Futista etänä – vaikea paikka

Seuralta tulivat ensimmäiset linjaukset, että juodaan vain omista juomapuolloista ja vältetään kättelyä – ja odotellaan lisätietoja. Aika verkkaisesti tietoja kaikille tuli ja toimet Suomessa kuten muutenkin Euroopassa olivat laimeita. Varsinkin kun ainoat tartunnat Suomessa olivat kiinalaisturisteilta Lapista. THL:n arvion mukaan virus ei tulisi Suomeen tai uhkaisi Suomea. WHO:kaan ei pitänyt tautia pandemiana. Matkustusrajoitukset koskivat vain Kiinaa.

Koulut olivat auki ja lapset kävivät liikuntatunneilla normaalisti. Sitten tuli ilmoitus ensimmäisestä koronan saaneesta Viikin koulussa. Pojasta tuli melkein julkkis maaliskuun alussa. Melkoinen viestittely alkoi jo 1.3., kun meidän joukkueestamme on neljä pelaajaa Viikin normaalikoulussa: he kertoivat uutisen sieltä muille samana päivänä. Yksi pelaaja oli lähtemässä heti Jyväskylään ”Ebolaa” karkuun. Viestejä oli joukkueen WhatsApp-ryhmässä hetkessä useampi sata.

Eivätkä pojat kertomansa mukaan olleet menossa kouluun seuraavana päivänä, ainakaan osa Viikin normaalikoulua käyvistä. Poikia selvästi uusi ja pelottava asia jännitti todella kovasti. Onneksi koulujen viestit olivat rauhoittavia. Kuitenkin asiallisella viestittelyllä vanhemmille sekä pojille saimme kerrottua uudesta tilanteesta jalkapallon suhteen. Muuten pojille oli koulussa kerrottu kaikki tarpeellinen.

Heti tämän jälkeen monet vanhemmat miettivät omien lastensa suojaamista. Rehtorit saivat roppakaupalla kyselyitä, ei pelkästään Viikin koulussa vaan myös muista kouluissa jouduttiin vastaavaan tilanteeseen, koska tartunnan saanut oli käynyt jalkapalloharjoituksissa normaalisti.

Pelasimme vielä 8.3. harjoituspelin porvoolaista FC Futuraa vastaan Kurkimäessä. Alun haparoinnin jälkeen peli kääntyi täysin Konnulle, varsinkin korkea prässimme oli todella kohdallaan.

Monesti, kun asiat pitkittyvät, niin ne myös mutkistuvat. Suuren ja mahtavan Italian pääsarjaotteluista tulleet tartuntatiedot saivat monet isot urheilusarjat mietteliäiksi. Alettiin puhumaan jo varovaisesti jalkapallon EM-kisojen perumisesta. Suomessa jääkiekon SM-liigassa tehtiin nopea päätös pelata tyhjille katsomoille. Hetki meni ja sarja keskeytettiin kokonaan, kun pelaamatta oli enää muutama kierros. Mitaleita ei jaettu. Futsalin miesten maajoukkueen jännittävä karsintaottelu jäi pelaamatta, kuten myös kotimaiset sisäpalloilusarjat.

Seuraleirin peruminen kirpaisi

Aika erikoista oli varmaan monestakin, että urheilupuolella tehtiin ensimmäisenä rajoituspäätöksiä, paljon ennen kuin valtiolta tuli rajoituksia muun muassa ravintoloihin. Konnussa meillä piti olla suuri ikäkausileiri Pajulahdessa. Valmentajilta tuli 11.3. ajatuksia siitä, että pitäisi saada selvitys, miten Pajulahti on varautunut koronavirukseen. Sieltä tulikin nopeasti heidän vastauksensa, mutta seuran johtokunta joutui perumaan leirin lähtöä edeltäneenä iltana. Monet pojat olivat todella pettyneitä, ja voi vain kuvitella, mitkä olivat Pajulahden Urheiluopiston tappiot, kun siellä oli varauduttu suureen ruokailija- ja majoitusmäärään. Perumisen syynä olivat maan hallituksen 12. maaliskuuta tekemät ensimmäiset rajoitustoimet. Seura ilmoitti myös, että muista koronatoimenpiteistä tiedotetaan, kun on saatu tietoa Palloliiton hallituksen päätöksestä.

Myöhemmin illalla tuli Palloliiton liittohallituksen päätös jalkapallon kilpailutoiminnan keskeyttämisestä, ISO PÄÄTÖS. Kokeilin vapaaehtoisia treenejä heti seuraavana päivänä 13.3. Kun viestitin pojille, että palloa ei tarvita ja kokoontumispaikka on Kivikko, niin muutamat jo arvasivat, että juoksuahan sieltä tulee. Reilusta 40:stä pojasta paikalla oli kolme. Tämä antoi jo viitteitä, että jatkossa "etätreenit" tulevat olemaan haastavia toteuttaa.

Sopeutuminen eristäytymiseen alkoi joukkueen sisällä. Alettiin valmistella "etätreenejä". Valmentajien tiedotus pojille oli kunnossa. Meillä oli ollut poikien ja valmentajien WhatsApp-ryhmä jo marraskuun 2019 alusta lähtien. Vastuuvalmentajamme Imran alkoi suunnitella etäopastettuja harjoituksia pojille. Tuli myös tieto, että koulut siirtyvät etäopetukseen 18. maaliskuuta.

Joukkueenjohtajamme Kirsi perusti 14.3. Konnun P06-ryhmälle oman Instagram-tilin, jolle pojat ja valmentajat voivat laittaa sisältöä. Vastuuvalmentajamme laittoi ensimmäisen viestin pojille etätreeneistä, joista ensimmäiset olisivat maanantaina 16.3. Treenipäivät pidettiin samoina kuin ennen pakkotaukoa: maanantai, tiistai, torstai ja sunnuntai. Pojilla oli muutama päivä aikaa laittaa kuva ja video treeneistä, ja lisäksi piti vastata valmentajan kysymykseen.

Etäily ei kaikille iskenyt

Noin puolet osallistuivat ensimmäisiin treeneihin. Mietimme 17.3. ohjeistuksia pojille, minkä kokoisissa ryhmissä voisivat harjoitella keskenään. Hallituksen linjahan oli sallia korkeintaan kymmenen kokoontumiset henkilöä, johon samojen pelikavereiden kanssa kokoontumiset tuntuivat mahtuvan. Lisäksi haasteena oli se, että jotkut pojat olivat ymmärtäneet harjoitteita väärin. Tilanne tarkentui pian, kun kävi selväksi, ettei minkäänlainen seuraan ja joukkueeseen sidottu pienryhmäharjoittelu ole mahdollista.

Iso ristiriita oli siinä, että samaan aikaan Kurkimäessäkin oli yli 20 osallistujan pelejä käynnissä, niihin osallistuivat lähinnä yli 20-vuotiaat. Joidenkin poikien vanhemmat eivät päästäneet poikiaan jalkapallokentille ollenkaan. Onneksi he ilmoittivat siitä vastuuvalmentajalle jo muutamassa päivässä. Hain Jakomäen hallipäällikön Markun kanssa kuplahallista palauttelupenkin Kurkimäen kentälle 18.3., jotta pelaajat voivat käyttää sitä harjoittelussa.

Muistutimme pojille 17.3., että nämä ovat omatoimitreenejä, eikä niissä edes tarvita kaveria. Pojat tekivät muun muassa lankkuhaasteita ja jakoivat tuloksia keskenään. Osa pojista pyyteli jo päivän treenejä ennakkoon. Lankutushaasteen jälkeen oli haasteena pomputella wc-paperirullalla. 19.3. tuli tieto, että harjoitukset on peruttu 13.4. asti. Lisäksi seuraleiri siirrettiin pidettäväksi heinäkuun loppuun. Meillä piti olla joukkuekuvaus 21.3., mutta sekin peruttiin. Konnun sekä Palloliiton koulutuksia peruttiin. Suomen suurimman junioriturnauksen Helsinki Cupin kohtalo muuttui myös epävarmaksi.

Seuramme Kontu infosi riittävän usein ja selkeästi toiminnastaan. Saimme 1.4. seuralta tiedotteen, jossa kerrottiin, että etävalmennus jatkuu ja kustannukset laskevat monelta osin, muun muassa valmentajan palkkiota pienennetään 50 prosentilla. Lisäksi seuran tukirahasto on käytettävissä vähävaraisien harjoittelun tukemiseen. Seuraavassa meilissä 3.4. kerrottiin ilmaisista nettikoulutuksista. Voi sanoa, että Kontu-tuotteella on enemmän kuin "perävalotakuu".

Pidimme 6.4. joukkueen valmentajien etäpalaverin, jossa käytiin läpi joukkueemme toimintaa etävalmennuksen aikana. Monia haastavia asioita löytyi. Minua häiritsi eniten se, että korona- ja etäaikana joukkuelajijalkapallosta oli tullut nuorille pojille digitaalisesti ohjattu yksilölaji, mikä korostuu pahimmassa dropout-iässä olevilla. Etäharjoittelu osallistumisprosentti oli aika pieni - ensimmäisellä kerralla alle 50 prosenttia. Käytännössä 1/3 osa harjoitteli ja raportoi tunnollisesti, 1/3 osa puolitehoilla ja 1/3 lomaili tämän ajan.

Viitsii, viitsii – ei jaksa

Toinen asia, mikä askarrutti minua paljon, oli harjoitusten tempo. Jos monesti normaalioloissa joutui pojille sanomaan tahdin kiristämisestä, niin epäilen, että heidän harjoitellessaan omatoimisesti ei ollut välttämättä kirittäjiä paikalla. Kaikkia poikia ei kiinnostanut raportoida omista treeneistään, vaikka oli harjoitellutkin.

Kun kävin kentän laidalla katsomassa jalkapalloilijoiden treenejä, niin ensimmäinen havainto oli huono tempo. Käveltiin ja lauottiin palloja, ajanvietettä pallon kanssa. Ehkä ahkerimpia olivat tyttöfutarit. East Unitedin tytöt keräsivät myös porukalla roskia lenkkipolkujen varresta. Iso kiitos ja kunnia tytöille toiminnastaan Kurkimäessä!

Huhtikuussa käytännön töissä seuralla on keväisin ohjelmassa Jakomäen kuplahallin purku, jossa monet vanhemmat ovat olleet vuosien saatossa mukana. Hallin purku odottaa vielä, mutta lamppujen poistossa Kontu piti huolen, että turvavälit olivat kunnossa. Kontu järjesti koko joukkueen valmentajatapaamisen etänä 28.4., johon en osallistunut. Onneksi materiaali jaettiin myöhemmin kaikille valmentajille.

Onneksi olemme nyt päässeet kentälle. Saimme 6.5. ohjeet pienryhmäharjoittelusta, jossa keskeisin ohje oli harjoitella samalla ryhmällä saman valmentajan johdolla riittävillä kahden metrin etäisyyksillä. Kummastusta herätti todella paljon se, että maalivahteja ei saa käyttää, ja kaikilla pitää olla hanskat käsissä. Ensimmäisten treenien jälkeen kuitenkin voi sanoa hyvällä mielellä, että oli todella kivaa palata kentälle! Ja paikalla oli 34 poikaa, osallistumisprosentti 92.

Osa pojista oli vähän "kesäterässä”, ja kyllä valmennuskin oli ruosteessa. Osalle pojista ottivat nämä tunnin treenit aika koville. Todennäköisesti heillä on jäänyt urheilu vähemmälle viimeisen liki kahden kuukauden aikana. Yksi asia, mikä eniten poikia askarrutti, oli se, pitääkö käyttää säärisuojuksia harjoituksissa ollenkaan, koska missään harjoitteessa ei ole kontaktia. Varsin hyvä kysymys.

Taas vihreällä veralla – vaan kauanko?

Meillä on vielä kaksi joukkuetta ilmoitettuna Hesa-cupiin, mutta tietoa siitä, pelataanko turnausta, ei ole. Monilla pelaajilla on kova halu päästä pelaamaan toisia vastaan ja totta kai myös toisia joukkueita vastaan. Varmasti juniorisarjoissakin ainakin aivan kovimmalla huipulla eteen tulee haaste järjestää harjoitusotteluita rajoitusten puitteissa ennen kuin sarjat alkavat.

Näen valmentajana ison riskin siinä, että kun rajoituksia aletaan purkaa, niin lapsille ja nuorille annetaan liikaa toivoa tilanteen saamisesta hallintaan. Mikäli tartuntoja tulee rajoitusten avaamisen jälkeen paljon, niin miten menetellään? Odotetaanko taas hetki etävalmennuksessa ja aloitetaan taas uudestaan?

Se, että meidän joukkueemme pojat täyttävät tänä vuonna 14 ja että he eivät saa täysillä harrastaa lajia, josta pitävät, aiheuttaa heille paljon purkamatonta energiaa. Jännityksellä odotan ensimmäistä ottelua ja myös sitä, mitä tulevaisuus koronaviruksen kanssa tuo. Virtuaalivalmennus ja se, että olemme poikien kanssa kentällä ovat kaksi täysin eri lajia. Joukkuelajien harrastajien kato tulee olemaan valtava, mikäli korona vahvistuu joko kesällä tai syksyllä. Laji, jossa palloa ei saa koskettaa päällään, ei käytetä maalivahtia, eikä voida ottaa kontaktia, on jotakin muuta kuin jalkapalloa. Kun nyt harjoitellaan harjoittelua, niin valmentaja kaipaa viisaita ja kannustavia lauseita jaettavaksi pojille, jotta heidän ilonsa pallon kanssa leikkimiseen ei vaihdu johonkin ei-urheilulliseen.

Jesse Rönkkönen
valmennustiimiläinen
FC Kontu P06

www.fckontu.fi