Kumpikaan Kujala ei ole kujalla
Liikuntatieteellisen Seuran Facebook-seinällä on käynyt ennennäkemätön kuhina viikonlopun aikana. Vauhtia on antanut ensinnäkin professori, liikuntalääketieteen erikoislääkäri Urho Kujalan lausunto Move!-mittausten turvallisuudesta.
Toisen näkökulman toi liikuntakasvatuksen yliopiston lehtori Tiina Kujalan yhdessä Laura Rantavuoren kanssa Helsingin Sanomiin 21.9.2018 laatima Vieraskynä-teksti Move!-mittauksen soveltuvuudesta liikunnan opetukseen.
Urho Kujalan viesti oli selvä. Move!-mittaus ja viivajuoksutesti sen osana ovat turvallisia. Terveiden ja oireettomien lasten ja nuorten osallistumista liikuntaan tai Move!-mittauksiin ei ole syytä rajoittaa. Pikemminkin heitä kannattaa kannustaa liikkumaan.
Tiina Kujala ja Laura Rantavuori eivät asettaneet kyseenalaiseksi testin turvallisuutta. Ongelmalliseksi he näkevät Moven! sopivuuden tämän päivän liikunnanopetukseen. Väistämättä jonkin verran kilpailullinen ja vertailuun johdattava mittauskokonaisuus istuu Kujalan ja Rantavuoren mukaan huonosti uuteen opetussuunnitelmaan. Myös opettajankoulutuksessa tavoitteena on päästä eroon mittaamisen, suorittamisen, vertailun kulttuurin sekä sukupuolittuneisuuden käytänteistä.
Kumpikaan Kujala ei ole kujalla, Laura Rantavuorta unohtamatta. Molemmat lausunnot ovat perusteltuja ja tukeutuvat tutkittuun tietoon. Siksi ne tarjoavat hyvän pohjan jatkokeskusteluille.
Käyty keskustelu herättää jo nyt kysymyksiä, joita on syytä pohtia. Move!-mittaukset tuottavat yhteiskunnan kannalta kiistatta hyödyllistä tietoa. Toisaalta oppilaan yksilöllisten oikeuksien huomioisen arvostus ja merkitys on kasvanut koulumaailmassa. Oikeastaan asetelmassa piirtyy esiin klassinen kysymys yhteiskunnan oikeudesta esittää yksilölle vaatimuksia yhteisemmän hyvän nimissä.
Pinnalle pulpahtaa myös julkisten toimijoiden välinen koordinaatio – tai paremminkin sen puute. Oman käsityksensä mukaan kohti hyvää pyrkivät eri tahot ovat joutuneet liki törmäyskurssille.
Kysymyksiä riittää. Miten Moven! ja uuden opetussuunnitelman voisi yhdistää paremmin? Riittävätkö pienet muutokset – esimerkiksi molempien sukupuolten testien suorittamisesta samalla tavoin? Entä miten testin muuttaminen vapaaehtoiseksi vaikuttaisi sen edustavuuteen? Joku kysyy seuraavassa hengenvedossa, pitäisikö laulukokeistakin luopua.
Kolmas näkökulma on kuultu Opettajien Ammattijärjestön suunnalta. OAJ:n Oulun osaston puheenjohtaja, rehtori Timo Kettunen on arvostellut Kalevan sivustolla julkaistussa blogissaan kovin sanoin sitä, että opettajat joutuvat tekemään mittavia testejä. Kettunen näkee, että Move!-mittauksilla on osaltaan lisätty koulujen kuormaa yksipuolisella päätöksellä, joka hyödyttää muita tahoja.
Kettusen kommenteissa kuuluu edunvalvojan ääni. Ne kannattaa ottaa kuitenkin vakavasti. Opetushallitus ei enää ole korkeasti kunnioitettu ja pelätty taho, vaan sen toimintaa uskalletaan arvostella.
On hyvä muistaa, että huomio on kohdistunut Move!-mittausten ytimeen. Viivajuoksutesti tuottaa vertailtavaa tietoa kunkin ikäluokan kestävyyskunnosta. Vastaavaa tietoa on vaikea kerätä muutoin.
Blogitekstin kirjoittaja: erikoistutkija Jouko Kokkonen, LTS