Liikkuva joulu VII: Maltti on monesti valttia

Liikunnan edistäjille toivoisin lisätaitoa ymmärtää ihmisten erilaisia elämäntilanteita. Harva meistä on täysin tietämätön liikkumisen myönteisistä vaikutuksista. ”Ei paha ole kenkään ihminen, vaan toinen on heikompi toista”, runoili Eino Leino Hymyilevä Apollo -runossaan. Leinon loihtima sopii minusta hyvin myös liikunnan edistämiseen.

Hyvinvointialueiden päättäjien näkisin kernaasti malttavan antaa aikaa ja varoja ennaltaehkäisevään toimintaan. Elintapaohjauksen ja liikuntaneuvonnan tulokset eivät näy ihan samalla sekunnilla, mutta ne vaikuttavat taatusti sekä ihmisten elämänlaatuun että hyvinvointialueen talouteen.

Kaupunkisuunnittelijat ja kuntapoliitikot voisivat miettiä vielä enemmän ratkaisujaan liikkumisen ja hyvinvoinnin näkökulmista. Täydennysrakentaminen saattaa olla näytöltä katsottuna tehokasta, mutta se voi nakertaa pala palalta liikkumiseen kutsuvia ympäristöjä. Lähitienoot ovat erityisen tärkeitä pienten lasten ja ikäihmisten kannalta.

Hyvä joulupukki, olen huomannut, että paljon puhuttu viime aikoina varsinkin ravitsemussuosituksista. Samalla on unohdettu suositusten olevan sittenkin suosituksia. Niiden noudattaminen on ihmisen oma valinta.

Vaan voisiko olla niin, että tutkimuksissa esimerkiksi usein käytetty ilmaus ”yltää liikuntasuositukseen” luo käsityksen niiden velvoittavuudesta. Me suomalaiset olemme sittenkin hyvin velvollisuudentuntoisia, mutta toisaalta aika uppiniskaisia – ”minuahan et tule neuvomaan”.

Eiffel-tornin juureltakin noustaan

Huippu-urheilun tilasta on riittänyt puhetta Pariisin kesän 2024 olympiakisoista lähtien. Erityisesti toivon, että kukaan ei joutuisi Seineen uimaan vasten tahtoaan.

Toivon myös, että olympiaurheilun merkityksen ymmärrys asettuisi paikoilleen. Suomi pärjää hyvin mitaleittakin, mutta onhan urheiluvoittoja mukava juhlia. Jos voittoja halutaan, niin siihen on etsittävä päivänvalon kestävät keinot. Helpolla menestys ei tule. Paavo Nurmi kiteytti menestyksensä salaisuuden kolmeen sanaan: ”työ, työ, työ”.

Sitäkin olen pohtinut, että liikkumisen, liikunnan ja urheilun kokonaisuus on kovin iso käsiteltäväksi yhtenä pakettina. Ehkä tontut voisivat miettiä, miten asiaa voisi lähestyä uudella tavalla. Joulupukki voisi sen jälkeen esittää, miten liikunnan valtakunnallisen tason toiminnan järjestää toisin.

Holttia sanomiseen

Urheilukielen viljelijöiltä odottaisin pientä rauhoittumista. Ei kaikki ole historiallista, eikä aina kirjoiteta historiaa. Urheiluhistoriaa ehkä, mutta ei yleensä sitäkään, kun joku NHL-kiekkoilija onnistuu tekemään maalin.

Vaan turha toiveeni taitaa olla tämä. Urheilukielen rikkaruohoja nousee koko ajan lisää. Samaan tahtiin taitaa yltää vain iltalehtien sääjournalismi.

Jos saisin, niin laittaisin pukinkonttiin myös synonyymeja. Nimittäin maailma tuntuu olevan varsinkin haasteita täynnä. Konsulttitykityksessä moinen on ymmärrettävää, kun tarkoitus ei ole välttämättä sanoa asiaa ihan tarkasti. Ymmärrän, että on hankalaa puhua ongelmista tai vaikeuksista. Pelätään jopa moisen voivan aiheuttaa probleemia. Kiperät kysymykset ja pulmat eivät kuitenkaan miedonnu muuttamalla haasteiksi.

Ja jos saan esittää oikein ison toiveen, niin kunnon talvea odotan. Olisi mukava päästä hiihtämään ihan kotinurkilla. En ole hirmuisen innostunut tekolumipätkistä, joilla hiihtely ei tuo luontoliikunnan tuntua. Vaan tässäkin tarvittaisiin ihmisten maailmanlaajuista järkiintymistä ja malttia kuluttamiseen. Taitaa olla liian iso toive.

 

Jouko Kokkonen
toimituspäällikkö

 

Lue myös aiemmat Liikkuva joulu -kirjoitukset

Liikkuva joulu VI: Liikunnallisten joululahjojen lyhyt historia: suksista salikortteihin

Liikkuva joulu V: Liike ei ole tärkein joululauluissa

Liikkuva joulu IV: Joulu se on huonokin joulu

Liikkuva joulu III: Joulu kruunaa vuoden

Liikkuva joulu II: Jollei jouluna ois lunta…

Liikkuva joulu?

 

Liikuntatieteellinen Seura toivottaa rentouttavaa joulua ja onnellista uutta vuotta 2025! Hiljennymme joulunviettoon. Asiakaspalvelumme on kiinni 21.12.2024–6.1.2025.