Kaksi vuosikymmentä vertaisarvioituja tutkimusartikkeleita

Valtion liikuntaneuvoston (VLN) liikuntatieteellinen jaosto pohti 1990-luvun lopulla yhteiskunta- ja käyttäytymistieteellisten artikkelien julkaisukanavia. Esille nousi erityisesti vertaisarviointiin perustuvan suomenkielisen julkaisufoorumin tarve. Asiaa oli esillä VLN:n liikuntatieteellisen jaoston helmikuussa 1999 järjestämässä liikunnan yhteiskuntatieteellisen tutkimuksen arviointiseminaarissa Jyväskylässä.

Idea jalostui Liikunta & Tiede -lehden tutkimusartikkelijulkaisuksi, joka ilmestyi ensimmäisen kerran vuoden 2000 lopussa. Julkaisu painettiin aluksi omana erillisenä numeronaan. 2000-luvun puolivälistä alkaen artikkeleista tuli vähitellen osa lehden eri numeroiden sisältöä. Kun käsikirjoitusten sisäänotto tapahtui edelleen kerran vuodessa maaliskuun lopussa, niin tekstit ilmestyivät pääosin vuoden viimeisessä ja seuraavan vuoden ensimmäisessä numerossa.

Artikkelien sisäänottokäytäntö muuttui vuonna 2016, jolloin maaliskuun ohella käyttöön tuli myös syyskuun jättö. Julkaisurytmitys säilyi ennallaan. Kokemusten perusteella lehti siirtyy vuonna 2020 uuteen tutkijaystävälliseen käytäntöön. Artikkelit julkaistaan sitä mukaa kuin ne on hyväksytty.

Liikunta & Tiede -lehdellä oli vankka pohja aloittaa vertaisarviointiin perustuva julkaisutoiminta. Vuonna 1963 perustettu Stadion-lehti julkaisi alkuvuosinaan tutkimusraportteja, joiden arviointi perustui toimituskunnan asiantuntemukseen. Näiden artikkelien julkaiseminen hiipui 1970-luvulla, kun liikuntapoliittiset teemat saivat enemmän sijaa lehdessä.

Vuonna 1980 alkaneella Juhani Ilmarisen päätoimittajakaudella Stadion-lehti alkoi julkaista anonyymien asiantuntijoiden arvioimia tutkimustekstejä. Lehden sisältö muuttui samalla useita piiruja liikuntapoliittisesta tiedejulkaisun suuntaan. Linjanmuutosta korosti myös julkaisun uusi vuoden 1981 alussa käyttöönotettu nimi Liikunta ja Tiede. Lehti kuului vertaisarvioinnin edelläkävijöihin Suomessa, sillä käytäntö oli alkanut yleistyä vasta 1970-luvulla.

Liikunta ja Tiede julkaisi arvioitettuja artikkeleita kaikilta liikuntatieteiden aloilta. Myös biotieteilijöitä kiinnosti 1980-luvulla suomenkielinen julkaiseminen. Toimitus otti tuolloin tekstejä vastaan jatkuvasti ja artikkeleita ilmestyikin pitkin vuotta.

Katkos ja uusi tuleminen

Liikunta & Tiede lopetti arvioitujen artikkelien julkaisemisen 1990-luvun alkuvuosina. Biotieteiden tutkijoille muutos ei ollut suuri, sillä he olivat alkaneet suunnata tekstejään koko ajan lisääntyneisiin englanninkielisiin julkaisuihin. Sen sijaan yhteiskunta- ja käyttäytymistieteilijöiltä katosi vertaisarviointiin perustuva julkaisukanava. Monografioihin perinteisesti tukeutuneissa yhteiskunta- ja käyttäytymistieteissä kansainvälisten tiedejulkaisujen hyödyntäminen ei onnistunut yhtä helposti kuin biotieteissä.

Uutta julkaisua varten Liikunta & Tiede sai tuekseen toimitusryhmän, joka koostui liikuntatieteen eri alojen asiantuntijoista. Ensimmäiseen ryhmään kuuluivat Hannu Itkonen, Joel Juppi, Urho Kujala, Heimo Nupponen ja Harri Suominen. Itkonen toimii ryhmässä edelleen. Ryhmän tehtävänä on ollut artikkelien arviointikelpoisuudesta päättäminen, arvioitsijoiden valinta ja julkaisupäätösten tekeminen. Sihteerinä ovat toimineet Leena Nieminen (2000–2008), Teijo Pyykkönen (2008–2009) ja Jouko Kokkonen (2009–).

Uuden julkaisun kahtena ensimmäisenä vuonna artikkelitarjonta oli melko runsasta. Kolmannella kierroksella määrä notkahti, jolloin päätoimittaja Lasse Kannas (L&T 1/2003) kehotti etenkin jatkokoulutettavia nuoria tutkijoita ja heitä ohjaavia senioritutkijoita terästäytymään: ”Tarvitsemme suomenkielellä julkaistua liikunnan ja urheilun tutkimusta haastamaan arkisen kepeähkön urheilupuheen.”

Tutkijakouluttaja

Kannaksen toivomus kuultiin ja jo vuoden 2003 artikkelisato oli päätoimittajan mukaan ”ilahduttavan moniääninen”. Hän piti tärkeänä, että julkaisuun työnsä tulokset saaneiden joukossa oli väitöskirjansa ensimmäisen osajulkaisun kirjoittaneita. Kannas korosti arviointiprosessin voivan opettaa heille, ”kuinka paljon tutkimusartikkelin hiomiseen ja laadukkaaseen viimeistelyyn pitää ponnistella”. Liikunta & Tieteen merkitys väitöskirja-artikkelien julkaisukanavana on entisestään korostunut 2010-luvulla, kun monografiajulkaiseminen on vähentynyt myös yhteiskunta- ja käyttäytymistieteissä.

Päätoimittaja Kannas piti tärkeänä myös tutkijan taitoa perustella ja puolustaa ratkaisujaan tahdikkaasti tutkimuksellisin väittein. Yksi lehden päämääristä on ollut tutkijakoulutus. Se on myös tukenut usein varsin voimakkaasti artikkelien saattamista julkaisukuntoon. Arvioitsijalausuntojen lisäksi myös Liikunta & Tiede -lehden tutkimusartikkelien toimitusryhmä on antanut neuvoja. Ryhmän sitoutuminen työhön on ollut vahvaa, vaikka sen jäsenet ja arvioitsijat työskentelevät toimittajaa lukuun ottamatta korvauksetta. Vuosittain prosessiin osallistuu kymmeniä alansa kokeneita huippututkijoita, joiden palaute tarjoaa artikkelien kirjoittajille mahdollisuuden kehittää tutkijantaitojaan.

Julkaistavaksi tarjottujen tekstien määrä nousi 2010-luvun lopulle saakka, minkä jälkeen se on kääntynyt hienoiseen laskuun. Tämä osoittaa, että tutkija- ja kirjoittajakoulutukseen on tarvetta. Vain harvat artikkelit ovat ylittäneet julkaisukynnyksen ilmanmuokkausta. Kahden vuosikymmenen aikana on käynyt yksiselitteisesti selväksi, etteivät pro gradu -työt ja muut opinnäytteet välttämättä taivu helposti tieteelliseksi artikkeliksi. Kunnollinen artikkeli ei valmistu lopputyön alkuasetelman esittelyllä ja yhteenvetoluvun kevyellä muokkauksella.

Liikuntakasvatus ja -sosiologia vahvasti esillä

Liikunta & Tiede -lehden ensisijaisena tavoitteena on ollut tarjota julkaisukanava yhteiskunta- ja käyttäytymistieteelliselle tutkimukselle. Lehti julkaisee kuitenkin tekstejä kaikilta liikuntatieteen alueilta. Päätavoite toteutui liikuntatieteellisen tutkimusartikkelijulkaisemisen ensimmäisellä kymmenvuotiskaudella ennen kaikkea liikuntakasvatuksessa ja liikuntapsykologiassa, joiden piiriin kuuluvia artikkeleita oli yhteensä lähes puolet (49,0 %) vuosina 2000–2009 julkaistuista teksteistä. Kolmanneksi suurimman alueen muodostavat liikunnan terveystieteet.

Julkaistujen artikkelien painopiste on muuttunut vuosina 2010–2019. Liikuntakasvatuksen asema on edelleen vahva, mutta liikuntapsykologisten artikkeleiden määrä on laskenut oleellisesti. Eniten on lisääntynyt suhteellisesti ja määrällisesti liikuntasosiologisten artikkelien määrä. Liikuntakasvatuksen ja -sosiologian osuus oli 70 prosenttia vuosina 2010–2019 julkaistuista artikkeleista.

Suomeksi julkaiseminen kansallisesti merkittävää

Liikuntakasvatuksen vahvaa asemaa selittää ensinnäkin se, että alalla tehdään tutkimusta, joka taipuu hyvin Liikunta & Tiede -lehden artikkeleiksi. Liikunnanopettajakoulutuksessa ja muissa liikuntakasvatuksen tehtävissä toimii runsaasti nuoria, joiden urakehitystä artikkelien julkaiseminen tukee. Liikuntasosiologian artikkeleiden määrää selittää osaltaan tieteenalan soveltava luonne ja yliopistolain kolmannen tehtävästä eli yhteiskunnallisesta vaikuttavuudesta huolehtiminen. Myös tohtoriopiskelijoiden lisääntyminen ja painopisteen siirtyminen artikkeliväitöskirjoihin on lisännyt yhteiskuntatieteellisten tekstien julkaisemista.

Liikuntahistorian osuus on pysynyt pienenä, mikä johtuu osaltaan Suomen urheiluhistoriallinen seuran (SUHS) julkaisemasta vuosikirjasta, jossa on ilmestynyt vuodesta 2008 alkaen vertaisarvioituja artikkeleja. Katsausartikkelien määrä on ollut kaikilla liikuntatieteen aloilla erittäin pieni vuosina 2000–2019. Liikunnan terveystieteiden, liikuntapsykologian, liikuntafysiologian ja liikuntalääketieteen julkaisumäärien pienentymisen selittävät julkaisukäytäntöjen ja kanavien muutokset. Tämä on sikäli harmillista, että alan uusimman tutkimustiedon julkaiseminen pelkästään tieteenalan kansainvälisissä julkaisuissa kaventaa väistämättä lukijakuntaa.

Suomenkielisellä tutkimusartikkelien julkaisemisella on myös kansallinen merkitys. Se pitää osaltaan huolen siitä, että tutkimuksen kieli ei kangistu museopuheeksi, jolla ei ole yhtymäkohtia käytettyyn kieleen. Tieteenteko omalla kielellä auttaa myös liikunnan yhä laajentuvan ja jakautuvan kentän suomenkielisen käsitteistön kehittelyssä.

Tutkimusartikkelien julkaiseminen nimenomaan Liikunta & Tiede -lehdessä mahdollistaa osaltaan myös liikunnan ja urheilun kenttätason toimijoiden ja tutkijoiden välisen vuoropuhelun. Tutkimustekstien seuraaminen voi jopa kannustaa omaan tutkimusharrastukseen.

Tarjottujen artikkelien määrä kasvanut

Liikunta & Tiede -lehden tutkimusartikkelijulkaisun tullessa 20 vuoden ikään voidaan arvioida muutamia muutossuuntia. Katsahdamme seuraavassa artikkelien määrään, tieteenalojen tarjontaan sekä artikkeleita tarjoaviin instituutioihin.

Tarjottujen artikkelien määrä on selkeästi lisääntynyt. Toisella kymmenvuotiskaudella tarjottiin 47 artikkelia enemmän kuin ensimmäisellä kaudella. Samalla myös käsikirjoitusten hylkäysprosentti on kasvanut. Tästä huolimatta lehti on kyennyt julkaisemaan toisella kaudella ensimmäiseen verrattuna 23 artikkelia enemmän. Artikkelitarjonnan kasvua selittää edellä mainittu väitöskirjajulkaisemisen siirtyminen monografioista artikkeleiden suuntaan. Osaltaan muutokseen saattaa vaikuttaa tohtorikoulutuksen aktivoituminen, mikä puolestaan johtunee opetus- ja kulttuuriministeriön rahoitusmallien muutoksista.

Tieteenaloittain tarkasteltuna etenkin liikuntakasvatuksen ja liikuntasosiologian tutkijoille tiedejulkaisu on tarjonnut merkittävän julkaisukanavan. Liikuntakasvatuksen arvioitaviksi otettujen käsikirjoitusten määrä on lähes kaksinkertaistunut. Liikuntasosiologisten tekstien määrä on puolestaan kolminkertaistunut. Yhteensä näiden kahden tieteenalan osuus on suurempi (122 artikkelia) kuin muiden yhteensä (93 artikkelia).

Jyväskylän yliopiston tutkijat ovat ymmärrettävästi tarjonneet eniten arviointiin päätyneitä tutkimusartikkeleita. Suhteessa muihin tekstejä lähettäneisiin instituutioihin ensimmäisen kymmenvuotiskauden tekstimäärät olivat 48–46 ja toisella 67–52. Taulukkoa voi kuitenkin lukea myös niin, että liikuntatieteellistä tutkimusta tehdään siis muuallakin kuin Jyväskylän yliopistossa. Esimerkiksi Turun yliopiston artikkelimäärän kasvu kolmesta 13 tekstiin kertoo liikuntatieteellisen orientaation vahvistumisesta yliopiston julkaisutoiminnassa. Huomiota kiinnittää myös se, että ammattikorkeakouluistakin lähetetään tekstejä julkaistavaksi.

Kahden vuosikymmenen opetukset

Tutkimusartikkelijulkaisun kahden vuosikymmenen mittaisesta taipaleesta voidaan tehdä muutamia yleisempiäkin havaintoja. Ensinnäkin julkaisua voidaan arvioida kielen näkökulmasta. Artikkelitarjonnan runsaus osoittaa suomenkieliselle tutkimusjulkaisulle olevan tarvetta. Useat uraansa aloittavat tutkijat ovat tarjonneet artikkeliaan julkaistavaksi omalla äidinkielellään, ja saatu palaute on ollut väistämättä tutkijakoulutusta parhaimmillaan. Jotakin sukupolvien muutoksesta viestii kuitenkin se, että suomenkielisessä ilmaisussa on ollut lisääntyvässä määrin toivomisen varaa.

Toiseksi voidaan pitää hyödyllisenä, että tutkimusartikkeleita kirjoitetaan muuallakin kuin Jyväskylässä. Monessa tapauksessa muualta lähetetyt artikkelit ponnistavat muilta tieteenaloilta kuin Jyväskylän liikuntatieteitä lähellä olevat tekstit. Jyväskyläläisten tekstien runsautta selittää osaltaan tutkijakoulutuksen tehostaminen, monografioista artikkeleihin siirtyminen ja artikkelijulkaisemisen aseman keskeisyys rahoituslähteenä. Hyvä kysymys on sekin, että millaisia seurauksia monografioista artikkeleihin siirtymisellä on.

Kolmanneksi Liikunta & Tiede -lehden tutkimusartikkelijulkaisu on osoittanut tarpeellisuutensa. 20 vuotta sitten tehty päätös julkaisun perustamisesta on siten osoittautunut kaukonäköiseksi. Toivottavaa olisi, että nykyisin vähän artikkeleita lähettävät tieteenalat innostuisivat myös suomenkielisestä tutkimusjulkaisemisesta. Liikunta & Tiede -lehden runsas levikki sekä monimuotoinen lukijakunta takaavat sen, että artikkeleita luetaan, ja että niillä on siten myös yhteiskunnallista vaikuttavuutta.

Hannu Itkonen, YTT, liikuntasosiologian professori, Jyväskylän yliopisto
Jouko Kokkonen, FT, toimituspäällikkö, Liikunta & Tiede -lehti

 

TAULUKKO 1. Liikunta & Tiede -lehdessä julkaistujen vertaisarvioitujen artikkeleiden kokonaismäärä

	Julkaistut	Tarjotut	Hylkäysprosentti
2000–2009	96	135	28,9 %
2010–2019	119	182	34,6 %
yhteensä	215	317	32,2 %

 

 

 

(Vuoden 2019 osalta arvioitavaksi otetut)

 

TAULUKKO 2. Tutkimusartikkeleiden jakautuma tieteenaloittain

	2000–2009	2010–2019	2000–2019
Liikuntakasvatus	27	51	78
Liikuntapsykologia	20	8	28
Liikunnan terveystieteet	18	12	30
Liikuntasosiologia	11	33	44
Liikuntafysiologia	5	3	8
Liikuntahistoria	4	9	13
Liikuntasuunnittelu	4	-	4
Liikuntalääketiede	4	-	4
Muut	3	3	6
	96	119	215

 

 

 

 

 

 

 

 

(Vuoden 2019 osalta arvioitavaksi otetut)

 

TAULUKKO 3. Tutkimusartikkelien jakauma taustayhteisön perusteella

	2000–2009	2010–2019	2000–2019
Jyväskylän yliopisto	48	67	115
Tampereen yliopisto	4	5	9
Helsingin yliopisto	3	2	5
Itä-Suomen yliopisto	5	1	6
Turun yliopisto	3	13	16
Muut yliopistot	3	6	9
Ammattikorkeakoulu	10	6	16
KIHU	2	1	3
LIKES	2	5	7
Muu tutkimuslaitos	9	7	16
Urheiluopistot	2	0	2
Muu taho	2	0	2
Yksityinen tutkija	3	6	9
	96	119	215

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

(Vuoden 2019 osalta arvioitavaksi otetut)

 

Kaikki vuodesta 2008 julkaistut vertaisarvioidut tutkimusartikkelit ovat vapaasti luettavissa verkkosivustollamme.

Artikkeli on julkaistu ensimmäisen kerran Liikunta & Tiede -lehdessä 6/2019 ja se on luettavissa myös pdf-muodossa.