Impulssi-sarjan päätösosa

Julkaisijan esipuhe: Impulssien julkaiseminen päättyy, mutta sykäykset säilyvät

Neljännesvuosisata on kunnioitettava ikä julkaisusarjalle. Liikuntatieteellinen Seura teki rohkean ratkaisun ryhtyessään kustantamaan uudessa sarjassaan katsauksia, pamfletteja, pitkiä esseitä ja puheenvuoroja. Vuonna 1994 julkaisumarkkinoille ilmaantui Impulssi-sarja, joka halusi haastaa ”muka viisaan” ja ”syntymäjäykän” tieteellisen ilmaisun.

Eikä homma jäänyt hetken leimahdukseksi. Kun Impulsseja (n = 30) silmäilee, niin osa on lähtenyt hetkestä, osalle on tavoiteltu pitempää elontaivalta. Harva Impulssi on jättänyt ketään täysin kylmäksi. Sarjassa on käsitelty muun muassa alkoholia, byrokratiaa, dopingia, huippu-urheilua, liikuntaa, lähialuesuhteita, mediaa, mielenterveyttä, nationalismia, suomalaisia olympiaunelmia, terveysliikuntaa, toivottua vähäisempää liikuntaa, tutkimusta, urheilujohtajia ja urheilujournalismia.

Olen itse kulkenut Impulssien matkan liki kokonaan, kiitos sarjan ideoineen ja sitä koko ajan luotsanneen Teijo Pyykkösen luottamuksen. Hyppäsin vuonna 1994 mukaan numeroon neljä. Selväksi tuli, että Impulssi-sarja lähti liikkeelle halusta ja tarpeesta julkaista liikuntakulttuuria kriittisesti käsitteleviä tekstejä, mutta arvostaen liikuntaa ja urheilua. Minulla ei ole ollut mitään sitä vastaan.

Sarjan päättävä julkaisu on taattua Pyykköstä. Liikuntakulttuurin kiemurat 1980-luvulta lähtien syvällisesti tunteva kirjoittaja ruotii liikuntapolitiikan linjoja ja linjattomuutta. Kaikki eivät välttämättä pidä tulkinnoista, joku saattaa jopa pahastua. Tämä kuuluu Impulsseissa asiaan.

Liikuntatieteellisen Seura ry
erikoistutkija Jouko Kokkonen

Hyvästijättö Impulsseille (1994–2019)

Liikuntatieteellisen Seuran Impulssi -sarja synnytettiin 1990-luvun alkuvuosina – aikana, jolloin nettiyhteyksiä vasta viriteltiin ja sosiaalinen media oli tuntematon uhka tiedon perinteiselle julkaisemiselle ja jakamiselle.

Impulssien idea on ollut tarjota näkyvyyttä kirjoituksille, joille aikakauslehti on liian ahdas ja kirja turhan lavea. Sarjan julkaisuilla on pyritty liikuntapolitiikan, -kulttuurin ja -tieteen liikahduksiin: kiihokkeeseen ja sysäykseen (lat. pulsus = sysäys). Kirjoittajilla on ollut lupa innostua ja olla kriittinen. Impulsseissa on voinut olla montaa mieltä. Tekstit ovat edustaneet kirjoittajien näkemyksiä, eivät välttämättä julkaisijan.

Impulssien kieli on haluttu pitää suomena, mutta ei tutkijasuomena. Tiedeyhteisöillä on omat vakiintuneet raportointitapansa ja kohderyhminä lähinnä muut tutkijat. Impulssit puolestaan on suunnattu ensisijaisesti liikuntatiedon soveltajille kuten järjestöjen ja hallinnon asiantuntijoille – heille, jotka toimivat politiikan, kehittämistyön ja tutkimuksen kolmiossa.

Nyt sarjan viimeisen numeron (nro 30) ilmestyessä on aika kiittää tutkijoita ja asiantuntijoita, jotka ovat vuosien varrella jakaneet aikaansa Impulssien kirjoittamiseen ja sitä kautta osallistuneet julkiseen liikuntakeskusteluun.

Impulssien aika on täyttynyt – ehdottomasti. Siitäkin huolimatta, että osallistumaan ja vaikuttamaan pyrkivän liikunnan tiedeviestinnän kentällä ei edelleenkään ole ruuhkaa. Vaikka ymmärrys tiedeviestinnän tavoitteista ja mahdollisuuksista on nyt toista kuin Impulssi-sarjan synnyttämisen aikaan, peruskysymys on ennallaan: miten tutkimuksen, politiikan, hallinnon ja arjen näkökulmia yhdistävä asiantuntemus sekä kritiikin salliva keskustelu saadaan valaisemaan liikunnan polkuja? Vanhoilla valoilla kulkijoita kyllä löytyy, mutta nyt tarvitaan jotain kirkkaampaa.

Helsingissä tammikuussa 2019
Teijo Pyykkönen
Liikuntatieteellisen Seuran Impulssi -sarjan toimittaja 1994–2019

Hanki Impulssi itsellesi tai lahjaksi:

• Uusinta Impulssia myy Tiedekirja hintaan 10 euroa + toimituskulut
• Pdf-versio Maailman istuvin urheilukansa – ihmettelyä liikuntapolitiikan labyrinteissä
• Aiempien Impulssien pdf-versioita on ladattavissa verkkosivultamme