Käännetään ajattelu ympäri!

Suomella on kunnianhimoiset tavoitteet liittyen liikenteen päästöjen vähentämiseen. Tämän vuosikymmenen aikana päästöt on määrä puolittaa. Vuoteen 2030 mennessä tavoitellaan kävelyn ja pyöräilyn osalta 30 prosentin matkamäärien kasvua. Siis noin 450 miljoonaa uutta kävely- ja pyöräilymatkaa sekä 35–38 prosentin kasvua kulkutapaosuuteen.

Keskustelu eri kulkutavoista kärjistyy nopeasti vastakkainasetteluksi, mikä on suurimpia kävelyn ja pyöräilyn edistämisen haasteita. Päätöksentekijöiden pitäisi uskaltaa luottaa tutkittuun tietoon ja edistää yhteiskunnan kannalta kokonaisedullisimpia ratkaisuja. Kävelyn ja pyöräilyn rohkealla edistämisellä saataisiin niin terveyden kuin ilmaston kannalta hyviä vaikutuksia aikaiseksi.

Suositamme ristiriitojen ratkomista tutkittuun tietoon perustuen. Lisäksi tarvitaan taloudellisia kannustimia, hallinnonalojen välisen yhteistyön tiivistämistä, digitaalisten sovellusten käyttöönottoa sekä kävely- ja pyöräilyinfran nopeampaan kehittämistä. Erityisesti tiiviillä kaupunkiseuduilla kävely ja pyöräily pitäisi nostaa ensisijaisiksi liikkumisvaihtoehdoiksi, joita kehitettäisiin kuitenkin omina itsenäisinä kulkutapoinaan.

Kävelyä edistetään eri tavalla kuin pyöräilyä, ja siksi molemmille kulkutavoille pitäisi laatia omat tavoitteensa ja edistämisohjelmansa.

Katse kävelijään ‒ ja peiliin

Kävelyn edistämisessä ei ole kyse liikennemuodon suosimisesta vaan paljon kokonaisvaltaisemmasta asiasta: erilaisille ihmisille mukavan liikkumis- ja asiointiympäristön luomisesta. Peruskiviä ovat ensinnäkin paikkojen ja palveluiden saavutettavuus kävellen ja toisaalta elämyksellisyys eli ympäristön viihtyisyys, mukavuus ja koettu laatu.

Keinot ovat ehkä erilaiset kuin 1970-luvulla, mutta pitkälti samat kuin jo hyvin perinteisissä kivikaupungeissa, joissa ei ollut nopeampia kulkumuotoja tarjolla, eikä kaikilla ollut varaa edes hevoskyytiin. Jos kävely nähtäisiin tosissaan terveellisimpänä ja täysin ilmaisena tapana liikkua, muita kulkumuotoja kehitettäisiin sen ehdoilla. Myös joukkoliikennettä kannattaa kehittää kävelijää palvelevaksi siten, että kävely- ja odotusympäristöt olisivat ”mieluummin Mersua kuin Ladaa”.

Tämä nostattaa helposti kriittisen lukijan ihokarvoja. Haihatteleeko asiantuntija ja unohtaa verkostomaisen kaupungin todellisuuden ja ihmisten arkikiireet? Toki Suomessa ja Helsingin seudullakin pitkät etäisyydet kuljetaan jatkossakin junilla, busseilla ja autoilla. Tilanne on toinen taajamien ja kaupunginosien sisällä, jos niitä osataan kehittää oikein.

Norjalainen Helge Hillnhütter julkaisi vuonna 2016 kiehtovan väitöskirjan ajan kokemisesta joukko- ja aktiivisessa liikenteessä. Kärjistääkseni hänen tuloksiaan: me matkustajat vaivumme vaikkapa bussin penkillä jonkinlaiseen turtumukseen, joka ei jätä juurikaan muistijälkiä. Sen sijaan jalan liikutut matkat merkitsevät meille joka tasolla enemmän, kohdatut asiat jäävät paremmin mieleen ja aika taittuu nopeammin. Kävelyaika koetaan yleisesti ottaen myönteisenä aikana, ei ajanhukkana! Siksi mietin, että käynnissä (ehkä) oleva kävelybuumi voi olla todellisuudessa elämyksellisen kaupungin buumi.

Varsinkin kaupungeissa voitaisiin optimoida liikunnan ja liikenteen kokonaisuutta siten, että eri kulkumuodot palvelevat sekä liikunnallista elämäntapaa että liikkujan kokemusta. Joukkoliikenne optimoitaisiin sujuvaksi, ja kävelymatkat miellyttäviksi, vaikka hieman pidemmiksikin. Eri palvelut sijoitettaisiin kävelyreittien varsille, pysäkit tehtäisiin hieman rauhallisemmiksi ja pyöräparkit sijoitettaisiin kaikkien runkolinjojen pysäkeille helpoiksi ja nopeiksi käyttää.

Viime vuosien iskusana on ollut MaaS, eli liikkuminen palveluna. Vaikka puhutaan palvelusta, keskustelu näyttäytyy usein hyvinkin tuotekeskeisenä, koska yritykset hakevat parasta pakettia asiakkailleen. Ajatus kääntyy aitoon palveluun silloin, jos juuri sinä ja minä liikkujina, olemme keskellä. Ansaitsemme hyvän palvelukokemuksen! Voimme liikkuessamme tavata muita, hoitaa samalla asioita, kohottaa kuntoamme, nauttia kaupungista. Hyvin käveltävän ympäristön näkyy yhdysvaltalaisen Jeff Speckin (2012) tekemien vertailujen mukaan alueiden arvostuksessa ja esimerkiksi kiinteistöjen hinnoissa. Ilmankos tuo, kun sieltä ei tarvitse lähteä toiseen ympäristöön asioille, ja näin säästyy aikaa ja rahaa.

Tarvitaan kuntia, mutta myös aktiiveja ja palveluntarjoajia

Kunnat ovat keskeisessä osassa kävelyn ja pyöräilyn edistämisessä. Sitten kun liikenne- ja liikunta-asiantuntijat puhaltavat yhteen hiileen, ollaan jo pitkällä. Toinen puoli on liikkujien kokemuksista ja ajatuksista ammentaminen. Kaikki kunnat ovat tavoitepuheissaan kovinkin asukaskeskeisiä. Useat niistä tekevät paikkatietokyselyitä reiteistä, asiantuntijat seuraavat sosiaalisen median ryhmiä jne. Epäilemättä näin saatu palaute johtaa joskus myös parannuksiin. Mutta pääosin on vielä arvoitus, miten saatu palaute käytännössä vaikuttaa. Voisiko tästä tehdä läpinäkyvämpää? Voisiko kunta palkita ne suunnittelijat, jotka toteuttavat parannustoiveita testatusti parhain tuloksin?

Kiinnostavaa, joskin sekalaista, käyttäjäpalautetta liikkuu ilmaiseksi verkossa koko ajan. Digitalisaatio saattaisi tarjota hienot mahdollisuudet olosuhteiden parantamiseen käyttäjäpalautteen perusteella. Voisiko sen avulla itse palautesykliä nopeuttaa ja järkeistää? Löytyykö keinoja myös arvottaa ja konkretisoida palautetta siten, että olosuhteiden parantaminen helpottuu? Näkisin muutaman vuoden sisällä hyvinkin mahdollisena, että liikunnan olosuhteiden ja suunnitelmien arviointi voisi tapahtua yhä fiksummin vuorovaikutuksessa käyttäjien kanssa.

16.9.2021 julkaistu Kävelyn ja pyöräilyn edistämisen mahdollisuudet ja esteet -tutkimus (linkki verkkojulkaisuun) perustuu laajaan kirjallisuuskatsaukseen sekä asiantuntija- ja sidosryhmähaastatteluihin. Julkaisu toimeenpanee valtioneuvoston vuoden 2020 selvitys- ja tutkimussuunnitelmaa. 

Jani Päivänen
Ihmisten ympäristö -tiimipäällikkö
FCG Finnish Consulting Group
p. +358 40 056 0626
jani.paivanen(at)fcg.fi

Lähteet

Hillnhütter, Helge. 2016. Pedestrian Access to Public Transport. University of Stavanger, Faculty of Science and Technology.

Speck, Jeff. 2012. Walkable City: How Downtown Can Save America, One Step at a Time. Macmillan.