Esteettisiä juoksukokemuksia etsimässä
Perinteiseen urheiluun pohjautuvan liikuntakulttuurin arvot ovat sivuosassa elämyksiä tavoittelevassa vapaamuotoisessa liikkumisessa, jota harjoitetaan suurelta osin yhdistysmuotoisen tai kaupallisen liikuntajärjestelmän ulkopuolella. Matti Tainio jäljittää artikkelissaan tämän päivän kestävyysjuoksuharrastusta urheilun jälkeisen liikuntakulttuurin kehyksessä.
Urheilun jälkeinen liikuntakulttuuri -ajattelun taustalla on käsitys modernista urheilusta rajaamisen ja luokittelun välineenä, mikä pakottaa urheilijan kehon kapeaan henkilökohtaisen kokemuksen vastaiseen muottiin. Perinteisen liikuntakulttuurin suorittamisen, mittaamisen ja kilpailun sijaan urheilun jälkeinen liikuntakulttuuri siirtää liikkumisen painopistettä kohti elämäntapaa, identiteetin rakentamista, monimuotoisuutta, antihierarkkisuutta ja tasa-arvoa. Tästä jälkiurheilullisesta viitekehyksestä käsin Tainio lähestyy liikkumisen ympäröivästä maailmasta tuottamia, kulttuurisesti tulkittuja ja mielekkääksi koettuja esteettisiä aistikokemuksia.
Tutkimusaineisto koostuu 12 kokeneen kestävyysjuoksun aktiiviharrastajan haastatteluista, jotka on toteutettu ”juostaan ja jutellaan” -tekniikalla juoksulenkeillä. Haastateltavat olivat iältään 29–56-vuotiaita ja heistä puolet oli miehiä ja puolet naisia. Haastateltavat tutkija on tavoittanut sosiaalisen median juoksuryhmistä.
Jälkiurheilullinen näkökulma näyttää liikkumisen kulttuurin avoimena rakenteena, jonka toiminta ei määräydy modernistisen urheilun sääntöjen ja lajirajojen mukaan. Tutkimusta varten kerätystä aineistosta löytyi runsaasti tällaisia piirteitä. Vain muutama informantti osallistui urheiluseuratoimintaan. Ohjattu ja ennalta määrättyihin raameihin puristettu harrastaminen oli vaihtunut itse määriteltyyn juoksuharrastusten kirjoon. Juoksemisen tapoja määrittelivät omat mieltymykset. Mitattavat tulokset olivat sivuseikka ja terveydelliset vaikutukset itsestäänselvyys.
Tainio pohtii aiheellisesti, ovatko jälkiurheilullisuuteen liitetyt löydökset seurausta kulttuurisesta muutoksesta vai tutkimukseen valitusta menetelmästä. Hän esitti haastateltaville kysymyksiä kokemusestetiikan näkökulmasta, minkä myötä myös liikkumisesta piirtyy terveysvaikutuksien sijaan sen laadullisia merkityksiä korostava kuva. Toisaalta Tainio kysyy perustellusti, onko yleinen kuva liikkumisen kulttuurista oikea vai vääristävätkö urheilututkimuksen ja liikuntatieteen näkökulmat sitä.
Tutkijan mielestä liikuntakulttuurissa on tapahtunut 2000-luvulla jälkiurheilulliseen liikkumiseen kytkeytyviä muutoksia, joita perinteinen liikuntatutkimus ei ole kyennyt tuomaan esiin omasta liikunnan ja urheilun kertomuksestaan käsin. Jälkiurheilullinen liikkuminen on limittynyt vanhojen perinteiden kanssa muodostaen kulttuurisia kerrostumia, joiden havaitseminen edellyttää Tainion mukaan tietoista otetta.
Antti Laine
LÄHDE
Tainio, M. 2020. Esteettisiä kokemuksia etsimässä. Kestävyysjuoksuharrastus ja liikuntakulttuurin muutos. Kulttuurintutkimus 37 (3–4), 18–32. Verkkoartikkeli.
Kirjoitus on julkaistu alun perin Liikunta & Tiede 1/2021 -lehdessä.