M.Sc Leiting Xun liikuntalääketieteen väitöskirjan ”Influence of Muscle, Fat and Hormones on Bone Development in Women, A Cross-sectional and Longitudinal Study Spanning Three Generations” (Lihas- ja rasvakudoksen sekä hormonien vaikutukset luuston kehitykseen naisilla) tarkastustilaisuus pidettiin 28.10.2011. Vastaväittäjänä toimii Harri Sievänen (UKK-Instituutti) ja kustoksena professori Sulin Cheng (Jyväskylän yliopisto).
Luukato eli osteoporoosi on iäkkäiden ihmisten merkittävä terveysongelma, jonka juuret voivat olla jo lapsuudessa ja nuoruudessa. Lapsilla ja nuorilla luun uusiutuminen on tehokasta ja kasvun aikana saavutetaan merkittävä osa luun huippumassasta. Luuston kasvua ja luukudoksen uudistumista sääteleviä mekaanisia ja hormonaalisia tekijöitä ei vielä täysin tunneta. Leiting Xu selvitti tutkimuksessaan lihas- ja rasvakudoksen sekä hormonaalisten tekijöiden vaikutuksia naisten luuston kasvuun ja kehitykseen.
Xun tutkimus osoitti, että tytöillä luun pituus- ja leveyskasvu edeltää lihasmassan kasvua, mutta lihasmassan kasvu edeltää luumassan kasvua. Hormonaaliset muutokset kasvuiässä tukevat tätä havaintoa, sillä insuliinin kaltaisen kasvutekijän (IGF-1) havaittiin edistävän luun kasvua puberteetti-iässä pääasiassa lihasvälitteisesti.
Naishormoni estradiolin ja testosteronin vaikutukset luuston kasvuun puberteetti-iässä vaihtelevat. Ennen kuukautisten alkamista estradiolin ja testosteronin havaittiin kiihdyttävän luun kasvua, mutta kuukautisten alkamisen jälkeen niiden kasvua kiihdyttävät vaikutukset vaimenivat tai muuttuivat luun kasvua ehkäiseviksi. Tarkasteltaessa luun lujuuden mukautumista kehon painoon havaittiin, että naisilla luun lujuus suhteessa kasvavaan kehon painoon heikkenee iän myötä, mikä johtuu kehon rasvamassan kasvusta.
Kuormitus ohjaa luumassan jakautumista
Ikääntyessä myös luumassan jakautumisessa havaittiin muutoksia. Xu tutki kasvun vaikutuksia luustoon vertaamalla tyttöjen kehonpainoa kantavan sääriluun ja painoa kantamattoman värttinäluun luumassan jakaumaa heidän äitiensä luumassan jakaumaan ja vastaavasti ikääntymisen vaikutuksia vertaamalla äitejä isoäiteihin. Äideillä oli tyttöjä enemmän luukudosta sääriluun etu- ja keski-taka-alueilla. Isoäideillä puolestaan oli vähemmän luukudosta etu- ja taka-alueilla kuin äideillä. Luumassan eroavaisuudet värttinäluussa sen sijaan olivat samansuuntaisia tyttärien, äitien ja isoäitien välillä. Erot sääri- ja värttinäluun välillä viittaavat siihen, että mekaaninen kuormitus ohjaa luumassan jakautumista. Koska luumassa ei ikääntyessä vähene täysin samoilta alueilta kuin missä se kasvun aikana eniten lisääntyy, luumassan kato ei ole luumassan kasvun täydellinen peilikuva.
