Kunniapuheenjohtaja Lauri Tarasti 80-vuotias: Urheiluoikeuden viestinviejä on kiitänyt monilla kentillä

Tarasti toimi Liikuntatieteellisen Seuran puheenjohtajana vuosina 1988‒1991. Ehdotuksen teki LTS:n hallituksen silloinen jäsen Risto Nieminen, joka tuolloin toimi Urheilumuseon johtajana. Sittemmin Niemisestä tuli Veikkauksen toimitusjohtaja ja Suomen Olympiakomitean puheenjohtaja.

‒ Olin kiinnostunut laajentamaan toimintaani urheilun ja liikunnan parissa. Enkä tässä erehtynyt LTS:ssä toimiessani. Otan edelleen osaa seuran toimintaan sen kunniapuheenjohtajana ja neuvottelukunnan jäsenenä, kertoo Tarasti.

Tarasti toimi LTS:n puheenjohtajavuosinaan vuonna 1983 perustetun ympäristöministeriön ensimmäisenä kansliapäällikkönä. Tarasti on säännöllisesti johtanut puhetta seuran kokouksissa. Kunniapuheenjohtaja hänestä tuli vuonna 2008. Yhdistysoikeuden tuntija vetää kokoukset rivakasti läpi. Nuija kopsahtaa nopeasti, joten puheenvuoropyynnöt on esitettävä ripeästi.

Kerran Tarasti joutui kuitenkin ottamaan pienen aikalisän. Puheenjohtajavaalissa marraskuussa 2002 olivat ehdokkaina Raija Laukkanen ja Pauli Vuolle. Molemmat saivat 33 ääntä. Tarasti kilautti varmuuden vuoksi kaverille ja varmisti, mikä on menettelytapa tasatilanteessa. Seurasi arvonta, jonka Vuolle voitti.

Tarastin suoraviivaisuudesta LTS:n puheenjohtajana kertoo pikkujoulu 1980-luvun lopulta. Henkilökunta oli pääosin nuorta ja jaksavaa, joten ravintolassa nautitun kinkun ja punaviinin jälkeen palkollisten mieli teki baarikierrokselle. Turha toive. Tuskin kukaan oli ehtinyt saada takkia niskaansa, kun Tarasti totesi ykskantaan: ”Ja sitten mennään kaikki meille jatkoille.” Toimihenkilöt pääsihteeriä myöten ahtautuivat nöyrinä takseihin.

Selväsanaisuus jatkui Tarastin kotona: ”No niin, istutte noille tuoleille ja sohvalle, ja minä tarjoan liköörit. On kahta lajia, kukin ottaa jompaa kumpaa. Sitten minä soitan.” Ja Tarasti soitti kuin vain hän osaa: pianon koskettimia joko painetaan tai ei paineta. Ja kun aikaa oli kulunut isännän mielestä sopivasti, hän ilmoitti: ”Ilta loppuu tähän, tilaan teille taksit, huomenna on työpäivä.”

Urheilu on ollut yksi Tarastin suurista kiinnostuksenkohteista. Hän oli 1960-luvulla hyvä kansallisen tason pikajuoksija. Liikunnan ja urheilun pariin Tarasti päätyi kunnostautumalla Helsingin oppikoulujen yleisurheilumestaruuskisoissa Eläintarhan urheilukentällä syksyllä 1958.

‒ Elämäni ensimmäisessä kilpailussa sijoituin 100 metrin juoksussa kolmanneksi ajalla 11,5. Helsingin Kisa-Veikkojen nuorisovalmentaja Jaska Taipale ryntäsi kentälle nähdessään, ettei minulla ollut minkään seuranurheiluasuja päälläni ja iski käteeni HKV:n jäsenilmoittautumislomakkeen. Siitä se alkoi.

Tarasti saavutti SM-kultaa pikaviestissä Raumalla vuonna 1965. Joukkue juoksi järjestyksessä Seppo Kuusiola, Tarasti, Reijo Salonen ja Rainer Stenius. Aika oli 41,8. Tarastin paras tulos satasella oli 10,8 ja 200 metrillä 22,4. Aktiivivuosiensa jälkeen Tarasti toimi valmentajana.

Sittemmin hän on omien sanojensa mukaan osallistunut yleisurheilussa kaikkiin mahdollisiin ja joskus mahdottomiinkin tehtäviin. Tarasti jäi vuonna 2020 pois kansainvälisen yleisurheiluliiton IAAF:n (nykyinen WA) kurinpitovaliokunnasta. Pesti kesti liki 40 vuotta, pitempään kuin kellään hänen aikalaisistaan IAAF:n eri tehtävissä. Suomessa Tarasti on toiminut muun muassa Squashliiton puheenjohtajana.

‒ Toisen päälajini squashin aloitin 1983 hyvän ystäväni Heikki Hämmäisen ehdotettua peliä minulle tuikituntemattomassa squashissa. Sanoin, että mitä amerikkalaista höpötystä se on, jolloin hän kertoi pelin olevan englantilaista perua ja veti minut kentälle. Kymmenennen kerran jälkeen olin kiinni tässä fyysisesti rankimmassa mailapelissä. Nyt olen Squashliiton kunniapuheenjohtaja.

Tarasti toimi Helsingissä pidettyjen yleisurheilun ensimmäisten maailmanmestaruuskilpailuiden pääsihteerinä. Kisoista jäivät hänelle myönteiset muistot. Pääsihteeri kohtasi kisojen aikana kiinnostavia vieraita.

‒ Tapasin Olympiastadionilla ainoan kerran elämässäni Ruotsin pääministeri Olof Palmen, joka pohjoismaisten pääministerien kanssa seurasi kisoja yhden illan pääministerikokouksen lomassa. Tuo viikko 7.‒14.8.1983 oli elämäni vilkkain.

Tarasti pyrki Suomen Urheiluliiton puheenjohtajaksi LTS-kaudellaan. Hän hävisi vaalin vuonna 1990 Ilkka Kanervalle äänin 27–16. Tappio kirpaisi Tarastia, mutta jälkeenpäin hän näkee tappion olleen itselleen hyväksi.

Kielteisimpänä kokemuksenaan urheilun parissa Tarasti pitää Lahden MM-hiihtojen dopingskandaalia vuonna 2001. Hänet kutsuttiin selvitysryhmän puheenjohtajaksi, jonka jäseninä olivat urheilulääkäri Tapio Kallio ja kansainvälisen pyöräilyliiton pääsihteeri belgialainen Philippe Verbiest. Kukaan kiinnijääneistä suomalaisista hiihtäjistä ei suoraan tunnustanut tienneensä kielletystä Hemohesistä. Mika Myllylä ja Janne Immonen eivät tulleet selvitysryhmän kuultavaksi, mutta Myllylä soitti Tarastille kahdesti. Noilta ajoilta jäi elämään Tarasti usein toistama kiteytys:

‒ Harmaata aluetta ei näissä asioissa ole olemassa. On vain kiellettyjä ja sallittuja aineita ja menetelmiä.

Tarasti osallistui professori Heikki Halilan ja professori Kari-Pekka Tiitisen kanssa vuonna 1994 Urheiluoikeuden yhdistyksen perustamiseen. Urheiluoikeuden tuntemus ja tutkimus ovat Tarastin mukaan edenneet Suomessa runsaassa neljännesvuosisadassa merkittävästi.

‒ Yhdistyksen vuosikirja Urheilu ja oikeus on urheiluoikeuden vuotuinen merkkiteos. Suomella on useita edustajia CAS:n tuomaristossa. Heistä asianajaja Markus Manninen voitti vuonna 2019 ensimmäisenä yhdistyksen Urheiluoikeuden Lauri Tarasti -palkinnon, jonka itse rahoitan.

Urheiluoikeudessa on Tarastin mukaan kansainvälisesti ongelmana se, että urheilujuristit pitävät urheiluoikeutta vain juridiikkana eivätkä näe sitä liikuntatieteen osana. Hänen laskujensa mukaan urheiluoikeutta opetetaan lähes 30 yliopistossa eri puolilla maailmaa.

‒ Tunnen hyvin kansainvälisesti tunnetuimman urheilujuristin kanadalaisen Richard McLarenin, joka laati venäläisten dopinghuijausta Sotsin olympiakisoissa koskeneen selvityksen. Olen ylpeä siitä, että hän on käyttänyt työssään kirjoittamaani kirjaa Legal Solutions in International Doping Cases (Milano 2000).

Tarasti on nähnyt pitkän uransa aikana urheilun valoja varjopuolia. Hän myöntää, että huippu-urheilussa tapahtunut inflaatio on vähentänyt mielenkiintoa urheilua kohtaan. Tapahtumia on yksinkertaisesti liikaa.

‒ En jaksa seurata kuin pientä osaa erilaisista olympiakisoista, maailmanmestaruuskisoista, Euroopan kisoista, World Cupeista, tähtiliigoista ja muista. Televisiosta seuraan tennistä, jota itse pelailen edelleen, ja yleisurheilua. Dopingasiantuntijana minulla on sellaista tietoa huippusuorituksista, jota vain harvalla on.

Liikuntatieteellisen Seuran Tarasti määrittelee olevan opetus- ja kulttuuriministeriötä avustava tieteellisen tiedon kerääjä ja välittäjä sekä valtionhallinnon tarvitsemien selvitysten laatija. Hänen mielestään tämä tehtävä korostuu, kun Olympiakomiteasta on tullut koko liikunnan keskusjärjestö, jolla on kuitenkin selvä huippu-urheilupainotus.

‒ Tämän vuoksi tarvitaan muunlaista näkökulmaa liikunnassa kuin huippu-urheilu. Sitä LTS pystyy hankkimaan. Tästä kelpaa esimerkiksi se, että itse LTS:n puheenjohtajana pyrin edistämään liikunnan ja terveydenhoidon yhteistoimintaa muun muassa Liiku terveemmäksi -hankkeella.

JOUKO KOKKONEN

Artikkeli on julkaistu ensimmäisen kerran Liikunta & Tiede -lehden numerossa 3/2021 ja se on luettavissa myös pdf-muodossa.