Juokse poika, juokse – vedessä!

Kesälomalla olen aika monena päivänä suunnannut kesäaukiolojen vuoksi joko Kontulan, Vuosaaren tai Malmin uimahalliin. Tuumin nimittäin kuten lottomainoksen mies aikoinaan: ”ainakin kuntoloma pitäs ensimmäisenä pitää.” Polven lisäksi koko keho kaipaa liikettä. Vaa’asta loppuvat pian numerot ja vyöstä reiät tällä menolla. Siinä syitä kietaista ympärilleen toisenlainen vyö. Ohjelmassa on ollut kolme varttia tai tunti vesijuoksua useampana päivänä viikossa.

Vesijuoksun harrastajakunnassa olen nuoremmasta päästä. Tyypillisin vesijuoksija on eläkeikäinen tai työuransa loppuvaiheessa oleva nainen. Miehet ovat lähes järjestään seitenkymppisiä tai sitä vanhempia. Senioripariskuntia on liikkeellä jonkin verran. Itseäni nuorempia miehiä olen nähnyt vesijuoksijoina korkeintaan pari.

Vanhemmat rouvat etenevät usein pareittain, joten ohitustilanteita tulee aika usein. Jos väkeä on paljon, niin olen alkanut käyttää vain jalkoja, niin vauhdin saa sopeutettua hitaammin etenevien tahtiin. Puikkiminen kiristää vesijuoksussakin hermoja ja kirvoittaa joskus jopa paheksuvia mielipiteitä.

Mistään vauhdin hurmasta vesijuoksussa ei tosin pääse nauttimaan.  Mieleen tulee vanha koululaisvitsi hitauden huipusta: etana jarruttaa kurvissa. Hetkellinen huippunopeuteni taitaa olla noin yksi kilometri tunnissa.

Me vesijuoksijat olemme useimmiten liikunnan raskassarjalaisia. Vesi ei niveliä riko, joten altaassa voi rasittaa ruumistaan paljon reippaammin kuin tasamaalla. Monella on niin tuhdisti lihaa luiden ympärillä, ettei kävelykään ole ihan helppoa, mutta vesi kannattelee.

Vesijuoksualueella korviin tulee keskustelupätkiä, kun kohtaamisia kertyy allasta kiertäessä väkisinkin paljon. Sairaskertomuksien katkelmia kuulee vähemmän yllättäen tuon tuosta. Työpaikan kuulumiset ovat myös usein toistuva aihe. Näennäistietoakin on jaossa – eräskin rouva kertoili kaverilleen eri luonnetyypeille sopivista ruokavalioista. Itsensä hän määritteli koleeriseksi luonteeksi. Se jäi kuulematta, mitä koleerikon pitäisi syödä.

Muutaman kerran altaassa näkemäni Intian suunnalta kotoisin oleva rouva hyräilee juostessaan. Salakuunteluako? Ei minusta, mihinkä sitä korvansa laittaisi. Enemmänkin ihmetyttää se, että osa puhuu aika henkilökohtaisista asioista ikään kuin olisi uima-allasta yksityisemmässä tilassa.

Vesijuoksuunkin tottuu vähitellen. Kolme varttia ei tunnu enää niin pitkältä kuin ensimmäisellä kerralla. Ja pääseehän juoksun päälle saunaan. Lisäksi juoksua voi muunnella. Kun jättää vyön välillä pois, niin liikkumismuodon luonne muuttuu. Tosin vyötettynä etenemisen on amerikkalaistutkimuksessa todettu olevan hiukan tehokkaampaa kuin ilman vyötä juoksemisen. Lisäksi tekniikka hajoaa vyöttömällä helposti. Itselleni sopivat nykykunnossa muutaman minuutin pikkupyräykset ilman vyötä.

Polvikin tuntuu tykkäävän vesijuoksusta. Olen jo päässyt kokeilemaan hiukan jalkapallomaalivahdin treenejä. Poikani Heikki harjoituttaa – napakoita vetoja tulee viidestä–kuudesta metristä. Aloitin polviltani ja nyt uskallan jo ottaa koppeja pystyssä. Tai ainakin yrittää torjua.

Heittäytyminenkin onnistui yli puolen vuoden tauon jälkeen. Ei ollut ihan itsestään selvää, uskallanko enää dyykata. Ihmeen hyvin kyljelleen kiepsahtaminen onnistui, vaikka varovaista touhu on vielä.

Edistyminen ”päälajissa” motivoi lähtemään altaaseen. Onneksi kotoinen Kontulan halli aukesi taas heinäkuun lopulla.

Jouko Kokkonen
Toimituspäällikkö

Linkit:

Davis, J. 3 Scientifically Supported Tips to Help You Get the Most out of Pool Running: The Latest Research. https://runnersconnect.net/deep-water-running-for-cross-training/

Urheiluhallit: Vesijuoksu, tehokas kunnon kohottaja, https://www.urheiluhallit.fi/vesijuoksu-tehokas-kunnon-kohottaja/