Kansalaistoiminta joutumassa ahtaalle

Yhdistys- ja kansalaistoiminta ovat olleet suomalaisen yhteiskunnan kivijalka. Erilaisissa yhdistyksissä suomalaiset ovat oppineet tuntemaan toisensa ja sovittamaan yhteen erilaisia näkemyksiä. Juhlapuheissa järjestötoiminta on edelleen hyvässä huudossa, mutta siihen kohdistuu monesta eri suunnasta kovia paineita. Järjestötoiminnan mielekkyys ja sen saama julkinen tuki asetetaan toistuvasti kyseenalaiseksi.

Yhä useammin kuulee väitettävän, ettei kansalaistoimintaa pitäisi tukea lainkaan valtion varoin, vaan sen pitäisi pärjätä omillaan jäsenmaksu- ja lahjoitustuotoilla. Arvostelun kohteena on usein pöhöttyneiksi väitettyjen valtakunnallisten järjestöjen tehoton toiminta. Samalla ohitetaan tarkoituksella se, että kolmas sektori tuottaa palveluja joustavasti ja edullisesti. Järjestöissä yhdistyy ammattilaisten ja vapaaehtoisten osaaminen. Palvelut täydentävät julkista tarjontaa – ja valtio ja kunnat ovat myös tarkoituksella siirtäneet monia tehtäviä kolmannelle sektorille.

Kansalaisjärjestöjen valtiolta saama tuki ei ole suomalainen poikkeus, vaan yleinen toimintatapa esimerkiksi Pohjoismaissa. Kannattaa muistaa, että esimerkiksi myös elinkeinoelämän rahoittamat järjestöt ovat merkittäviä yhteiskunnallisia vaikuttajia. Niiden merkitys korostuisi entisestään, jos varsinainen kansalaisjärjestökenttä supistuu. Elinkeinoelämä ja yritykset saavat toki rahoittaa järjestöjä, mutta ne saattavat määrittää toiminnan luonteen hyvinkin selvästi. Räikein esimerkki tästä on 1980–1990-lukujen vaihteessa toiminut Huomaavaiset tupakoitsijat ry.

Turhaksi hallinnoksi haukuttu valtakunnallinen järjestörakenne tukee kansalaistoimintaa ja luo siihen pitkäjänteisyyttä. Poliitikolle mikään ei ole helpompaa kuin haukkua tarpeetonta hallintoa ja vaatia painokkaasti voimavarojen suuntaamista varsinaiseen toimintaan. Ilman hallintoa ja palkattua työvoimaa on kuitenkin vaikea järjestää mitään laajamittaisempaa toimintaa ainakaan vuodesta toiseen. Liikunta- ja urheilujärjestöissä hallintoa tarvitaan jo yksinomaan kilpailuiden järjestämiseen paikallisesti, alueellisesti, valtakunnallisesti ja kansainvälisesti.

Liikunnan varsinaisten toimijoiden lisäksi monet järjestöt ovat tärkeitä myös paljon puhutun liikkumisen lisäämisen näkökulmasta. Jo niiden järjestämä toiminta itsessään saa vähän liikkuvat ihmiset liikkumaan edes jonkin verran. Muut kuin liikuntajärjestöt tavoittavat heidät omalla liikuntatoiminnallaan paremmin kuin liikuntakärki edellä etenevät toimijat.

Onko ihan pakko?

Petteri Orpon johtama hallitus on toteuttamassa kansalaisjärjestötoiminnan valtiontuen leikkauksia velkaantumisen hillitsemisen nimissä. Suuntaus ilahduttaa epäilemättä sekä talousliberalismiin uskovia että julkisen vallan kutistamista ajavien libertaaneja. Talousliberalistit uskovat markkinoiden kaikkivoipaisuuteen, oikeistolibertaarien voi tulkita näkevän valtion tukeman toiminnan osana laajaa valtiota.

Perusteet vieroksua kansalaistoimintaa ovat erilaisia, mutta ne rapauttavat tähänastista suomalaista hyvinvointiyhteiskuntamallia, jossa järjestöillä on tärkeä merkitys. Tämä voi heikentää yhteiskuntarauhaa. Jaakko Lyytinen ja Tommi Nieminen pohtivat asiaa Helsingin Sanomissa 27.4.2024:

”Kun iso joukko ihmisiä putoaa turvaverkosta, se voi heikentää yhteiskuntarauhaa. Sisäministeriöstä ei ole leikattu, mutta sosiaali- ja terveysmenoista leikkaaminen voi johtaa turvattomuuden kasvuun.”

Vallantavoittelussa yhteiskuntarakenteen heiluttelu ja järjestötoiminnan rapauttaminen saattavat olla jopa tarkoitus ja väline. Yhteiskunnan sirpaloituminen ja keskustelun kärjistyminen hyödyttää populistista politiikantekoa ainakin lyhyellä aikavälillä. Keskustelu on muuttunut somehuuteluksi, jossa maltillisilla mielipiteillä ei ole tilaa.

Joka tapauksessa valtionvarainministeriön mahtisanoilla perusteltavat leikkaukset vievät terää kansalaistoiminnan valtiontuesta käytävältä keskustelulta. Veikkauksen tuoton siirtämisen valtion budjettiin arvioitiin tuovat liikuntamäärärahat jopa poliittisen väittelyn aiheeksi. Kun on ”pakko” ja ”välttämätöntä” tehdä leikkauksia ”oikeudenmukaisuuden” nimissä, niin tilaa aidoille keskustelulle ei jää.

Jotain tartteekin tehdä

Kaikki kansalaisjärjestöihin kohdistunut arvostelu ei osu täysin harhaan. Rahapelien ja -automaattien tuotto näytti turvaavan toiminnan rahoituksen vuodesta toiseen, jolloin toiminnan kehittäminen jäi osin sivuosaan. Lotto nosti 1970-luvulla veikkaustuotot kasvu-uralle, joka jatkui pitkälle 2010-luvulle. Raha-automaattiyhdistyksen (RAY) pelikoneet jauhoivat rahaa sosiaali- ja terveysalan järjestöille.

Vuonna 2017 Veikkaus, RAY ja hevosalan Fintoto pantiin yhteen, jotta rahapelimonopoli voisi säilyä. Pitkäaikaista ratkaisua tästä ei tullut, vaan laajentuneen Veikkauksen tuotot kääntyivät laskuun nettipelaamisen kasvaessa. Edessä on siirtyminen osan rahapeleistä kattavaan lisenssijärjestelmään. Pelikoneilla rahaa edelleen saisi, mutta niiden aiheuttama riippuvuus on oikeutetusti pakottanut vähentämään koneiden määrää.

Aika entinen ei joka tapauksessa palaa ja järjestöt joutuvat sopeutumaan pienentyviin valtionavustuksiin Olympiakomitea ja Paralympiakomitea selvittävät mahdollisuuksia tiivistää yhteistyötä ja jopa mahdollista fuusiota. Aivoliiton, Diabetesliiton, Filhan, Hengitysliiton, Sydänliiton ja Syöpäjärjestöjen toiminnanjohtajat ottivat 24.4.2024 kantaa muutostarpeisiin. He pitävät tärkeänä tehostaa sosiaali- ja terveysjärjestöjen toimintaa. Toiminnanjohtajien mukaan rakenteita on uudistettava, päällekkäisyyksiä karsittava ja toimintojen tuottamista yhdessä on lisättävä.

Jäsen vai kuluttaja?

Julkishallinto on toisaalta omilla toimillaan kasvattanut paljon parjattua hallintokuormaa ja vienyt voimavaroja siltä varsinaiselta toiminnalta. Järjestöjohtamisen väitöskirjatutkija Anne Lindforsin (HS 27.4.2024) mukaan ”byrokraattisuus on merkittävästi lisääntynyt, mutta tämä johtuu rahoittajien vaatimuksista, ei järjestöistä itsestään”.

Hallinnon tarve saattaa kuitenkin kasvaa entisestään järjestöissä aina perustasolta lähtien rajusti lähitulevaisuudessa. Syynä on EU-direktiiviin pohjalta kuluttajaturvallisuuslakiin valmisteilla oleva muutos. Työ- ja elinkeinoministeriön työryhmä harkitsee lain soveltamisalan laajentamista yhdistysten perustoimintaan.

Kulttuuri- ja liikunta-alan järjestöt ovat antamissaan lausunnoissa korostaneet, että aloilla toimivat yhdistykset ovat yleishyödyllisiä, eivätkä tavoittele taloudellista hyötyä. Toiminnasta päättävät ja sen toteuttavat jäsenet, jotka eivät ole kuluttajia. Suomen Latu toi esille 12.3.2024 päivätyssä lausunnossaan myös lakimuutoksen vaikutuksen kansalaisyhteiskunnan toimintaan:

”Yhdistyslain keskeisenä tavoitteena on varmistaa yhdistysten toiminnan avoimuus, demokraattisuus ja lainmukaisuus, tukien näin kansalaisyhteiskunnan vahvistumista ja yhdistysten jäsenten oikeuksien suojelua. Lakiehdotus heikentäisi kansalaisyhteiskunnan toimintaedellytyksiä asettamalla epärealistisia vaatimuksia yhdistyksille, jotka perinteisesti luottavat jäsentensä vapaaehtoiseen työpanokseen ja yhteisöllisyyteen.”

Todennäköisesti halukkuus lähteä mukaan yhdistystoimintaan alenee, jos yhdistyksen hallituksessa toimivien vastuu laajenee kuluttajaturvallisuuslain muutoksen takia. Asetus lisää myös alueellista eriarvoisuutta niin valtakunnallisesti kuin paikallisesti. Etenkin pienillä paikkakunnilla seuratoiminta perustuu edelleen pääosin tai kokonaan talkootyöhön, jota uudet velvoitteet voivat rokottaa erityisen rankasti.

Kansalaistoiminnan kutistuminen vaikuttaa myös yhteiskunnalliseen ilmapiiriin. Urheiluseurat ovat osaltaan koonneet yhteen eri tavoin ajattelevia ihmisiä. Jos seurojen vetovoima vähenee yhä, niin kuplautuminen voimistuu entisestään. Ja oletteko huomanneet, ettei yhteisöllisyydestä juurikaan enää puhuta.

Jouko Kokkonen

Linkkejä:

EU:n yleisen tuoteturvallisuusasetuksen täytäntöönpano ja kuluttajapalveluturvallisuussääntelyn uudistamiseen, EU:n yleisen tuoteturvallisuusasetuksen täytäntöönpano ja kuluttajapalveluturvallisuussääntelyn uudistaminen - Työ- ja elinkeinoministeriön verkkopalvelu (tem.fi)

Anne Lindfors, Rahoittajien vaatimukset lisäävät järjestöjen hallinnollista taakkaa, Helsingin Sanomat 27.4.2024. Rahoittajien vaatimukset lisäävät järjestöjen hallinnollista taakkaa - Mielipide | HS.fi

Jaakko Lyytinen & Tommi Nieminen, Kovassa helteessä, Helsingin Sanomat 27.4.2024. Kaisa Juuso nousi ministeriksi takalinjoilta, ja nyt hän hämmentää tietämättömyydellään – Sisäpiiriläiset kertovat HS:lle, millainen ministeri Juuso on - Päivän lehti 27.4.2024 | HS.fi

Olympiakomitea ja Paralympiakomitea lähtevät selvittämään tiiviimmän yhteistyön mahdollisuuksia, tiedote 27.3.2024. Olympiakomitea ja Paralympiakomitea lähtevät selvittämään tiiviimmän yhteistyön mahdollisuuksia - Suomen Olympiakomitea