Kehittämishanke selkeyttää erityisliikunnanohjaajien työtä

Erityisliikunnanohjaajan työ kunnissa on suhteellisen uusi. Vuodesta 1984 alkaen kunnat ovat voineet liikuntalain muutoksen myötä palkata erityisliikunnanohjaajia (Piispanen & Koivumäki 2010). 

Erityisryhmien liikuntatoimikunta määritteli mietinnöissä vuonna 1981 yleisperiaatteeksi liikuntakulttuurin kehittämisen koko väestöä varten (Piispanen & Koivumäki 2010). Periaate neljänkymmenen vuoden takaa on yllättävän tuore, ja juuri tästä syystä Liikuntatieteellisen Seuran Erityisliikunnanohjaaja – kohti soveltavan liikunnan kehityskumppanuutta (SLKK) -hanke on ajankohtainen kunnille kaikille avoimen ja soveltavan liikunnan edistämiseksi. Hankkeessa on mukana yhdeksän erikokoista kuntaa ympäri Suomen: Helsinki, Jyväskylä, Kouvola, Lappeenranta, Naantali, Oulu, Pirkkala, Rovaniemi ja Tampere.

Erityisliikunnanohjaajien työnkuva on monipuolinen

Erityisliikunnanohjaajan työtehtäviin kuuluu muun muassa suunnitella ja organisoida erityisryhmien liikuntatoimintaa, huolehtia erityisryhmien liikuntatoiminnan kehittämisestä yhteistyössä kunnan eri hallinnonalojen, järjestöjen sekä muiden sidosryhmien kanssa, ohjata mahdollisuuksien mukaan kunnan erityisliikuntaryhmiä, hoitaa oman kunnan alueella tiedotus, koulutustoiminta sekä tilastointi. Lisäksi erityisliikunnanohjaaja toimii asiantuntijatehtävissä ja tekee toimialaansa liittyviä ehdotuksia kunnan talousarvioon ja liikuntasuunnitelmaan. (Piispanen & Koivumäki 2010.)

SLKK-hankkeen pilottikuntien tekemien työnkuvan lähtötilannekartoituksen perusteella erityisliikunnanohjaajien työtehtäviin kuuluvat lisäksi muun muassa liikuntatapahtumien järjestäminen, oppilaitosyhteistyö, avustaja- ja erityisuimakorttien myöntäminen, liikuntaneuvonta, materiaalien tuottaminen, liikuntavälineiden hankinta sekä testaus. Liikuntaryhmien ohjaus vie pilottikunnissa ohjaajien työajasta kolmanneksen. Lisäksi laadukkaasti tuotetulle toiminnalle tulee varata suunnitteluaikaa. 

Erityisliikunnanohjaajan työtehtävistä on vaikea lähteä karsimaan vähemmän tärkeitä pois, jolloin luonteva kehityssuunta kunnissa on lisätä yhdessä paikallisten kehityskumppaneiden kanssa tuotettuja soveltavan liikunnan palveluita. SLKK-hankkeeseen osallistuvien pilottikuntien yhtenä tavoitteena onkin lisätä kehityskumppaneiden soveltavan liikunnan osaamista, jolloin soveltavan tai kaikille avoimen liikunnan ryhmiä pystyttäisiin paremmin tuottamaan yhteistyössä paikallisesti. Tällöin erityisliikunnanohjaajan tehtävänä olisi enemmän konsultoiva ja koordinoiva asiantuntijatyö. 

Yhteistyötä tarvitaan

Yhteistyö sidosryhmien kanssa on kuntien liikuntapalveluissa vakiintunut tapa tuottaa palveluita. Soveltavassa liikunnassa kunnissa tehdään yhteistyötä yleisimmin liikuntaryhmien järjestämisessä, vertaisohjaajien tukemisessa tai avustajahankinnoissa sekä liikuntaneuvonnassa, viestinnässä sekä asiakkaiden tavoittamisessa (Ala-Vähälä 2018). Pohja kuntien liikuntapalveluiden, järjestöjen sekä yhdistyksien yhteistyölle on jo olemassa. SLKK-hankkeessa luodaan sen tueksi valtakunnalliset ohjeet ja suuntaviivat kaikille avoimen liikunnan tuottamisesta. 

Osassa SLKK-hankkeen pilottikunnissa yhteistyö on jo aktiivista ja laajentunut myös yli kuntarajojen. Tästä esimerkkinä on vuonna 2017 aloitettu Turun seudun rajattomasti liikuntaa -kuntakumppanuus, johon pilottikunnista Naantali kuuluu. Osa kunnista tulee hankkeen aikana kehittämään yhteistyötä tiettyjen kohderyhmien liikuntamahdollisuuksien osalta. Kouvolassa on tunnistettu tarve tarjota soveltavaa ja kaikille avointa liikuntaa lapsille ja nuorille yhteistyössä paikallisten kehityskumppaneiden kanssa. 

Pilottikuntien kehittämistoimia ja onnistumisia esitellään myös Liikuntatieteellisen Seuran blogisarjassa hankkeen etenemisen myötä. Odottaa sopii, että kolmivuotinen hanke vahvistaa kuntien yhteistyöverkostoa soveltavan liikunnan edistämisessä. 

Vuoden 1981 erityisryhmien liikuntatoimikunnan kehittämisehdotukset ovat edelleen ajankohtaisia. Ehdotuksiin sisältyvän yleisperiaatteen mukaan ”erityisliikunnan tulee nivoutua osaksi kaikkea liikuntasuunnittelua ja hallintoa”. Erityisliikunnanohjaajat ovat pieni, mutta sitäkin merkityksellisempi ammattiryhmä, joka edistää kaikista heikoimmassa asemassa olevien yhdenvertaisia liikkumismahdollisuuksia. 

Riikka Roitto
hankekoordinaattori
Erityisliikunnanohjaaja – Kohti soveltavan liikunnan kehityskumppanuutta -hanke
Liikuntatieteellinen Seura

Lähteet

Piispanen T. & Koivumäki K. 2010. Kuntien erityisliikunnanohjaajien työn kehitys Suomessa.

Ala-Vähälä T. 2018. Soveltavan liikunnan tilanne kunnissa 2017. Valtion liikuntaneuvoston julkaisuja 2018:3.