Koronaepidemia vähensi monien maahan muuttaneiden henkilöiden fyysistä aktiivisuutta

Säännöllinen fyysinen aktiivisuus on pitkän ja terveellisen elämän avaintekijä. Fyysinen aktiivisuus virkistää mieltä, parantaa kognitiivista toimintakykyä, auttaa painonhallinnassa, ja voi pienentää riskiä sairastua sydänsairauksiin, II tyypin diabetekseen, metaboliseen oireyhtymään tai jopa joihinkin syöpäsairauksiin. Valtionhallinnon koronaepidemiaan liittyvillä rajoitustoimilla on ollut ikäviä sivuvaikutuksia fyysiselle aktiivisuudelle. Erityisesti vapaa-ajan harrastuspaikkojen sulkeminen on vaikeuttanut yksilöiden mahdollisuuksia säännölliseen fyysiseen aktiivisuuteen sekä mielekkäiden liikuntamuotojen harrastamiseen.

Henkilöt, joilla on ollut tapana käydä salilla, harrastaa liikuntaa sisätiloissa tai harrastaa ryhmässä, ovat joutuneet keksimään uusia tapoja ylläpitää fyysistä aktiivisuutta. Monet heistä siirtyivät koti- ja ulkotreeneihin sekä kävivät pitkillä kävelylenkeillä ystävien tai perheenjäsenten kanssa. Kaikille ei kuitenkaan välttämättä ollut helppoa löytää uusia mielekkäitä vaihtoehtoisia liikuntamuotoja pandemian aikana.

Esimerkiksi maahan muuttaneille erilaiset vaihtoehdot fyysisen aktiivisuuden ylläpitämiselle eivät välttämättä ole itsestäänselvyyksiä.

Fyysisen aktiivisuuden vähentymisen lukuja

Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen (THL) toteuttaman MigCOVID-kyselytutkimuksen (2020‒2021) tulosten mukaan 39 prosenttia maahan muuttaneista kertoi fyysisen aktiivisuuden vähentyneen koronaepidemian aikana, kun vastaava osuus koko väestöstä oli 31 prosenttia.

Jotkut ryhmät, kuten Itä-Aasiasta, Etelä- ja Keski-Aasiasta sekä Latinalaisesta Amerikasta maahan muuttaneet, ilmoittivat erityisen usein fyysisen aktiivisuuden vähentyneen. Vaikka tulos on huolestuttava, voi moni näistä fyysisen aktiivisuuden tason muutoksista liittyä aikaan ennen pandemiaa. Jo ennen pandemiaa varsinkin naisten fyysisen aktiivisuuden taso oli matala. Ennen pandemiaa toteutetun FinMonik-tutkimuksen tulosten mukaan vain 17 prosenttia naisista, jotka olivat muuttaneet Suomeen, raportoivat harrastavansa kuntoliikuntaa tai urheilua. Vastaava osuus koko väestön naisista oli 26 prosenttia. Tilanne oli korostuneen matala tietyissä ryhmissä, esimerkiksi Lähi-Idästä tai Pohjois-Afrikasta muuttaneilla naisilla. Näistä ryhmistä vain kahdeksan prosenttia ilmoitti harrastavansa kuntoliikuntaa.

Monet tekijät voivat selittää joidenkin maahan muuttaneiden henkilöiden alhaista fyysisen aktiivisuuden tasoa. Näitä ovat esimerkiksi heikompi kielitaito, Suomessa asuttu aika, asuinympäristön tuntemus, sekä aiemmat kokemukset fyysisestä aktiivisuudesta. Joka tapauksessa voidaan todeta, että rajoitukset vaikuttivat monen fyysiseen aktiivisuuteen, ja että fyysisen aktiivisuuden ylläpitämisen vaihtoehdoista olisi voitu tiedottaa paremmin.

Takaisin liikunnan pariin

Fyysisen aktiivisuuden vähenemisellä voi olla pitkäkestoisia terveysvaikutuksia ja siihen on puututtava heti. Vähentynyt fyysinen aktiivisuus ei kerro ainoastaan yksilön vapaa-ajan harrastamisen loppumisesta, vaan myös suurentuneista terveysriskeistä.

Nyt on aika palata liikunnan pariin ja kannustaa ihmisiä fyysiseen aktiivisuuteen. Kysymys kuuluu: miten?

Yksi keino on kohdennettu viestintä fyysisen aktiivisuuden merkityksestä ja siitä, miten pysyä fyysisesti aktiivisena poikkeusajoista huolimatta. Sisäliikuntatiloissa tapahtuvan harjoittelun sijasta voi hyödyntää ulkosaleja, tehdä kotona kehonpainoharjoittelua tai käydä pitkillä kävelylenkeillä. Terveysliikuntasuositusten täyttyminen ei ole ainoa liikunnasta koituva hyöty, vaan sen myös vapauttaa ajatukset eristäytymisen aiheuttamista huolista ja päivittäisten rutiinien puuttumisesta.

Oikeat viestintäkanavat ovat monikielisessä viestinnässä tärkeä keino maahan muuttaneiden ihmisten tavoittamiseksi. Viestinnän tulisi samalla olla kulttuurisesti sopivaa ja helposti saavutettavissa. Nämä ovat THL:n Tulevaisuutta luomassa -hankkeen keskeisiä havaintoja.

Lisäksi meidän tulisi poistaa rakenteellisia esteitä eri väestöryhmien fyysiselle aktiivisuudelle ja ottaa väestömme kulttuurinen moninaisuus paremmin huomioon terveyttä edistävissä toimissa. On löydettävä parempia väyliä ottaa Suomeen muuttaneet henkilöt mukaan keskusteluun keksimään ratkaisuja fyysisen aktiivisuuden esteille.

Tasavertaisuuteen pyrkiminen voi voimaannuttaa niitä, jotka eivät vielä tunne kaikkia tarjolla olevia liikuntamuotoja. Se voi olla avuksi etenkin niille ihmisille, joiden elämässä ei vielä ole pitkäkestoisia fyysisen aktiivisuuden tapoja.

Tyler Prinkey
tutkimusassistentti
Terveyden ja hyvinvoinnin laitos (THL)

Natalia Skogberg
tutkimuspäällikkö
Terveyden ja hyvinvoinnin laitos (THL)

Tutustu MigCOVID-kyselytutkimukseen tarkemmin Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen verkkosivuilla.

Lue alkuperäinen teksti englanniksi.