TtM Merja Rantakokon gerontologian ja kansanterveyden alan väitöskirjan ”Outdoor environment, mobility decline and quality of life among older people” (Ulkoympäristötekijät, ulkona liikkumisen heikkeneminen ja elämänlaatu iäkkäillä ihmisillä) tarkastustilaisuus pidettiin 20.5.2011. Vastaväittäjänä Ph.D., M.D. Clemens Becker (Robert-Bosch-Krankenhaus, Klinik für Geriatrische Rehabilitation) ja kustoksena professori Taina Rantanen (Jyväskylän yliopisto).
Ulkona liikkuminen on perusedellytys iäkkään ihmisen itsenäiselle suoriutumiselle päivittäisistä toiminnoista. Se mahdollistaa myös osallistumisen harrastustoimintoihin sekä kohentaa mielialaa ja toimintakykyä. Ympäristötekijät voivat kuitenkin luoda esteitä ulkona liikkumiselle, erityisesti silloin kun liikkumiskyky on heikentynyt.
Merja Rantakokko selvitti koettujen ulkoympäristön esteiden vaikutusta liikkumisvaikeuksien syntymiseen sekä elämänlaatuun. Tutkitut olivat kotona asuvia 75-81-vuotiaita henkilöitä. Lisäksi hän tarkasteli ulkona liikkumisen pelkoa ja tyydyttämätöntä liikunnantarvetta.
Pelot ja ympäristön esteet lisäävät liikkumisvaikeuksia
- Noin joka toinen tutkimukseen osallistunut kertoi esteistä kotinsa lähiympäristössä. Ympäristön esteet, erityisesti pitkät etäisyydet palveluihin ja levähdyspaikkojen puute, lisäsivät riskiä uusien kävelyvaikeuksien syntymiseen, Merja Rantakokko kokoaa tutkimuksen tuloksia.
Haasteellinen ympäristö myös lisäsi hyväkuntoisten ikääntyneiden ulkona liikkumisen pelkoa. Yli puolet tutkimukseen osallistuneista pelkäsi liikkua ulkona. Erityisesti liikenteen melu lisäsi pelkoja, mutta myös katujen huono kunto ja mäkinen maasto olivat turvattomuuden taustalla.
- Pelon merkitystä ulkona liikkumisen rajoittumiseen ja toimintakyvyn heikkenemiseen ei pidä väheksyä. Henkilöillä, jotka pelkäsivät ulkona liikkumista, oli yli kolminkertainen riski menettää liikkumiskykynsä, vaikka he alkutilanteessa pystyivät liikkumaan itsenäisesti ulkona pitkiäkin matkoja, Rantakokko toteaa.
Liikunnantarve jää huomiotta
- Liikkuminen on ihmisen perustarve, mutta sen täyttymiseen ei iäkkäiden ihmisten kohdalla ole kiinnitetty huomiota, sanoo Rantakokko.
Tyydyttämätön liikunnantarve syntyy siitä, että henkilö haluaisi liikkua enemmän, mutta kokee ettei siihen ole mahdollisuuksia. Erityisesti ympäristön haasteellisuus yhdistettynä liikkumisvaikeuksiin lisäsi huomattavasti tyydyttämätöntä liikunnantarvetta.
Elämänlaatu heikkenee turvattomassa ympäristössä
Rantakokko havaitsi, että mitä haastavammaksi henkilö ympäristönsä koki, sen huonompi oli hänen elämänlaatunsa. Haasteellinen ympäristö heikensi iäkkäiden ihmisten elämänlaatua rajoittamalla ulkona liikkumisen mahdollisuuksia ja vaikutti myös suoraan elämänlaadun kokemukseen.
- Esimerkiksi henkilöillä, joiden totuttujen kulkureittien varsilta puuttui levähdyspaikkoja ja joilla oli pitkät etäisyydet palveluihin, elämänlaatu oli selvästi heikompi kuin henkilöillä, joilla ei ollut näitä ongelmia.
Ympäristön merkitys iäkkäiden ihmisten toimintakyvyn ylläpitämisessä on suurempi kuin on aikaisemmin huomattu.
- Iäkkäät ihmiset ovat edelleen motivoituneita liikkumaan ulkona, mutta heillä on siihen erilaisia esteitä kuin nuoremmalla väestöllä ja he tarvitsevat siihen erilaista tukea ja ohjausta. Erityisesti ulkona liikkumisen esteiden ratkaiseminen on tärkeää, jotta voitaisiin edistää tasavertaisia mahdollisuuksia liikuntaan osallistumiseen, ja estää uusien liikkumisvaikeuksien syntyä, Merja Rantakokko painottaa.
Gerontologian tutkimuskeskuksen ja Jyväskylän kaupungin yhteistyönä toteutetun liikuntaneuvontaprojektin alkuhaastatteluihin osallistui 727 75–81-vuotiasta Jyväskylässä itsenäisesti asuvaa henkilöä. Heistä 314 osallistui 3, 5 vuoden seurantatutkimukseen.
