Kaikki koululaiset pääsivät hiihtolomalle 90 vuotta sitten

Hiihtolomalaisten määrä kasvoi vuoden 1935 muutoksen ansiosta liki 15-kertaiseksi. Kansakoululaisia oli 1930-luvun puolivälissä noin 350 000. Oppikoulua kävi tuolloin noin 25 000 lasta ja nuorta. Oppivelvollisuuden toteutuminen oli loppusuoralla, joten hiihtolomasta tuli osa melkein kaikkien kouluvuotta.

Opetusministeriö teki päätöksen koululaisten hiihtolomasta joulukuussa 1934. Virallisesti kyse oli urheilulomasta, kuten oppikouluissakin. Hiihtoloman piti alkaa aikaisintaan 25. helmikuuta ja viimeistään 4. maaliskuuta. Sen pituus oli kansakouluissa aluksi neljä päivää. Kouluviikko oli tuolloin kuusipäiväinen.

Hiihtoloman keksijä Lauri Pihkala anto koululaisille ohjeita Kouluradiossa 18.2.1935 lähestyvää hiihtolomaa varten. Kouluradiolehti julkaisi tiivistelmän esityksestä kevätlukukauden 1935 numerossaan. Pihkala korosti, että lomalaisten käyttäytyminen vaikutti siihen, tulisiko hiihtolomasta pysyvä käytäntö.

”Vierailla paikkakunnilla käyvät hiihtolomalaiset ovat käytöksellään vastuussa loman maineesta ja tulevaisuudestakin, sillä sehän on toistaiseksi vain kokeeksi säädetty. Loman viimeisinä päivinä on hiihtämistä vähennettävä, levättävä ja sitten koulutyön alkaessa käytävä siihen kiinni lujasti.”

Sää ei suosinut vuonna 1935 hiihtolomalaisia. Etelä- ja Länsi-Suomessa oli helmikuun lopussa vähän tai ei lainkaan lunta. Vettä satoi. Sää kylmeni maaliskuun puolella, mutta lunta ei tullut lisää, joten hiihtokelit olivat huonot. Tämä kirvoitti pohtimaan koko loman mielekkyyttä ja ajankohtaa. Satakunnan Kansan nimimerkki Reservinkorpraali laittoi pakinassaan 23.3.1935 opettajan pohtimaan loman ajankohtaa.

”Jos niitä hiihto- eli urheilulomia talvisaikana seuraavinakin vuosina aiotaan järjestää maaseutukouluihinkin, niin niiden aikaa ei pitäisi edeltäpäin rajoittaa eikä määritellä. Annettaisiin opettajille oikeus antaa hiihtolomaa oppilaille silloin, kun on hiihtämismahdollisuuksia. Silloin voisi niistä tulla todellisia hiihtolomia, jolloin lapset saisivat hiihtourheilua harjoittaa. Ja varattomien oppilaiden hiihtovälineiden hankintaa olisi valtion puolesta avustettava, samoin kuin muidenkin kouluvälineiden hankintaa avustetaan.”

Nimimerkki ”Lauri” päätteli Opettajain lehdessä 10/1935, että hiihtoloma oli hyvä uudistus, vaikka hän oli tavannut opettajansa johdolla kävellen retkeilleen ryhmän reppuselkäisiä koululaisia. Vaikka kyse oli lomasta, niin monet opettajat järjestivät sen aikana retkiä ja hiihtokilpailuja. Kaupunkien koululaisia matkusti maalle hiihtämään. Valtionrautatiet myi hiihtolomalaisille alennuslippuja.

Etenkin maaseudulta löytyi myös niitä, jotka pitivät hiihtolomaa tarpeettomana, hiihtiväthän lapset muutenkin. Osa opettajista koki loman katkaisseen sopivasti kevätlukukauden. ”Kirsti” kiitti Alakansakoululehdessä 6/1935 ”korkeasti kunnioitettua herra Opetusministeriä ja muita asiaan kuuluvia henkilöitä” kansakoulujen hiihtolomasta.

”Kokemuksesta sanon, että tulin kuin uutena ihmisenä — sekä sielun että ruumiin puolesta — hiihtolomaltani. Olin virkistynyt, hermoparkani olivat ne pari, kolme päivää, mitkä lomalla vietin, saaneet levätä, levätä tarpeekseen. Unohdin kokonaan, että olen ’kynttilä’ ja että täällä on ’41-päinen lauma’ odottamassa koulun alkua. Hiihdin, ainoastaan hiihdin! Olenpa vielä jälkeenpäinkin ihaillut itseäni siitä, että osasin tuon unohtamisen taidon.”

Keskustelu hiihtoloman tarpeellisuudesta jatkui koko 1930-luvun loppupuolen. Kriitikot kiinnittivät huomiota huonoihin sääoloihin ja siihen, että kaikilla Etelä-Suomen kaupunkilaislapsilla ei ollut varaa matkustaa lumisempiin maisemiin. Keskustelu päättyi talvisodan alla, eikä virinnyt enää uudelleen. Hiihtoloma säilyi osana kouluvuotta ja elää edelleen puhekielessä, vaikka virallinen nimi onkin 1990-luvulta saakka ollut talviloma.

Jouko Kokkonen
toimituspäällikkö

Lähteet:

Tuire Kuusiaho, Lapset ladulle. Hiihtourheilu kansakoulun liikuntakasvatuksessa 1920–50-luvuilla Suomessa. Historian pro gradu, Tampereen yliopisto 2011. https://trepo.tuni.fi/bitstream/handle/10024/82936/gradu05386.pdf