Pihtiputaan idealingon sinkoamia – pesäpallo, Suomen Latu, Suomen Urheiluopisto ja LTS

Pihtiputaalla syntyi 5. tammikuuta 1888 mies, jonka sanat ja teot vaikuttavat edelleen suomalaisessa liikuntakulttuurissa.

Lauri ”Tahko” Pihkalan nimen tunnistavat edelleen monet suomalaiset. Yleensä 1800-luvulla syntyneet ovat jo tuiki tuntemattomia. Suomalaisen yhteiskunnan rakennusvuosina syntyneistä muistetaan lähinnä tunnetuimmat taiteilijat, poliitikot ja sotilaat. Urheilun alalla Pihkalan ohi toissa vuosisadan väestä menee vain Paavo Nurmi ja peesissä sinnittelee Hannes Kolehmainen.

Pihkala oli liikuntakulttuurin moniottelija, joka jätti jälkensä muun muassa valmennukseen, urheilujournalismiin, sotilasurheiluun, liikuntatutkimukseen, koululiikuntaan, kuntoiluun ja järjestöelämään.

Vähemmän tunnettua on, että hän antanut vauhtia suomalaisen alppihiihdon alkuvaiheisiin. Ei tosin palavasta rakkaudesta lajiin, vaan koska se antoi rohkeutta sotilaspojille. Liikunta ja urheilu olivatkin urheilu-uskoaan elämässään ja teoissaan tunnustaneelle papinpojalle aina välineitä jonkin suuremman tavoittelussa. Periaatteen voi tiivistää isänmaata hyödyttäväksi itsekasvatukseksi.

Ainutlaatuinen elävä monumentti Pihkalalla on pesäpallossa. Baseballin ja kotimaisten lyöntipelien yhdistelmä löi itsensä läpi 1920-luvulla. Pelin pääarkkitehti oli myös sen paras markkinamies. Hän osasi myydä pelin suojeluskunnille maanpuolustuksella kouluille sekä urheiluseuroille oivallisena kasvatuskeinona. Urheiluun epäillen suhtautuneet kirkonmiehetkin vakuuttuivat pelin olevan isänmaan asialla, kunhan sitä ei pelata kirkkoaikana.

Peli soveltui myös puulaakiurheiluksi. Kouluista ja puulaakipeleistä pesäpallo levittäytyi työläisurheilun kentille. Työväen Urheiluliiton olikin pakko ottaa suurta suosiota saavuttanut ”lahtaripeli” ohjelmaansa.

Murtomaahiihtoa Pihkala edisti menestyksellä 1920-luvulla maanpuolustuksen nimissä. Hiihto oli hänen mielestään saatava kansalaistavaksi. Luontevaa olikin, että Pihkala lausui Suomen Ladun syntysanat 1938. Heti sotien jälkeen aloitettuja kansanhiihtoja ”Tahko” tuki innolla ja Pirkan hiihtokin syntyi 1956 hänen aloitteestaan.

Suomen Urheiluopiston aloitti toimintansa Pihkalan aloitteesta 1927 ja hän löysi sijaintipaikaksi Vierumäen. Hän esitti myös 1933 toimintansa aloittaneen Liikuntatieteellisen Seuran perustamisajatuksen.

Toisinaan Pihkala vei ilmassa olleen idean tuumasta toimeen. Tunnetuin esimerkki on 1930-luvulla toteutettu hiihtoloma. Vuoden 1941 maaottelumarssissa Pihkala oli Suomessa järjestelyjen kärkihahmo. Edellisenä syksynä Pihkala junaili Saksan joukkueen vieraaksi Suomi–Ruotsi-yleisurheilumaaotteluun.

Lauri Pihkala heitti avausheiton ensimmäisessä Itä–Länsi-ottelussa 1932.
Lauri Pihkala heitti avausheiton ensimmäisessä Itä–Länsi-ottelussa 1932. Kuva: tahkopihkala.fi.

Pihkalan elämästä ja ajattelusta tiedetään paljon. Hänen vaiheissaan on kuitenkin sisällissodan kokoinen aukko. Ei ole likikään tiedossa, mitä Pihkala tarkalleen teki talvella ja keväällä 1918 palvellessaan pahamaineisen Hans Kalmin pataljoonassa.

Loppuun asti ei ole perattu myöskään Pihkalan suhdetta 1900-luvun alussa laajalti esillä olleeseen rotuoppiin. Rotuopillisten näkemysten yksioikoinen tulkinta tämän päivän näkökulmasta tekee vääryyttä Pihkalalle. Rotupuhtautta tavoiteltiin 1920–1930-luvuilla eri maissa poliittisen kentän laidasta laitaan. Suomalaisen rodun elinvoimaista kertoivat urheilumenestys ja Euroopassa menestyneet missit.

Pihkalan toimintaa ohjasi kuitenkin keskimääräistä enemmän rotuopillinen ajattelu. Rotuteorioihin hän tutustui jo ennen Suomen itsenäistymistä ja sai vahvistusta niille sisällissodan aikana. Sisällissota todisti Pihkalalle entistä väkevämmin, että suomalaista rotua on pyrittävä parantamaan.

Kaikki, mihin ”Tahko” tarttui, ei mullistanut suomalaista liikuntakulttuuria. Pakollisen yliopistoliikunnan kokeilut jäivät lyhytaikaisiksi. Salamapallokaan ei lähtenyt lentoon, vaikka Pihkala toivoi siitä uutta koululiikuntamuotoa.

Sotien jälkeen oikeistolainen Pihkala jäi sivuraiteelle, mutta teki hartiavoimin töitä kuntoliikunnan eteen. Kekkosen Suomessa hänestä tuli myös yksi niistä, jotka uskalsivat julkisesti haastaa presidentin sanomiset, vaikka liikuntakulttuurissa heidän näkemyksensä olivat monessa suhteessa samanlaiset. Kumpikin etääntyi kilpaurheilusta ja panosti vanhoilla päivilläänkin kuntoliikuntaan.

Pihkalan ympärille kehittyi myös henkilöpalvontaa. Ikääntyvän Pihkalan kaikki sanat alkoivat kuulostaa hänen hengenheimolaistensa korvissa viisaudelta, vaikka osa niistä oli vain kärttyisän miehen puhetta. 1900-luvun alkupuolen moderneista modernein mies näki yhteiskunnan menneen monessa suhteessa vinksalleen, eikä jättänyt sitä sanomatta.

Yhtä kaikki Pihkalan perintö vaikuttaa edelleen suomalaisessa liikuntakulttuurissa. Näkyvimmin pesäpallossa, mutta myös liikunnan kokemisessa yhtä aikaa mahdollisuutena, oikeutena ja velvollisuutena.

Lisätietoa:

SM-kisoissa 1911 Lauri Pihkala (vas.) voitti 800 metrin loppukirissä Adolf Mannisen.
SM-kisoissa 1911 Lauri Pihkala (vas.) voitti 800 metrin loppukirissä Adolf Mannisen. Kuva: tahkopihkala.fi.
comments powered by Disqus