Blogi

Kirjoittaja:

Kati Savela-Vilmari

Julkaistu:

05.08.2024

Jaa:

Ei liikuta, vai liikuttaisko sittenkin?

Ei liikuta, vai liikuttaisko sittenkin?

Liikkumisen ja liikunnan lisääminen on kansakunnallemme asiakokonaisuus, jota voi lähestyä monesta näkökulmasta. Se tuottaa aineettomia, taloudellisia, suoria ja epäsuoria hyötyjä niin yksilölle kuin yhteiskunnallekin. Liikkumisen perustelut lausutaan joko lähdeviitteiden turvottamalla tutkijajargonilla tai löysällä yleiskielellä tyyliin ”kaikkihan sen tietää, että liikunta on meille hyväksi”.

Liike eri muodoissaan on tuputettu velvollisuus, mutta kaikille se ei ole edes realistinen mahdollisuus. Vaikeimmin vammaisten nuorten liikunnallinen osallisuus -julkaisussa (Nuorisotutkimusseura 2022) todetaan, että YK:n yleissopimuksessa vammaisten henkilöiden oikeuksista mainitaan vahvasti oikeus koulutukseen, mutta vaatimus osallisuudesta liikuntaan ja urheiluun loistaa poissaolollaan.

Olen vuosien mittaan lukenut parikymmentä erilaajuista selvitystä vammaisten henkilöiden oikeuksista ja osallisuudesta elämän eri osa-alueilta. Liikkumisesta niissä puhutaan kyllä paikasta toiseen kulkemisen merkityksessä, mutta liikunta, saati urheilu ei niissä juuri näy. Ja silti väitän, että liikkuminen on monen muun elämään merkitystä tuovan asian edellytys. Se vaikuttaa opiskelukykyyn, mielenterveyteen ja yhteisöllisyyteen.

Yhteiskunnan vastuu ja yksilön sisu

Nuorisotutkimusseuran julkaisun mukaan Suomessa yhä paljon rakenteellisia ja asenteellisia esteitä, jotka estävät vaikeasti vammaisten henkilöiden liikuntaa. Etenkin fyysisiä esteitä on toki yhteiskunnassamme purettu lainsäädännön keinoin, suunnitteluvaihetta painottaen. Esteet häviävät palanen kerrallaan, kun tieto ja osaaminen kaikille saavutettavasta rakenteellisesta ja digitaalisesta ympäristöstä lisääntyvät. Tämä vaatii tahtoa kuunnella ja oppia.

Asiantuntijoilta ja asiaa ajavilta tilanne kysyy jaksamista toistaa viestiään. Luiskia ja ramppeja tehdään, mutta kattavatko ne enempää kuin pari prosenttia kaikista saavutettavuuden esteistä, jos puhutaan esimerkiksi vaikeimmin vammaisista nuorista? Liikuntapaikalle pääsy on tietysti yksi ylitetty kynnys, mutta mitä esteitä on ylitettävä ennen sitä?

Asenteellisista esteistä on kovin helppo puhua. On helppo sanoa, että niitä on kaikilla, lapsen tai nuoren lähipiirissä koulumaailmassa ja harrastusympyröissä. Monista niin sanotuista onnistumistarinoista päätellen kaikki tuntu olevan lapsen omasta sisusta ja asenteesta.  Päättäväisyytensä ansiosta hän on saanut raivattua fyysisten esteiden lisäksi tieltään myös ne hyvää tarkoittavat varoitukset liian hankalista väylistä esimerkiksi lempiliikuntalajin harrastamisen pariin. Kyse ei ole fyysisistä esteistä, vaan esimerkiksi ajattelemattomuudesta ja huomaamattomasta torjunnasta.

Sanotaan, että rakenteellinen esteettömyys on välttämätöntä noin kymmenelle prosentille ihmisistä, mutta siitä hyötyvät kaikki. Soveltavan liikunnan omien lajien ja lajisovellusten kehittämisessä on taatusti käytetty luovuutta, ja ammattilaiset osaavat soveltaa yksittäisissä tilanteissa kekseliäästi kullekin liikkujalle mahdollisia tapoja osallistua. Lajien erilaisista sovelluksista tuppaavat innostumaan myös he, jotka eivät soveltamista tarvitsisi. Vaihtelu tuo hauskuutta ja ruokkii luovuutta.

Olen hymy huulilla lukenut Ammattiopisto Spesian soveltavan liikunnan opettaja Niko Lepän toteuttamia ratkaisuja. Hän on ovelasti saanut nuoret liikkumaan ilman, että liikunnasta on hiiskuttu sanaakaan. Itselle mieluisa tekeminen, kuten luontokuvaus, on saanut liikkumaan – ja hups, kävelykilometrejä on kertynyt, vaikka lenkillä ei ole tullut koskaan käytyä! Mahtava esimerkki vahingossa liikkumisesta on Pokémon Go, joka liikutti miljoonia kaikenikäisiä ympäri maailman. Olisi mukava tietää, kuinka iso osa osallistujista oli eri tavoin vammaisia.

Potkua terveysteknologiasta

Hallituksen Suomi liikkeelle -ohjelman yksi toimenpide on vahvistaa elintapaohjausta ja liikuntaneuvontaa kunnissa ja hyvinvointialueilla. Samalla on tarkoitus hyödyntää terveysteknologiaa, kuten tekoälyä, robotiikkaa ja muita digiavusteisia keinoja. Kehittelyyn tarvitaan mukaan heitä, jotka jäävät helposti tavanomaisten liikuntamahdollisuuksien ulkopuolelle ja joille on kertynyt kokemusta erilaisista liikunnallisen hauskanpidon ja oppimisen hidasteista.

Kun aloitetaan vähästä, liike voi muuttua liikunnaksi, liikunta urheiluksi. Tätä digimaailman vahvaa mukaan ottamista olen jo odottanut. Harva meistä tuijottaa liikuntapiirakkaa ja laskee, montako minuuttia hyöty- tai rasittavaa liikuntaa kertyy ja paljonko vielä pitäisi suorittaa.

Liikuntatieteellisen Seuran (LTS) ja Suomen Paralympiakomitean Liikuttaako 2023? -raportin julkistustilaisuudessa maaliskuussa 2024 harmiteltiin, että hallitusohjelman Suomi liikkeelle -ohjelmassa ei puhuta soveltavasta liikunnasta. Ehkä ei, mutta terveysteknologian mahdollisuuksiin kannattaa tarttua visusti. LTS:llä, Paralympiakomitealla ja niiden kumppaneilla tämä voi jälleen olla loistava tilaisuus. Tähän mennessä yhteistoimin on syntynyt kosolti konkreettisia tuloksia mm. kaikille avoimen liikunnan hyvien käytäntöjen jakamisessa.

Hämmennän vielä vähän pakkaa. Instagramin oivaltavat ”reelsit” hauskoista, puolivahingossa liikuttavista tuokioista lapsille ja palvelutaloissa järjestetyt hetket ikäihmisille itse tehdyin välinein ovat mainiota katseltavaa. Ne kertovat siitä, että pienet haasteet ja oivalluksen ilo saavat ihmiset liikehtimään luonnollisesti, koska se on kivaa.

Näistä lähtökohdista voi syntyä erilaisia ja joskus pidemmällekin johtavia polkuja eri-ikäisten ja erilaisten toimintarajoitteiden kanssa elävien ihmisten arkeen. Kynnys liikkujaksi ja kenties urheilijaksi madaltuu. Ennakkoluulottomuus, rohkeus, innovatiivisuus ja arjen esteiden kokemusasiantuntijuuden painottaminen voivat viedä yllättävän pitkälle. Vammaisten nuorten osallistuminen hallitusohjelman toteuttamiseen olisi toteutettavissa ja jopa nousta viraali-ilmiöksi some-maailmassa – siis nuorten maailmassa. 

Kati Savela-Vilmari

FM, viestinnän asiantuntija
soveltavasta liikunnasta kiinnostunut liikunta-alan opiskelija