Liikkuva joulu II: Jollei jouluna ois lunta…
Joulu ja lumi kuuluvat yhteen. Näin olemme tottuneet ajattelemaan. Joulu tulee joka vuosi, lunta yhä harvemmin ainakin eteläisimmässä Suomessa. Ja jos lunta tulee, se ei ole sellaista kuin haluaisimme sen olevan.
Vuonna 2010 Helsingissäkin oli jouluna harvinaisen paljon lunta. Aattoa vasten satoi pienen hangen päälle paksu valkea matto. Aamulla piti lähteä kauppareissulle. Hain kellarista sukset ja lähdin pienen mutkan kautta kohti Kontulan ostoskeskusta, jonne pääsi hiihtäen. Sukset nostin Kontumarketin tuulikaappiin. Ystävällisiä ja hyväksyviä katseita sain. Ostokset repussa hissuttelin takaisin. Poikkeuksellisen luminen ja sujuva joulukeli Helsingissä.
Viime jouluna sain hiihdellä tekopitäjässäni Kiuruvedellä Sulkavanjärven jäälle tehdyillä laduilla. Keli oli aluksi hyvä, mutta huononi nopeasti. Suksi alkoi tökkimään, kun lumipyry täytti ladut kosteilla hiutaleilla. Ennestään hidas eteneminen muuttui taaperrukseksi. Epäonnistunut voitelu, ilman muuta. Mutta myös nopea kelinmuutos.
Siinä hiihdellessä tulivat mieleen lapsuuden ajan järvien ”kierät jiät”, joilla on mukava luistella. Peilikirkkaan jään läpi oli myös hauska seurata, miten kalat uivat matalassa vedessä. Isäukko neuvoi kolkkakalastusta: täräyttäkää kirveen hamaralla jäätä matalassa uivien kalojen kohdalla, niin kala pökertyy ja on napattavissa nopeasti tehdystä avannosta. Minulta jäivät saamatta.
Ajat ovat muuttuneet. Järvet jäätyvät yhä myöhemmin ja eri tavalla kuin aiemmin. Lauhojen ilmojen ja runsaiden lumisateiden vuoksi jää on rakenteeltaan heikkoa. Jääteitä ei voi tehdä vanhaan malliin. Edes pilkkikilpailuiden järjestäminen ei ole enää itsestäänselvyys.
Sata vuotta sitten Helsingin Töölönlahdella luisteltiin täyttä päätä marraskuussa. Ei joka vuosi, mutta useimpina vuosina. Jääkiekon SM-sarjaa pelattiin pitkään luonnonjäillä – luonnon armoilla, mutta tänä päivänä homma jäisi käytännössä haaveeksi Turussa ja Helsingissä.
Ilmastonmuutosta eivät kaikki ota tosissaan, vaikka syytä on. Ja nostalgia ja synkistyminen eivät auta. Liikkumisenkin on sopeuduttava ilmastonmuutokseen. Eikä vain sopeuduttava. Vaikka isoimmat ilmastopoliittiset asiat ratkaistaan muualla kuin liikunnassa tai urheilussa, niin liikunnan toimijoillakin ja jokaisella ihmisellä on vastuunsa. Kimppakyytejä kannattaa suosia, jalat eivät kulu kävelemällä ja polkien pääsee moneen paikkaan.
Voiko joulua viettää ilmastopoliittisen omantunnon kolkuttamatta? Voi. Suurempi merkitys on sillä, millä tekee uudenvuoden ja joulun välillä kuin joulun ja uudenvuoden välillä. Tämä koskee niin liikkumista kuin nautintoja.
Jouluun liittyy lukemattomia sanontoja. Vaan voisiko vielä sanoa: joka jouluna liikkuu, saattaa liikkua muulloinkin.
Blogitekstin kirjoittaja: toimituspäällikkö Jouko Kokkonen, LTS
Ps. Lue myös Liikkuva joulu -blogi vuodelta 2018.
Rentouttavaa joulunaikaa ja liikunnallista vuotta 2020!
