Eläimellisestä urheilusta paikallisesti ja globaalisti
Tämä blogi syntyi eläinurheilun ihmettelyn tarpeesta – olenhan vinttikoiran omistaja. Vaikka en järjestetyistä koiraharrastuksista erityisemmin välitäkään, tekee vinttikoirien ratajuoksu poikkeuksen.
Itsekkäästä ihmisnäkökulmasta katsottuna on mahtavaa katsoa eläintä, joka pääsee toteuttamaan omia taipumuksiaan, olkoonkin ihmisen jalostamana ja ihmisen rakentamissa olosuhteissa. Tarkennan vielä, että tuloksella ei ole väliä, ja toistaiseksi olemme osallistuneet vain harjoituksiin ja kilpailulisenssikin on hankkimatta.
Nurmiovaalin reunalla tulee kuitenkin välillä pohdittua ihmis- ja koiraurheilun eroja ja yhtäläisyyksiä. Moni ilmiö on yhtäläinen sekä ihmisten että eläinten urheilumaailmassa: on valmennusohjelmia, yhteisöllisyyttä ja Hall of Famea, mutta myös vammoja ja dopingia. Eläintenkin kilpaurheiluun linkittyy asioita, jotka ihmisurheilussa olisivat jopa laittomia, vähintäänkin moraalittomia.
Eläimet eivät oma-aloitteisesti urheile: ne eivät kiinnitä numerolappuja itseensä, tai mittaa suoritusta, tai anna toisilleen tyylipisteitä. Kaikki eläinurheilu on ihmisen tuottamaa. Toki villieläinten elämään kuuluu kamppailua, jossa nopein tai ovelin voittaa. Liikkuminen ja leikki tekee kaikille eläimille kuitenkin hyvää. Yhtenä lähteenä käyttämäni Hannu Itkosen Eläimet urheilijoina ja kamppailijoina (Vastapaino 2023) tarjoaa oivan yleisesityksen eläinurheilun ja -kamppailun eri puolista ja historiasta sekä tulevaisuudesta.
Vinttikoiraurheilua Helsingissä
Suomessa vinttikoirien ratakokeetovat nopeuskilpailuja, joissa 2–6 samanrotuista koiraa lähtee lähtökopista seuraamaan viehettä ovaalin muotoiselle nurmi- tai hiekkaradalle. Maalilinjan ensimmäisenä ylittänyt ja hyväksytyn suorituksen tehnyt koira voittaa tuomariston vahvistettua suorituksen. Rahapalkintoja ei Suomessa jaeta, koiranruokaa ja pokaaleita kylläkin.
Ratajuoksukilpailut ovatkin nopeatempoisia sprinttejä, joissa kilpailulähdöt kestävät matkasta (yleisimmät lajit 280, 350 tai 480 metriä) ja rodusta riippuen noin 18–40 sekuntia per lähtö.Pienimmät koirat painavat noin viisi kiloa, ja suurimmat noin 80 kiloa. Helsingin Tuomarinkylän vinttikoiraradan rataennätys 480 metrin matkalla on englanninvinttikoiran eli greyhoundin nimissä: 29,2 sekuntia, eli koiran keskinopeus on noin 16 metriä sekunnissa, tai 57 kilometriä tunnissa. Vertailun vuoksi: ihmisurheilijan 400 metrin miesten maailmanennätys 43,03 on Wayde van Niekerkin nimissä, jolloin keskinopeus on noin 9 metriä sekunnissa tai 33 kilometriä tunnissa.
Mihin ratakoe – ja viime kädessä koiran juoksuinto sitten perustuu? Saalisviettiin. Käytännössä vinttikoiraa on vuosituhansien ajan jalostettu reagoimaan liikkeeseen, eli vietti perustuu koiran näköön. Kun näköyhteys esimerkiksi jänikseen tai vieheeseen katkeaa, jahti loppuu lähes välittömästi. Ratakokeessa käytetään nykyään moottoroitua viehettä, joka kiertää radan sisäkehää ja saa koirien saalisvietin siis syttymään. Kun viehe hidastaa maaliviivan jälkeen hidastavat koiratkin.
Koiran viettiin vaikuttaa jalostuslinja, sillä vuosisatojen saatossa rotujen jalostuslinjat ovat eriytyneet. Monessa vinttikoirarodussa on erikseen näyttely- ja ratalinja. Näyttelylinjainen on rotumääritelmän ulkoista ihannetta lähellä ja lauhkealuonteinen, jolloin juoksuominaisuudet hieman kärsivät. Ratalinjainen puolestaan on jalostettu juoksemaan: ulkomuodolla ei niin väliä, kunhan juoksuviettiä, kovuutta, terävyyttä ja ruutia reisissä löytyy.
Valmentaminen alkaa leikin varjolla ja se voidaan aloittaa heti pennun hieman kasvettua. Lajiharjoittelu voidaan aloittaa vapavieheellä: onkivapaan kiinnitetään muutaman metrin pituinen narunpätkä, ja naruun vaikka rätti, jota pentu innostuu jahtaamaan. Leikin lopuksi pentu niin sanotusti ”tappaa” vieheen ravistamalla sitä. Tällä tavoin leikin varjolla herätetään toivottavasti kiinnostus vieheeseen. Taattua se ei ole.
Eläinurheilussakin on otettava huomioon mahdollinen yksilön potentiaali ja toisaalta todellinen, ulosmitattava kilpailutaso ja motivaatio. Koira ei välttämättä ikinä kiinnostu vieheestä tarpeeksi, jotta jaksaisi keskittyä ja juosta sen perässä rataa ympäri. Toisaalta saattaa olla niinkin, että oravat ja jänikset kiinnostavat, mutta ei moottoroitu viehe. Haasteena ovat myös koirat, jotka jääräpäisesti juoksevat mielellään aina ulkorataa – näitä koiria kutsutaan termillä wider – eikä asialle voi välttämättä mitään, vaikka koiraa kuinka ohjataan ja valmennetaan ottamaan sisäkaarre. Sprinttilajeissa loukkaantumiset voivat lopettaa uran hetkessä. Kilpaura kestää Suomessa noin kuusivuotiaaksi saakka. Tämän jälkeen on edessä kilparadoilta eläköityminen kotikoiraksi ja mahdollisesti lisääntyminen.
Eläinurheilun taloudellinen puoli meillä ja maailmalla
Globaalissa mittakaavassa eläinten kilpaurheilu on huolella tuotteistettu – ja joku ihminen tekee tietenkin eläimillä rahaa. Yksi keino tarkastella eläinurheilun merkittävyyttä on eri lajien tuottama taloudellinen arvo.
Esimerkiksi koko globaalin hevosteollisuuden arvo on noin 300 miljardia dollaria ja se työllistää noin 1,6 miljoonaa henkilöä. Suomalainen raviurheilu on myös tuotteistettu hyvin: vuonna 2021 maassamme oli noin 25 000 lämminveristä ravihevosta. Raviratojen maksamat palkkiot olivat tuolloin noin 24 miljoonaa euroa, ja esimerkiksi Seinäjoen kuninkuusraveissa kävi 15 000 katsojaa. Suomalaisen hevospelaamisen tuotot ovat viime vuosina olleet noin 60 miljoonaa. Hevostalouden edistämiseen myönnettävä rahoituksen vuotuinen määrä on viime vuosina ollut noin 40 miljoonaa euroa.
Australia on ammattimaisen vinttikoiraurheilun ydinaluetta. Koiraurheilu tuotti esimerkiksi New South Walesin osavaltiolle 655 miljoonaa Australian dollaria vuonna 2023, palkintorahoina jaettiin 55 miljoonaa dollaria. Koirakilpailuiden lieveilmiöt liittyvät dopingiin ja aktiiviuran jälkeiseen elämään. Monet järjestöt ovat erikoistuneet etsimään eläköityneille greyhoundeille loppuelämän kotia, sillä eläköitynyt koira ei enää juokse rahaa omistajalleen, mutta aiheuttaa kyllä kustannuksia.
Kamelien juoksukilpailuja on järjestetty Arabian niemimaalla keskiajalta lähtien. Kameliurheilu on kehittynyt yhä teknisempään suuntaan. Eläinten vauhti kohoaa yli 60 kilometriin tunnissa, kun kamelin selkään asennettu robotti kirittää eläintä piiskallaan. Robotin ohjaus tapahtuu kamelien rinnalla kulkevista maastoautoista. Aiemmin jockeyna toimivat lapset, mistä aiheutui luonnollisesti erilaisia lieveilmiöitä. Voittajakameli saattaa tienata jopa yli miljoona dollaria.
Robottijockey piiskaa kamelia vauhtiin Qatarissa. Taustalla jokceyohjastajan auto. Wikimedia Commons,Alex Sergeev (www.asergeev.com), CC BY-SA 3.0
Eläinurheilua voidaan myös edelleen luokitella lajeihin, joissa kaksi eläintä ottaa mittaa toisistaan. Näillä lajeilla on valitettavasti pitkä historia. Kukko- ja koiratappelut ovat edelleen arkipäivää – edellä mainittu erityisesti kaakkois-Aasiassa ja jälkimmäinen Yhdysvalloissa. Myös kamelien, hevosten ja pässien tappelut ovat osa eläinurheilun pimeää puolta.
Luokittelua voidaan myös jatkaa lajeihin, joissa ihminen ja eläin tekevät yhteistyötä joukkuelajissa: hevospoolo on kenties urheiluhistorian vanhin joukkuepeli. Muita edelleen harrastettavia joukkuelajeja ovat hieman elitistiseltä kalskahtavat, Aasiassa organisoidut norsu- ja kamelipoolo.
Liikunta leikin varjolla tekee hyvää kaikille lajeille
Kaikkien nisäkäslajien nuoret yksilöt sekä jotkin aikuiset ja linnut tutkitusti leikkivät. Leikki matkii usein esimerkiksi saalistus- tai pariutumiskäyttäytymistä. Leikkiminen on fyysisesti rasittavaa, joten yksilön on saatava siitä nautintoa, ja nykytiedon mukaan leikkivistä yksilöistä hyötyy jokainen leikkivä laji.
Lopulta eläimiä sekä Homo sapiens -eläintä yhdistää iso asia: fyysinen leikki ja kisailu on itsessään tärkeää ja mukavaa, riippumatta sukutaulusta, kuonon pituudesta tai luonteenlaadusta, ja siitä mittaako joku tulosta.
Hanne Penttilä
viestinnän suunnittelija
Lähteet:
Itkonen, Hannu: Eläimet urheilijoina ja kamppailijoina (Vastapaino 2023)
Bad Sports: Why our animal kin will never be willing competitors
Dopingin vastainen työ – Greyhound Racing Liitto
Greyhound racing industry contributes 655 million to nsw economy
Hevostalouden tuet taas Etlan hampaissa – näin Hippos vastaa
How popular is greyhound racing in the UK?