaaran, valtiotieteiden maisteri Hanna Huumosen ja väitöskirjatutkija Kaisa-Riitta Ahon pitämien alustusten jälkeen käytiin paneelikeskustelu, jossa olivat lisäksi mukana väitöskirjatutkija Eva Rönkkö ja ulkoministeriön yhdenvertaisuuden neuvonantaja Mina Mojtahedi. Keskustelussa tuotiin esiin konkreettisia työkaluja, joilla liikunnan intersektionaalisuutta pystyy hahmottamaan.

Yksi työkalu on Kati Kauravaaran ja Eva Rönkön Eriarvoisuuden kasvot urheilussa -julkaisussa (2020, s. 257, löydät julkaisun verkkoversion täältä) esittelemä liikunnan intersektionaalisuuden kiekko. Kiekko kuvaa osallisuuden toteutumisen mahdollisuuksia ja esteitä. Sisäkehän ominaisuudet lisäävät yksilön mahdollisuuksia osallistua. Mitä enemmän yksilöllä on ominaisuuksia kiekon ulkokehältä, sitä vaikeampaa osallistuminen on. Kiekkoa on helppo soveltaa ja muokata myös muuhunkin kuin liikunnan osallistumismahdollisuuksiin.

Lapsi ajamassa pyörällä. Kuva: Antero Aaltonen.

Vastuullisuuden pohja piilee järjestelmissä, hallinnossa ja politiikassa

Poliittinen ja hallinnollinen vastuullisuus tulivat esiin useissa teemasessioissa sekä pääpuheenvuoroissa. Emeritusprofessori Wladimir Andreff puhui korruptiosta urheilussa. Liikuntaetiikan professori Mike McNamee puolestaan käsitteli puheenvuorossaan urheilijan oikeuksia ja valtaa. Puheenvuoroja yhdisti pohdinta siitä, millaisia moraalisia toimijoita urheilun kansainväliset järjestöt ovat, ja mikä niiden mahdollisuus ja asema on urheilukulttuurin määrittäjinä sekä eettisen urheilun edistäjinä.

Myös Elite Athlete’s Status and Rights sekä Liikunnan rahoitus -teemasessioissa pureuduttiin hallintoon ja politiikkaan. Suomen Urheiluliiton puheenjohtaja Sami Itani painotti puheenvuorossaan arvojohtamista ja läpinäkyvyyttä. Itani totesi, että urheilujärjestöjen on otettava vastuu toiminnastaan ja tulevaisuudesta.

Kommentti linkittyy samalla keskusteluun urheilun ja liikunnan taloudesta. Lähitulevaisuudessa liikunnan julkinen rahoitus vähenee, joten liikunta-alan järjestöjen ja toimijoiden on otettava siitä itse enemmän vastuuta. Ei voida enää olettaa rahoituksen kasvavan ja olevan taattu aiempaan tapaan, mikä on turvannut toiminnan tähän asti. Tiukentuvan talouskurin ajassa ne urheilujärjestöt ja -seurat, jotka panostavat vastuullisuuteen ja joiden arvoperusta on selkeä, selviävät voittajina.

Itanin puheenvuoro ja vastuullisuuden korostaminen sai kiitosta:

“Tervehdin ilolla, kun Sami Itani sanoo, että urheilu on enemmän kuin urheilua. Sellaisen näkemyksen toivoisin yleistyvän entisestään”, totesi liikuntasosiologian professori Hannu Itkonen.

Pyöräilijöitä ja kävelijöitä Töölönlahden rannalla Helsingissä. Kuva: Antero Aaltonen.

Mitä pitäisi tutkia ‒ ja mitä ovat vastuulliset liikuntateot?

Vastuullisuutta ja eettisiä valintoja voidaan pohtia sen kautta, mitä meidän pitäisi tehdä. Tämän kysymyksen äärellä Liikuntatieteen päivillä käytiin paneelikeskustelu tulevaisuuden tutkimuksesta ja vastuullisista liikuntateoista. Keskusteluun osallistuivat Kuluttajatutkimuskeskuksen professori Mika Pantzar, dosentti, FT, yliopistonlehtori Riikka Turtiainen, väitöskirjatutkija Eva Rönkkö ja professori Hannu Itkonen. Ajankohtaisina tutkimusaiheina puhuttivat muun muassa eläinten ja ihmisten suhde ja liikunta, liikuntatutkimuksen organisaatiovetoisuus, käsitykset toiseudesta liikunnassa ja urheilussa sekä urheilijoiden valta ja vastuu.

Mika Pantzarin mukaan vastuullisen liikunnan määrittely on haastavaa, sillä eri lajit ovat erilaisia. Vastuullisuus huippu-urheilussa on eri asia kuin kuntourheilussa tai omaehtoisessa liikunnassa. Tästä syystä Pantzarin mielestä on oikeastaan hassu ajatus, että Olympiakomitea koordinoi kaikkia eri liikunnan muotoja. Pantzar esitti, että voisi olla jopa parempi, että isoissa lajiliitoissa ja rahoituksenkin näkökulmasta kuntourheilu ja huippu-urheilu erotettaisiin toisistaan. Voisiko jatkossa olla niin, että esimerkiksi sosiaali- ja terveysministeriö rahoittaa kuntourheilua ja työ- ja elinkeinoministeriö rahoittaisi viihdeteollisuutta, mitä huippu-urheilu tietyllä tavalla on? Samoin eri liikunnan ja liikkumisen muodoilta on vaadittava myös erilaisia vastuutekoja.

Myös vähemmistöjen liikunnan ja liikkumisen edistämisen osalta on Eva Rönkön mukaan ongelmallista, jos urheilu- ja liikuntakentän organisoituminen tiivistyy vain Olympiakomiteaan. Miten varmistamme tällaisessa skenaariossa sen, että marginaalien näkökulma, toiveet ja tarpeet tulevat myös huomioiduksi? Marginaaliryhmien tutkimus ja tuntemus on tärkeää yhdenvertaisuuden edistämisen kannalta. Se myös auttaa ymmärtämään syvällisemmin valtaväestön ihmisten asenteita ja ajatuksia liikunnasta. Sosiaalisen vastuun toteutuminen on haastavaa, jos liikuntaa ja liikkujia niputetaan liiaksi yhteen tai keskitytään vain valtavirran tarkasteluun.

Nykypäivän huippu-urheilija elää ympäristössä, jossa julkisuus on merkittävä osa ammattia. Julkisuudessa urheilija-aktivistit nostavat esiin yhteiskunnallisia ja urheilun sisäisiä epäkohtia. He voivat olla rohkeita roolimalleja ja esimerkkejä ihmisille, jotka ovat kokeneet toiseuttamista, muistutti Riikka Turtiainen. Esimerkiksi sosiaalisessa mediassa vastuullisuutta puoltavat puheenvuorot voivat levitä nopeasti ja olla osaltaan vaikuttavamassa arvojen ja asenteiden muodostumiseen. Mielipiteenmuodostajana urheilijalla on samalla valtava potentiaali edistää vastuullisuutta, mutta myös vastuu sanomisistaan. On hyvä myös huomioida, että urheilijat tarvitsevat tukea julkisuuden paineissa.

Lopuksi: mitä on vastuullinen liikunta, jota edistämme?

Mitä meidän siis pitäisi tehdä? Ainakin vastuullisuutta olisi ymmärrettävä sekä laajoina rakenteellisina, normatiivisina, infrastruktuurisina ja kulttuurisina kokonaisuuksina että mikrotasolla esimerkiksi laji-, liikuntamuoto- tai liikkujaryhmäkohtaisesti.

Panelistien puheenvuoroissa korostui ajatus siitä, että liikuntatutkimuksessa olisi lisättävä perustutkimuksen ja soveltavan tutkimuksen vuoropuhelua. Tämä auttaisi tekemään uusia avauksia monelta osin monoliittiseen tutkimukseen.

Liikuntatieteellisen Seuran uusi puheenjohtajapari Arto Hautala ja Riikka Juntunen juonsivat Liikuntatieteen päivät 2021. Kuva: Salla Karjalainen.

Tutustu Liikuntatieteen päivien 2021 sisältöihin

Katso luentotallenteita Liikuntatieteellisen Seuran YouTube-tililtä:

• Tuuli Toivosen pääluento
• Wladimir Andreffin pääluento
• Ruoka ja liikunta -teemasessio
• Eriarvoisuudesta yhdenvertaisuuteen -teemasessio
• Nuorten tutkijoiden tutkimuskilpailun finaali

Lue lisää Liikuntatieteen päivistä ja tutustu tapahtumassa esitettyihin luentomateriaaleihin tapahtumasivulla.

Kiitos kaikille Liikuntatieteen päiville osallistuneille hyvistä vastuullisuuskeskusteluista! Seuraavan kerran tapahtuma järjestetään vuonna 2023.

Vilja Sipilä
liikuntatieteiden erityisasiantuntija ja tapahtuman tuottaja
Liikuntatieteellinen Seura

Salla Karjalainen
tiedeviestijä
Liikuntatieteellinen Seura

Liikuntatieteen päivät 2021 oli osa Tutkitun tiedon teemavuotta, joka kokoaa yhteen tapahtumia ja tekoja, joiden avulla muodostuu monipuolinen kuva tutkitusta tiedosta ja sen roolista esimerkiksi yksilön hyvinvoinnin ja yhteiskunnan toiminnan kannalta. Tarkoituksena on myös tukea nyky-yhteiskunnan murroksien ja niiden ratkaisemisen ymmärtämistä. Tutustu Tutkitun tiedon teemavuoteen 2021.