Liikuntaan liittyviä säädöksiä ja ohjelmia on vähitellen laajennettu koskettamaan entistä laajempia väestönosia. Liikunnan edistäminen ei enää rajoitu aktiiviseen väestönosaan ja järjestäytyneeseen liikuntatoimintaan. Julkisen hallinnon huomio kohdistuu korostuneesti koko väestöön toisin kuin liikunnan kansalaistoiminnan, jossa päähuomio on omassa jäsenistössä.
Yhdenvertaisuuden vaatimus liikunnan mahdollisuuksissa korostuu niin lainsäädännössä kuin julkishallinnon ohjelmissa. Liikuntatarjonnan kehittämisessä painopistettä halutaan siirtää kohti liikuntatarjonnan marginaaliin jäävien liikunnan edistämistä. Liikuntapalveluiden suhteen heikoimmassa asemassa olevien liikuntamahdollisuuksia tulee erityisesti parantaa, jotta liikunnasta ja yhteiskunnasta syrjäytyminen vähenisi. Yhdenvertaisuuden jouduttamiseksi ja saavuttamiseksi on tarvittaessa syytä toteuttaa ”positiivista erityiskohtelua”.
Hallitusohjelmassa painotetaan erityisliikunnan merkitystä myös osallisuuden ja yhteisöllisyyden
edistäjänä. Liikunnalla on erityisryhmille usein laaja-alaisempaa merkitystä kuin muille väestönosille.
Erityisliikuntaa tulee kehittää samanaikaisesti kahdella suunnalla: sovellettujen palveluiden ja kaikille yhteisen liikunnan suuntiin. Taustalla on ajatus, että jokaisella tulee olla samanlainen mahdollisuus itse päättää minkälaisissa puitteissa liikuntaa harrastaa. (Piispanen 2010, Erityisliikunnan kehittäminen kunnissa)
