Jouko Kontulasta: Suomi liikkeelle?

Vaan liikuntapolitiikasta ei ole juurikaan puhuttu, vaikka aihetta olisi. Petteri Orpon hallituksen ennätyslaajaksi paisunut hallitusohjelma sisältää myös aikaisempia ohjelmia paljon enemmän liikunta- ja urheilukirjauksia.

Liikunta-sana esiintyy johdannaisineen hallitusohjelmassa yli 50 ja urheilu yli 20 kertaa. Tämä on uusi Suomen ennätys. Jo ohjelman johdannossa todetaan, että ”kaikenikäisten liikunnallisen elämäntavan vahvistaminen lisää suomalaisten hyvinvointia”. Hallitus aikoo kääntää suomalaisten fyysisen aktiivisuuden nousuun kaikissa ikäryhmissä poikkihallinnollisella Suomi liikkeelle -ohjelmalla, joka on saanut kokonaan oman lukunsa.

Ja onhan hallituksessa liikunta-, urheilu- ja nuorisoministeri. Asiat ovat tärkeitä, mutta salkun ohuus viittaa siihen, että hallituksen kokoon saamiseksi oli kehiteltävä opetus- ja kulttuuriministeriöön kolmas ministerinpaikka.

Pitäisikö liikunnan hihkua riemusta? Ehkä ei sentään. Sisällöltään monelta osin melko ympäripyöreät liikuntakirjaukset olivat todennäköisesti hallitusneuvotteluissa helpoimmasta päästä hyväksyä. Liikunnan esiinmarssia voi tarkastella myös jatkumona. Monet ohjelmaan sisälletyt asiat ovat olleet esillä koko 2000-luvun ja sisällytetty vuoden 2018 Liikuntapoliittiseen selontekoon.

Riemua pienentää hallitusohjelma kokonaisuutena. Vähiten liikkuvat ovat usein köyhimpiä suomalaisia, joiden toimeentuloon monet leikkaukset vaikuttavat. Suomi liikkeelle -ohjelman esittelyn yhteydessä hallitus korostaa riittävän liikunnan olevan osa terveellistä elämäntapaa. Toisaalla hallitusohjelmassa ovat esillä oluen verotuksen alentaminen ja vahvempien juomien tuominen kauppoihin. Kumpikin voi pahentaa alkoholin ongelmakäyttäjien tilannetta.

Suunnitteilla on myös kansalais- ja työväenopistojen valtiontuen leikkaus. Opistot liikuttavat juuri niitä ihmisiä, jotka eivät muuten lähtisi liikkeelle.

Suomi liikkeelle -ohjelma on monenlaisten toiveiden tynnyri. Toimenpidekokonaisuuksia on lueteltu 16. Kirjoa kuvaa se, että niihin sisältyvät äitiyspakkaukseen pakattava pallo ja ikääntyneiden subjektiivinen ulkoiluoikeus, jota on määrä selvittää. Mieleen tulee vuonna 2008 valmistunut Kansallinen liikuntaohjelma, joka sisälsi 46 toimenpide-ehdotusta. Harvasta niistä kuultiin juuri mitään loppuraportin julkistamisen jälkeen.

Liikkeelle ohjelma lähtee valtioneuvostotasoisena ja ministerityöryhmän vetämänä, joten muskeleitakin löytyy. Rahaa ohjelmaan on luvassa vuosittain 20 miljoonaa euroa. Käytännön työtä johtaa päätoiminen sihteeristö. Ohjelma ulottuu kaikille hallinnonaloille, joilta on tarkoitus tunnistaa ”fyysisen aktiivisuuden kannalta olennaiset muutostarpeet niin toimintatavoissa, rakenteissa kuin ajattelussakin”. Ihan tyhjästä ei tässä tarvitse lähteä, sillä Valtion liikuntaneuvosto on selvittänyt eri ministeriöiden liikunnan ja liikkumisen edistämistoimia vuosina 2019–2023.

Liikunnan ja urheilun talouteen vaikuttaa se, että verkossa pelattavat rahapelit siirtyvät lisenssipohjaisiksi vuoden 2026 alkuun mennessä, mikä merkitsee tältä osin Veikkauksen monopolin loppumista. Poliittisesti kyseessä ei ole enää mullistava päätös, vaan toteutunut kehitys on johtanut tilanteeseen, jossa tämä on ainoa järkevä päätös.

Hallitusohjelman liikuntakirjauksista huokuu myös jonkinlainen usko ja toivo liikuntaan ihmeitätekevänä voimana. Luottamus urheilun esikuvavaikutukseen löytyy ohjelmasta: ”Huippu-urheilijat tarjoavat sekä innostavia esikuvia että suuria elämyksiä, jotka vahvistavat yhteenkuuluvuuden tunnetta. Tämä on tärkeää erityisesti lasten kannustamisessa urheilun pariin.” Kyse on pikemminkin huippu-urheilun oikeuttamisesta ylevällä merkityksellä. Tutkimustieto kertoo, että esikuvavaikutus lähinnä siirtelee harrastamisen suuntaa.

Ei huoli kansalaisten heikosta kunnosta ole yksin suomalaista tai edes ihan uutta. Yhdysvalloissa oltiin liikkeellä jo 1950-luvulla, kun Dwight D. Eisenhower käynnisti lapsille ja nuorille suunnatun liittovaltion liikuntaohjelman. Häntä presidenttinä seurannut John F. Kennedy laajensi ohjelman koskemaan myös aikuisia. Pontimena oli amerikkalaisten heikentynyt kunto, jonka pelättiin vaarantavan jopa maapuolustuksen.

Liittovaltion saavuttamat tulokset eivät olleet järisyttäviä. Osa amerikkalaisista alkoi kyllä liikkua etenkin 1960-luvulta lähtien, mutta heidät saivat liikkeelle kulttuuriset muutokset ja kaupalliset toimijat. Samaan aikaan arkiliikunnan väheneminen kiihtyi ja alkoi kasvattaa väestöryhmien välisiä fyysisen suorituskyvyn eroja. Tuttua tuokin kotikentältä.

Loppukevennyksenä voin kertoa, että olen saavuttanut ensimmäisen palloilulajien mitalini. Heinäkuun alussa sain kaulaani pronssimitalin viime kauden Palloliiton eteläisen alueen seitsenhenkisten joukkueiden sekasarjasta. Pelasin muutaman pelin kontulalaisen Idän Pikajunan maalivahtina. Tuli mieleen 1970-luvun kuntoilujulisteen iskulause ”Palloilu kannattaa jo muodon vuoksi”.

Jouko Kokkonen
jouko.kokkonen(at)lts.fi

Jouko Kontulasta ihmettelee Suomen eloa ja maailmanmenoa itähelsinkiläisen lähiön näkökulmasta. Minut keksi Lasse Lehtinen, joka kirjoitti Iltasanomissa 6.11.2017, että ”sananvapauden ritari on kadun mies tai nainen, ’Jouko Kontulasta’, jolta käydään kysymässä kaikkea maan ja taivaan väliltä”.

Artikkeli on julkaistu ensimmäisen kerran Liikunta & Tiede -lehdessä 4/2023 ja se on luettavissa myös pdf-muodossa.