Arkkipiispa Luoma: Liikunnalla on myös hengellinen ulottuvuus

Luoma sanoo, että kristillisellä uskolla on perusmyönteinen sävy liikuntaan. Hän ottaa esimerkiksi nuorten miesten ja naisten kristilliset yhdistykset, jotka ovat alusta pitäen nivoneet terveelliset elämäntavat ja liikunnan osaksi toimintaansa.

Arkkipiispa myöntää, että joissakin hengellisissä piireissä on nähty urheilun ja liikunnan vievän liian paljon aikaa ihmisen elämässä ja haittaavan Jumala-suhdetta. Käsitykset liikunnasta ja urheilusta heijastelevat hänen mukaansa myös suhdetta ruumiillisuuteen.

‒ On hengellisiä, ei pelkästään kristillisiä, vaan myös muiden uskontojen ajatussuuntia, joiden mukaan henkiset asiat ovat paljon tärkeämpiä kuin ruumiilliset. Joskus on tehty hyvin jyrkkä ero, mikä on ruumista, ja mikä on henkeä.

Raamatun luomiskertomuksen pohjalta Luoma tulkitsee, että henkeä ja ruumista ei voi erottaa toisistaan. Jumala loi ihmisen maan savesta ja puhalsi häneen sielun. Myös Jumalan tuleminen ihmiseksi Jeesus Nasaretilaisessa kertoo Luoman mukaan ruumiillisuuden arvosta.

‒ Apostoli Paavali muistuttaa siitä, että ihmisen ruumis on Pyhän Hengen temppeli. Missään tapauksessa sitä ei pidä halveksia eikä väheksyä, vaan sille pitää antaa arvo Jumalan luomana todellisuutena.

Arkkipiispa Luoma painottaa, että liikunta ja urheilu eivät ole irrallaan ihmisen muusta elämästä. Kristityllä usko heijastuu niin työhön, perhe-elämään kuin vapaa-aikaan.

‒ Elämää ei jaotella, vaan hengellinen elämä kulkee läpi kaiken muun elämän osa-alueiden. Siinä mielessä uskon, että hengellisellä ulottuvuudella on iso merkitys aika monelle urheilijalle ja liikkujalle.

Kirkko liikunnan kentillä

Luoma työskenteli vuosina 1987‒2012 pappina Pohjanmaalla Peräseinäjoella, Ilmajoella ja Seinäjoella ennen kuin hänet valittiin Espoon piispaksi. Arkkipiispa hänestä tuli vuonna 2018. Seurakuntatyössä Luoma näki, miten kirkko ja paikalliset urheiluseurat voivat tehdä molempia osapuolia hyödyttävää yhteistyötä. Yhteydet liikunnan ja urheilun parissa toimiviin antavat paljon myös kirkon työntekijöille.

‒ Kun olin Peräseinäjoella pappina, niin minut kutsuttiin pitämään alkuhartaus ”Mannin matseihin”, Keijo Mannin nimeä kantavaan painiturnaukseen. Vieläkin muistan lämmöllä niitä hetkiä.

Seinäjoella Luoma työskenteli kirkkoherrana vuosina 2002‒2012. Seurakunnalla oli tuolloin yleensä junioritasolla toimiva kummijoukkue. Seurakunta tuki joukkuetta vuoden ajan, ja sen työntekijät osallistuivat myös leireille tukien esimerkiksi ryhmäyttämistä. Kummitoiminnassa oli mukana muun muassa Seinäjoen Jalkapalloklubin joukkueita.

Kirkko tekee Luoman mukaan paljon yhteistyötä urheiluseurojen kanssa. Liikuntaan kytkeytyy valtakunnallisella tasolla Liikkuva seurakunta -toimintamalli, joka pyrkii kannustamaan seurakuntia ottamaan liikunnan ja urheilun huomioon toiminnassaan. Seurakunnissa toimii myös 150 liikkuja-agenttia, jotka pitävät esillä liikuntaa ja urheilua.

Kirkko on lisäksi julkaissut kymmenen teesiä liikunnasta. Luoma sanookin, että kirkossa on haluttu viime vuosina ottaa vahvemmin huomioon yhteydet liikuntaelämän kanssa.

‒ Perusmyönteisen asenteen varaan rakentuu määrätietoisempi yhteistyö ja siltojen rakentaminen urheiluelämän suuntaan.

Arkkipiispa mainitsee myös John Vikström -liikuttajapalkinnon, jonka voi saada liikuntaa myönteisellä tavalla edistävä henkilö tai taho. Kirkkohallitus on jakanut vuosittain palkinnon vuodesta 2013 lähtien. Esityksen tekee kirkon liikunta- ja urheiluneuvottelukunta. Palkinnon ovat saaneet muun muassa Pertti Alaja, Aira Samulin, Stafettkarnevalen-tapahtuma, jääkiekkoseura TPS ja jalkapalloseura JIPPO. Vuonna 2021 palkinnon sai diakoni ja vanhusten liikuttaja Ulla Hautamäki. Yksi yhdeksästä ehdokkaasta oli Huuhkajien päävalmentaja Markku Kanerva.

Uskolla mielenrauhaa, ei voittoja

Omasta hyvinvoinnista huolehtiminen kuuluu arkkipiispan mukaan kristityn elämään. Luoma ei näe tässä suhteessa eroa harrasteliikunnan tai kilpa- ja huippu-urheilun välillä.

‒ Jos ajattelemme elämän olevan Jumalan lahja, niin kyseessä on arvokas lahja. Tähän perustuu kristityn motivaatio pitää yllä omaa hyvinvointiaan ja omaa kuntoaan. Se on Jumalan hyvistä lahjoista huolehtimista ja ylläpitämistä.

Varsin monet urheilijat tekevät ristinmerkin ennen asettumistaan telineisiin tai astumistaan jalkapallokentälle. Kristitty urheilija ei kuitenkaan ole Luoman mielestä lähtökohtaisesti erilainen kuin muut urheilijat.

‒ Usko itsessään ei takaa menestystä kilpaurheilussa.

Tällainen ajattelutapa on syytä unohtaa heti kättelyssä.

Usko voi kuitenkin Luoman mukaan tuoda levollisuutta urheilijan elämään. Siitä kumpuava sisäinen rauha saattaa rentouttaa kilpailutilanteessa, kun urheilija voi ajatella ”kävi, miten kävi, niin hyvin käy”. Urheilun maailmassa joudutaan väistämättä tekemisiin epäonnistumisten kanssa. Luoma korostaa, että ihmisen on voitava kokea olevansa arvokas ja tärkeä, vaikka hän ei menestyisi toivotulla tavalla.

‒ On hyvä tunnistaa oma rajallisuutensa ja omat puutteensa. En kykene ja pysty kaikkeen, en tavoita kaikkea, mitä haluaisin. Olen silti tärkeä ja arvokas.

Arkkipiispa viittaa samalla kirkon hyväksymiin teeseihin liikunnasta ja urheilusta. Niissä puhutaan myönteiseen sävyyn voitontavoittelusta, mutta sitä ennen teeseissä neuvotaan hyväksymään epäonnistuminen.

‒ On tärkeää, että asia on näin päin. Elämme aikaa, jossa oman epäonnistumisen hyväksyminen ei ole välttämättä kovin helppoa. Se tulee vastaan myös vaikkapa some-kulttuurissa, jossa nuoret voivat pahoin, kun he joutuvat vertailemaan itseään toisiin nuoriin. Riittämättömyyden tunnetta on yhä enemmän.

Väärät teot vääriä kaikkialla

Liikuntaan ja urheiluun liittyy sen eri tasoilla lukuisia kielteisiä ilmiöitä, kuten doping, rasismi, kiusaaminen, seksuaalinen häirintä ja sopupelit. Luoma toteaa, että mikään inhimillisen elämän osa-alue ei ole varjopuolista vapaa.

‒ Väärät teot ovat vääriä kaikkialla. Kielteisiä ilmiöitä tulee vastaan siellä missä on ihmisiä. Urheiluakaan ei tietenkään voi eristää täysin puhtaaksi saarekkeeksi irralleen muusta elämästä.

Luoma korostaa, että epäeettisestä toiminnasta ja kielteisistä ilmiöistä on pyrittävä eroon laajalla rintamalla. Hän sanoo kirkon voivan olla tässä tukena, vaikka se joutuu pohtimaan omassa sisäisessä elämässäänkin, miten epäeettisiä menettelytapoja voidaan tunnistaa.

Urheiluun ja liikuntaan liittyy Luoman mukaan edelleen tietty ihanteellisuus. Se on rehtiä ja reilua, ja siinä kunnioitetaan toisia urheilijoita ja liikkujia. Kielteiset ilmiöt nakertavat ihanteellisuutta ja turmelevat samalla liikunnan ja urheilun sielua.

‒ Senkin takia kielteisten ilmiöiden tunnistaminen ja torjuminen on tärkeää. Siten pystymme pitämään yllä tervettä ihannetta, jossa reilun pelin hengessä kunnioitetaan kilpakumppaneita.

Eettisiä kysymyksiä ei voi Luoman mukaan urheilussa kaihtaa. Ne ulottuvat lajikohtaisista keskusteluista urheilun maailmanlaajuisiin rakenteisiin. Esimerkiksi sallittujen välineiden määrittelyssä eri urheilulajeissa on kyse mahdollisimman tasavertaisten kilpailumahdollisuuksien takaamisesta kaikille urheilijoille.

Ympäristön näkökulmasta muun muassa moottoriurheiluun kohdistuu ajankohtaisia kysymyksiä, joita ei ole arkkipiispan mukaan problematisoitu kovinkaan paljoa. Koko maailman tasolla voi kysyä onko oikein, että suurkisoja pidetään maissa, joissa tiedetään tapahtuvan vakavia ihmisoikeusloukkauksia. Luomaa viittaa lähestyviin Pekingin talviolympiakisoihin ja Qatarissa pidettäviin jalkapallon MM-kisoihin. Näiden suurtapahtumien isäntämaiden otteet herättävät kysymyksiä.

Syntiluetteloita turha tehdä

Arkkipiispa Luomaa on luonnehdittu kirkossa keskitien kulkijaksi. Hän asetteleekin sanansa harkitusti kysyttäessä, onko jokin urheilumuoto epäsuotava kristitylle.

‒ En pysty löytämään sellaisia liikunta- tai urheilumuotoja, jotka itsessään olisivat kristillisestä näkökulmasta ongelmallisia.

Luoma ottaa esimerkiksi nyrkkeilyn, joka on raju kontaktilaji, mutta voi silti olla rehtiä urheilua. Ottelun jälkeen nyrkkeilijät saattavat halata toisiaan, mikä kertoo vastustajan kunnioittamisesta. Itämaisissa kamppailulajeissa kilpakumppanin arvostus ilmenee syvinä kumarruksina.

Yhtä lailla harkiten Luoma pohtii kysymystä siitä, voiko urheilu olla syntiä. Käsitys synnistä on 2020-luvulla arkkipiispan mukaan kovin pinnallinen. Mainosmaailman luoman kuvan mukaan suklaapatukan syöminen on pieni synti mutta suuri nautinto. Luoman mielestä tällainen on ”pikkutuhmaa näpertelyä”. Tältä pohjalta ei ole mielekästä pohtia, onko jokin urheilulaji syntiä.

‒ Synti on äärimmäisen vakavaa ja ihmisyyttä turmelevaa. Syntiluetteloita on vaikea tehdä, koska ne perustuvat pinnallisiin yksittäisiin tekoihin tai tekemättä jättämisiin. Sen sijaan kyse on jostain syvästi ihmisarvoa turmelevasta.

Jos synti määritellään erottautumiseksi Jumalasta elämän perustana, niin periaatteessa mikä tahansa elämän osa-alue voi Luoman mukaan paljastua synniksi. Tällöin syntiä on niin urheilussa kuin kaikilla muillakin elämänalueilla.

‒ Rasismi, seksuaalinen häirintä ja doping, kyllä niitä voi sanoa ihan reilusti synniksikin.

Urheilu ei ole varsinainen uskonto

Usein toistetun väitteen mukaan urheilu tai jokin urheilulaji on kuin uskonto. Jääkiekon sanotaan olevan Kanadassa uskonnon asemassa. Jalkapallon on väitetty olevan jopa yleismaailmallinen uskonto. Diego Maradonan lausahduksen mukaan ”jalkapallo ei ole peli, eikä urheilua, vaan uskonto”. Pelé on sanonut jalkapalloa uskonnokseen, jonka jumala on pallo.

Luoma arvioi minkä tahansa asian voivan tulla uskonnon korvikkeeksi, joten joku saattaa löytää elämän syvimmän tarkoituksen urheilusta. Perinteisiä epäjumalia ovat raha, maine ja valta, joiden merkitys on kasvanut huippu-urheilussakin.

‒ Martti Luther sanoi, että jokaisella ihmisellä on joku jumala. Ateistia ei olekaan, jumala on se, jonka puoleen ihminen suurimmassa hädässä kääntyy. Tämän tulkinnan mukaan mikä tahansa asia voi nousta jumalan asemaan.

Uskonnonomaisista piirteistään huolimatta urheilu ei ole välttämättä uskonnon korvike. Luoma hakee urheilun ja uskonnon välisiä yhtäläisyyksiä yhteisöllisyydestä, jota yleisötapahtumien osallistujat kokevat.

‒ Tulee mieleen, että kisakatsomossa syntyvä elämys muistuttaa hengellistä kokemusta. Samoin jossain rock-konsertissa stadionilla yksittäinen ihminen sulautuu suureen joukkoon.

Luoma arvioi, että urheilu voi tulla joissakin tilanteessa uskonnon tilalle. Hän ei pidä tätä kuitenkaan kovin huolestuttavana. Urheilun elämyksellinen puoli kuvaa pikemminkin sitä, miten ihminen voi kokea myös Jumalan. Urheilu ja uskonnollisuus ovatkin Luoman mielestä todellisuuksia, jotka voivat elää rinnakkain yhdessä ihmisessä. Hän muistuttaa, että uskonto ja urheilu pelaavat lopulta kuitenkin täysin eri tasoilla.

‒ Urheilu ja liikunta ovat tärkeitä fyysisen ja henkisen hyvinvoinnin ylläpitäjiä. Tämä on ajallisesti määriteltyä, meidän nykyisen aikamme raameissa tapahtuvaa. Sen sijaan uskonnollisuus ei mahdu pelkästään ajan raameihin. Mukaan tulee ikuisuusajattelu, kysymys ihmisen ikuisesta arvosta ja merkityksestä.

Kuntoilua Aurajoen rantamilla

Luoma kertoo seuraavansa urheilua jonkin verran. Viime aikoina häntä ovat ilahduttaneet Suomen miesten ja naisten jalkapallomaajoukkueiden hyvät otteet. Pekingin olympialähetyksiä Luoma aikoo katsoa, samoin toukokuussa 2022 Suomessa järjestettäviä jääkiekon MM-kisoja.

Liikuntaa Luoma harrastaa omaksi ilokseen. Omien sanojensa mukaan hän ei ole koskaan ollut niin urheilullinen, että olisi valinnut jonkin lajin omakseen. Joukkuelajit eivät ole innostaneet, joten Luoma on liikkunut enimmäkseen yksikseen. Pohjanmaan perinnelajeille pesäpallolle ja painille hän ei syttynyt. Luoma hymähtää, että pesäpallossa hänellä oli vaikeuksia osua lyöntivuorollaan palloon.

Arkkipiispa harrastaa kuntonsa ylläpitämiseksi mahdollisimman säännöllisesti juoksulenkkeilyä, mikä ei piispan tehtävässä aina onnistu. Kesäkuussa 60 vuotta täyttävä Luoma on alkanut kiinnittää huomiota myös lihaskuntoon.

Lenkkimaisemat ja -reitit ovat Turussa mainiot. Aurajoen varrelle on matkaa piispantalolta vain kivenheitto. Luoma on 12. vuonna 1890 valmistuneessa talossa asuva arkkipiispa. Lenkki on hänelle myös hengellinen kokemus: juostessa voi hiljentyä ja selkeyttää omia ajatuksiaan. Samoin kävelyretket luonnossa ovat Luomalle mieluisia.

‒ Ajattelen, että ihmisten luontosuhteessa on mukana hengellinen elementti. Liikunnassa ja urheilussa hengellisen elämän läsnäolo voi olla jopa paljon suurempaa ja syvempää kuin tullaan aavistaneeksi.

JOUKO KOKKONEN

Artikkeli on julkaistu ensimmäisen kerran Liikunta & Tiede -lehden numerossa 1/2022 ja se on luettavissa myös pdf-muodossa.