Hyvien asioiden yleispäteväksi edistämisen välineeksi myös urheilussa on esitetty valtavirtaistaminen. Sukupuolinäkökulman valtavirtaistaminen tarkoittaa tasa-arvon edistämisen ulottamista kaikille suunnittelun, päätöksenteon ja toiminnan tasoille. Näin pyritään saamaan erilaiset sukupuolittuneet rakenteet näkyviksi ja siten jopa muutettaviksi. Liikunnan ja urheilun alalla sen on katsottu merkitsevän sukupuolisensitiivisen ja sukupuolierojen merkitykset aktiivisesti huomioon ottavan tarkastelu- ja toimintatavan juurruttamista osaksi eri tahojen normaalia toimintaa. Kyse sen kummemmasta kuin että tytöt ja pojat, miehet ja naiset otetaan huomioon toiminnan eri tasoilla ja vaiheissa.
Päätökset ja toiminta voivat olla vilpittömän sukupuolineutraaleja mutta seuraukset välttämättä eivät. Valtavirtaistamisen jalkauttaminen takkuaa. Hallituksen tasa-arvo-ohjelman mukaan kaikkien ministeriöiden tulee valtavirtaistaa sukupuolinäkökulma vähintään yhteen merkittävään hankkeeseen. Opetus- ja kulttuuriministeriön alalla tällainen hanke liikunnan osalta on ollut Valmentaja- ja ohjaajakoulutuksen kehittämishanke (VOK). VOK-työhön osallistuneiden lajiliittojen loppuraporttien perusteella tasa-arvoa ja sukupuolinäkökulman valtavirtaistamista edistettiin hankkeissa melko tehottomasti jos ollenkaan. VOK-hanke toi esille selkeitä kohennustarpeita tasa-arvo-osaamisessa. Urheilun toimijoille ei ole selvää, miten ja miksi tasa-arvoa pitäisi käytännössä edistää.
Toimintasuunnitelmiin asti sen osaa jo moni kirjata. Valtavirtaistaminen ei etene toivotulla teholla sellaisena kuin sitä tähän mennessä on yritetty toteuttaa: vailla kunnollisia resursseja, johdon sitoutumista, toimijoiden osaamista, konkreettisia käytännön menetelmiä ja toiminnan seurantaa. Valtavirtaistaminen voi onnistua, jos vastuuhenkilöt ovat itse suunnittelemassa ja toteuttamassa sukupuolinäkökulman ja tasa-arvon sisällyttämistä oman alansa toimintaan. Siellä missä valtavirtaistamista on pyritty viemään eteenpäin, on huomattu, että tasa-arvonäkökulman tuominen ohjelmista toiminnan tasolle ei ole vain menetelmällinen kysymys vaan ensi sijassa organisaation tahdon asia. Tasa-arvotyölle tarvitaan paitsi toimeksianto, myös johdon aktiivinen tuki, toimijoiden oma motivaatio sekä riittävät resurssit.
